MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

torstai 19. huhtikuuta 2012

Naamakirja - Facebook

Riku laittoi sisäfileet risotolla koko porukalle
ja niiden kanssa lasilliset Tarapacaa
täydestä menee tällainen gurmeempi minä
punaviini kyllä piti paikkansa

***


Markus Leikola (s. 1960) on toimittaja, kirjailija, konsultti ja kommentaattori, jonka runoteokseen Naamakirja (2012, Schildts) törmäsin sattumalta kirjastossa. En ole mitenkään erityisesti runouden ystävä, mutta kun käänsin kirjaston hyllyjen välissä runokirjan sivulle 10, ajattelin, että luen kirjan loppuun kotona.

Naamakirja on nimensä mukaisesti runoja Facebookista, runoja päivityksistä, jotka voisivat olla olemassa ja jotka kertovat, mikä meille ihmisille on tärkeää. Miten me olemme vähän niin kuin laumaeläimiä, jotka tykkäävät tykätä ja olla frendejä keskenään. Leikolan Naamakirjassa yhteisöllisyys ja se, että tehdään samoja asioita ja tykätään samoista asioista, tulee ilmi lähden sieneen -runossa. Kaikki käyvät sienimetsällä. On ihanaa tehdä sitä samaa, mitä muutkin.

FB:ssä voimme näyttää itsestämme muille sellaisen naaman, jonka haluamme toistemme näkevän. Kuitenkin me kaikki - ja ne kaikki muut - tietävät, että FB:ssä on tapana aina liioitella. Päivitysten takana on aina jotain muuta, joka jää näkymättömiin ja jonka voivat oikeastaan vain aivan todelliset ystävät päätellä.

Leikosen runoissa se, mikä jää piiloon, tulee näkyviin ja täytyy myöntää, että aika monta kertaa naurahdin ja tyrskähtelin, sillä oivallukset ovat aika hauskoja. Vähän niin kuin FB:n maailmakin on, hauska.  

Jannella alkaa nyt L-O-M-A :-)))

eli kaksi viikkoa veljen luona saaressa
porinjazzeissa päivä, 500 km yhdessä päivässä

lopun aikaa toivon että pitelisi sateita
saisi vaikka luettua pari kirjaa
eikä tarvitsisi muistella sitä kun poltin mökin

pitäkää lomanne

27 peukkua

***

Leikolan runoissa näyttäytyy oikeastaan koko FB:n kirjo, välillä runoissa näkyy se, miten FB:ssä pohditaan ihmissuhteita ja minkälaista meidän nykyisten ihmisten elämä, ihmissuhteet ja maailma on... Että eihän näissä runoissa muuten mitään uutta ole, mutta niiden loput tuovat aina esiin sen, mitä elämässä oikeastaan tapahtuu.

Jos mä laitan tähän että Ellu ja Jari on suhteessa
niin pitääkö sitten kun ero tulee niin
ensin olla että hieman epäselvää

vai ajaako saman asian että vaan poistaa sen kavereista
kuka tänkin osais kertoa

kun en mä edes tiedä paljonko se musta tykkää
ja sais ne menkat jo pikkuhiljaa alkaa

Jossain vaiheessa kai pitäisi nyt hihkaista, että en ole koskaan ymmärtänyt FB:n vetovoimaa, mutta valehtelisin niin paljon, että korvat heiluvat. Välillä, aina silloin, kun jokainen oma ajatus maailmasta alkaa muistuttaa FB-päivityksen muotoa, on pakko pitää ihan oikeaa taukoa nettimaailmasta. Sillä onhan se elämä, irl, siellä jossain kuitenkin olemassa.

Naamakirja oli esillä myös tämänpäiväisessä Metro-lehdessä, jossa Jukka Hiiro käsitteli Facebookin vaikutusta elämässämme. Hiiron mukaan FB:ssä ihmiset ajattelevat tai ainakin esittävät ajattelevansa samalla tavalla kuin kaikki muut. Näin näkökulmat jäävät ohuiksi, ja kun kaikki lukevat samoja kirjoja, katsovat samoja leffoja ja närkästyvät samoista asioista, on se myös yksipuolista. Ihmiset ovat kuin kärpäsiä, jotka kokoontuvat samaan paikkaan, saman kirjan ja saman elokuvan tai saman kahvilan ympärille. Tiedä häntä, mutta toistaiseksi FB:ssä voi vain tykätä ja olla siten samaa mieltä.


Leikolan runoihin palatakseni. Tämä teos oli hauska lukea, ja tietysti tällaiselle FB:stä pitävälle runojen lukeminen oli viihdyttävää, oivaltavaa ja hauskaa. Viimeisenä runona vielä runokirjassa toistuvat samantyyliset päivitykset, joissa kerrotaan tylsästi elämästä. Näitä säännöllisin väliajoin teoksessa toistuvia runoja oli kiinnostavaa seurata, niissä kun elämä alkoi saada hieman vieraita suuntia. 

puuro paloi pohjaan
bussi jäi tulematta
kävelin 12 kilsaa
töissä ihan normaali päivä
hyvää yötä kaikki kaverit

tai no en minä kyllä enää siellä töissä ole 

Suosittelen Leikolan teosta muillekin, vaikka siksi, että tiedät, millainen on viimeinen edellä lainatun runosarjan runo.



Niin, ja sitähän mä tulin kanssa kertomaan, että 

Mari A:n kirjablogi on facebookissa. 
Pliis, tulisitko tykkäämään, nyt siellä on säälittävän vähän ketään, ketä tykkää =)







8 kommenttia:

  1. Mä tykkään, mä tykkään. :D

    PS. Myös kirja oli kivan kuuloinen ;-)

    VastaaPoista
  2. Minullakin tämä kirja osui kirjastossa kerran sattumalta vastaan ja lainasin sen nimen perusteella :-D No okei, luin kyllä pari runoakin, mutta jo pelkkä nimi sai lainaamaan. En muistaakseni lukenut kokonaan, kuten minulla usein runokirjojen kanssa pakkaa käymään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi pitänyt -en vai tykkää lukea runokirjoja kokonaan kerralla. :-) Oli huippuja runoja, juuri nuo samaiset muistankin, mitä olet kirjoittanut arvioosi. Tästä runokirjasta täytyy joskus valkata runo/runoja opetukseen. Voisi upota nuoriinkin, luulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä luin tämän kyllä melkein kerralla loppuunkin ja naureskelin. Voin sanoo, että 5- ja 7-vuotiaisiin ei iske, luin kyllä ääneenkin pari, mutta kommentteja oli, että ai onks tää aikuisten huumoria, kyllä teillä on tylsää.

      Nuoriin voisi tietysti iskeä aina kun mainitaan joku nettiyhteyslinkki. FB ja some oli muuten Tuuve Aron uusimmassa kirjassa mukana, siitä ajattelin, että sopis hyvin opetukseen.

      Poista
  3. Ooh, tämän tahdon lukea! :) Luen runoja kauhean harvoin, mutta tämä kokorlma vaikuttaa hulvattomalta.
    PS. Minäkin tykkään FB:ssa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäät =)

      Runoja voisi ehkä muutenkin lukea enemmän, mutta harvoin tulee yllettyä runohyllyille asti... siis missä ne sitten ovatkaan.

      Poista
  4. Hyvä postaus ja kiinnostava kirja,ja kuten Unnille kirjoitin, sai aika hyvät arviot lehdistössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää tietty menee aika hyvin meihin, jotka FB:n kanssa on tekemisissä. Varmaan tosin aika moni jää teoksen ulkopuolelle, vanhemmasta ikäpolvesta. Tuo asia nyt tuli vähän jälkikäteen vain mieleeni =)

      Poista