MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 8. marraskuuta 2011

Mitä 6-vuotias poika haluaa lukea?

Meillä elettiin ilon hetkiä, kun poika huomasi kirjastossa lasten tietokirjahyllyn. Siitä lähtien meille on kannettu autokirjoja, lentokonekirjoja, moottoripyöräkirjoja, junakirjoja, mitä-tahansa-missä-on-moottori-ja-mikä-liikkuu-kirjoja.   


Vannon, että en ole yrittänyt yhtään vaikuttaa tai suunnata pojan mielenkiintoa kohti tekniikkaa, mutta silti pojan kiinnostuksen kohteita ovat aina olleet legot, kaiken maailman rakennuspalikat ja autot.
Kun maalla lapset oppivat tunnistamaan marjoja, lintu- ja sienilajeja toisistaan, niin meillä tunnistetaan kaikki automerkit ja hihkutaan innoissaan, kun huomataan autokaupan Porsche-kyltit. 
Ne tunnistaa myös tyttäreni.
Myöskään kieli ei ole ongelma, sillä autokirjoja luetaan myös englanniksi. 
En tiedä, äitikö vai lapset ymmärtävät vähemmän niistä kirjoista, 
mutta pääasia, että lukiessa aika kuluu, kuten joku viisas joskus sanoi.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat tälläkin saralla osanneet tehdä oikein kivat kirjat.
Voisi sanoa, että Veera ja menopelit ovat tekniikan maailman alkeisoppikirja. Kirjan sivuilla on kivasti kirjoitettu eri kulkuneuvoista ja myös niiden historiasta.



Tatun ja Patun Oudot Kojeet seuraavat lukulistalla seuraavana. Varsinkin tuohon aamutoimiautomaattiin ollaan ajatuksen tasolla aivan rakastuneita. Varsinkin näinä viikkoina, kun itse yritän ehtiä treenaamaan heti aamutuimaan.

Jatko-opiskelua varten kirjastot ja kaupat ovat tulvillaan pienen pojan ja tekniikasta innostuneen lemppareita: Huimia autoja on luettua kannesta kanteen ja sitä on myös kannettu jalkapallokentän laidalta matkalukemiseksi kauppamatkoille.



Näissä kirjoissa pojalla on vahvat suosikkisivut (joihin äiti on ehkä vähän päässyt vaikuttamaan).

Suosikkeja löytyy muistakin kirjoista, ja muisti on ilmiömäinen: Kun pyysin poikaa kertomaan, mikä on näiden kirjojen suosikkikohdat, poika vastasi sivuja kääntämättä, että se blackbird tietenkin. Itse piti miettiä, että ollaanko tällainenkin sivu joskus käännetty esiin.



Näistä lopuistakin etsittiin suosikkisivuja:
monster-autot -tarvitseeko edes selittää?

Ferrarit ja Lambot - no, tarviiko tätä muka selittää sen enempää??
Voi niitä onnenhetkiä, kun ollaan Ferrari bongattu katukuvasta, Lamboa ei ole tullut vielä vastaan... Tämän jälkeen ei tarvitse päiväkodissa enää selittää, miksi punainen on poikien väri. Eihän?!

Kun 6-vuotiaalle on joskus tavattoman vaikeaa muistaa aamuisin, että toinen kenkä laitetaan ensimmäisen jälkeen jalkaan, eikä lähdetä haahuilemaan muihin puuhiin, niin on jännää huomata, että saman tyypin hallinnassa on kuitenkin löytää youtubesta monster-autojen ajoa ja Ferrareiden kiihdytyksiä. Vaikka se tyyppi ei osaa edes lukea eikä kirjoittaa.

Tämä oli myös lempparisivu: siksi, että tiedän, miten moottori toimii, perustelee poika. Ai, no äiti ei tiedä, mutta kuvastahan se näkyy...







Lentokoneiden mallit, junien nimet ovat myös hallinnassa. Moottoripyörät kiinnostavat vähäsen. Päiväkodista juostessa kokeillaan joskus, ollaanko ääntä nopeampia. Äiti, kuuletko sä mun äänen? Ai et? No, mä olen ääntä nopeampi...
Välillä tekisi mieli kääntää kiinnostusta astrid lindgreneihin, mutta toisaalta, jos pieni mies janoaa tietoa ja huomaa, että kirjoista sitä saa, niin miksi asettua vastahankaan. Eihän sitä äidinkään ole koskaan liian myöhäistä oppia, mikä ero on levy- ja rumpujarruilla.
Välillä näiden kirjojen lukeminen käy ihan työstä. 
Onneksi siinä on vähän helpotusta: 
Titanic ja muut vanhat jutut eivät kiinnosta, kun ne ovat niin hitaita. 
Ei se mitään, äitiäkään ei itkettänyt Titanicia katsoessa...

Että jos joululahjaa miettii, niin se on kyllä ihan selvä
juttu jo.

11 kommenttia:

  1. Meidän 6-vuotias rakastaa myös legoja, mutta autokirjoja hän ei ole vielä löytänyt, vaikka tekniset vempaimet muuten kiehtovat. Lempitietokirja taitaa olla Star wars ja lempikirja Mestaritontun seikkailut. Nyt poika odottaa, että lukisin iltasaduksi RIsto Räppääjää.

    VastaaPoista
  2. Meillä ei olla innostuttu yhtään räppääjästä =I eikä kyllä starwarseistakaan.

    Vähän ihmettelin, kun päiväkodissa frankenstein oli tullut kaverilta tutuksi... Ihan niin, että poika osasi selittää, mikä se on =)

    VastaaPoista
  3. Kyllä, kyllä, täällä nyökyttelen sinun sinun tekstillesi ja kuvillesi. Vaikka oma poikani on vasta neljä, olemme lainanneet noita samoja kirjoja ja pienen into on käsinkosketeltavaa. Meillä kumpikaan vanhemmista ei ole tippaakaan innostunut autoista tai mistään moottoriajoneuvoista, mutta poika on täysin myyty.

    VastaaPoista
  4. Aivan loistavia! Muistan miten esikoisemme, kun hän oli vasta 8 kk vanha, pää kääntyi aina pärinän suuntaan. Jokin niissä poikia viehättää.

    Lasten tietokirjahyllyt ovat koluttu sopukka meidänkin kantakirjastoissamme.

    VastaaPoista
  5. Olen itse töissä lasten parissa ja joskus on tosi jännä huomata, että joku lapsi tunnistaa juuri jotain automerkkejä (ja vielä helposti!), luettelee omia suosikkejaan, puhuu tuunatuista autoista ja sitten sitä saa auttaa jonkun sukan laitossa :D

    Itsehän en ymmärrä autoista mitään. Sen sijaan olen aika hyvä keskustelemaan asioista, joista mulla ei ole hajuakaan :D

    VastaaPoista
  6. Täällä myös 7-vuotiaalla Star Wars ja Risto Räppääjä ovat kaikkein rakkaimpia. Tietysti myös Tatu ja Patu -kirjat.
    Samoin Akut, Lucky Luket ja uusimpana intona Karvinen.

    Jostain syystä autot eivät niin kiinnosta. Legot kylläkin.

    Oli kiva postaus :)

    VastaaPoista
  7. AAH!! Voih, oma poikani on jo kohta 14, joten nämä on pakattu muistojen laatikkoon odottamaan seuraavaa polvea ja on siirrytty lukemaan jalkapallolegendojen elämäkertoja :) Mutta samalla vimmalla meillä näitä luettiin, ja asutaan maalla. Poika ei tunnista sientä kannosta, mutta automerkit ovat hallinnassa. Mieleen on painunut kohtaus, jossa nelivuotias näyttää kaivuri- ym. koneita esittelevästä kirjasta kuvia isoisälleen, joka kertoo, että hänellä on tuollainen siellä tallissa...Ihailu paistoi kymmenen metrin päähän!

    VastaaPoista
  8. Ihana ihana postaus! <3

    Minä olen näihin tutustunut joskus pikkuveljen kautta mutta en nyt enää pitkään aikaan. Mies jaksaa edelleen kohkata kirjasta "miten kaikki toimii" jota kuulemma luettiin aina pienenä.

    Ja eiköhän niille Lindgreneillekin löydy sitten aikaa. :)

    Kiitos tämän päivän leveimmästä hymystä!

    VastaaPoista
  9. Meidän 3v. on maailman eniten innoistaan kaikesta sellaisesta (kuvallisesta) kirjallisuudesta, jossa näkyy pyssyjä, miekkoja tai taisteluita. Merirosvot, luurangot ja ritarit, panssarivaunut, raketit, sotilaat ja kypärät kiehtoo myös. Niin ja tietysti kisut.

    Isompi poika (5v.) on huomattavasti monialaisempi mieltymyksissään, paitsi että pleikkarilla se pelaisi varmaan kellon ympäri, jos saisi itse päättää.

    VastaaPoista
  10. Samalta näyttää meidän melkein nelivuotiaankin suosikkilukemisto, paljon oli tuttuja kirjoja pinossa. :)

    Lisäksi miellyttävät mm. Viiru ja Pesonen, Siiri ja Pekka Töpöhäntä.

    VastaaPoista
  11. Kiitokset kommenteista! Olikin sen verran hurja meno päällä viikolla, että en ehtinyt näihin mitään kommentoimaan =O

    Satu: Pekka Töpöhäntää en taas yhtään ole muistanut! Lasten kanssa luettiin Pekkaa, ja se kyllä miellytti. Jostain syystä Siiri ei ole iskenyt yhtään meidän lapsiin.

    Maija: meillä vasta pelataan pikkukakkosen pelejä ja sukulaisten luona pleikkaria =) Mutta sota- ja aseaiheet ovat alkaneet jo vähän kiinnostaa sen jälkeen, kun vaihdettiin päiväkotia. Täytyy sanoa, että on ollut aika mielenkiintoista seurata, miten nuo lasten yhteisöt ovat erilaisia... siis mitä kavereilta opitaan.

    Linnea: ole hyvä vaan. Poika kuvailee kirjojaan ja autojaan vanhalla kameralla, joten matskua oli ja olis vähän lisääkin =) - oudot huvit meillä, kirjojen kuvaaminen...

    Kirsi: kiitos, kun korjasit mut ennakkoluuloista käsitystä maalaiselämästä. Joo, siellähän niitä koneita onkin. Me päästiin kesällä suvun traktorikyytiin - oli ehkä parasta pitkän aikaa =)

    Morre: joo, meillä poika kanssa tykästyi Karviseen. Ja lucky lukeja tietysti haluan päästä lukemaan pojan kanssa. Niitä luin aina itse... Meillä pojalla on autokuume, vertailee autoja ja miettii, millaisen auton itse suunnittelee isona...

    Katri: no, mulle selvis viikolla koulussa, mikä ero on pölykapseleilla ja vanteilla =) ja että autoissa ei olekaan jarruhihnaa... Heh, ei ihme, että liikennemerkit on joskus auton tiellä... Taitoa on keskustella siitä, mistä ei tiedä mitään ;D

    Paula: tekniikka on vetovoimaista. Tosin itse olen tuntenut lähinnä kauhua sitä kohtaan... Onneksi ihan kaikkea nuo lapset eivät opi suoraan vanhemmiltaan...

    Katja: joo, sitä samaa intoa ja sen syntyä saa ihmetellä. On kuitenkin lohduttavaa, että lapset eivät opi vanhempien asenteita ja asennevammoja ihan niin suoraan kuin joskus voisi kuvitella...

    VastaaPoista