Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen

Kaj Korkea-ahon Tummempaa tuolla puolen odotteli minua kirjaston pikalainojen luona, ja muistin nähneeni kirjan Katjan kirjablogissa. Ihan näkemisen ja tuntemisen riemusta kannoin kirjan mukanani kotiin, ja täytyy sanoa, että Kaj Korkea-aho oli aivan ihana uusi tuttavuus kirjamaailmassa. Tummepaa tuolla puolen (2012, Teos & Schiltds & Söderströms) on Korkea-ahon toinen romaani, joten tässähän on taas pakko kaivaa esikoisromaani, Katso minuun piehen (2009) myös luettavaksi. 

Kirja kertoo ystäväjoukosta, joka on asunut Gränbyn kylässä lapsuutensa, mutta muuttanut opiskelujen ja työn myötä osa Turkuun, osa Helsinkiin. Kirjan ensimmäinen osa kertoo näistä toisistaan eronneista ystävyksistä ja heidän elämistään. Kotimaiselle kirjallisuudelle epätyypillisesti Korkea-aho kertoo miesten elämästä juuri tällä hetkellä, ehkä hieman pitkästi, mutta ei lainkaan tylsästi. Henkilöhahmot tulevat dialogien, haaveiden ja epäonnistumisten kautta juurikin niin läheiseksi, että kirjan takakannen sulkeuduttua tunnen suoranaista ikävää hahmoja kohtaan...

Chistoffer on Turussa kansanrunoutta opiskeleva ja graduaan tekevä nuori mies, joka suunnittelee häitään Redasin kanssa. Loke on työssä radiossa, mutta hän haaveilee urasta tv:ssä. Uranousua estää hänen änkytysvikansa. Simon taas on kotikaupunkinsa pappi, joka järkyttää kaikkia juoksukisoissa: virkaa hoitava pappi oikaisee jostain kumman syystä kisoissa. Benjaminilla on kaikkein suurin järkytys edessä: hänen avovaimonsa, Sofie, ajaa autonsa samojen kisojen jälkeen puuhun ja kuolee. 

Kirja on rakennettu niin loistavasti, että en lukuhetkellä sitä oikein edes ymmärtänyt, mutta nämä kirjan alussa kovasti erillään toisista kulkevat elämät alkavat kietoutua toisiinsa. Toisen osan nimi on Koti, jossa nuoret miehet palaavat kotiin, Gränbyhyn, Sofien hautajaisiin. Samalla he joutuvat kohtaamaan sen, minkä jättivät, tai luulivat jättäneensä taaksensa. 

Koti. Sana oli niin mahtipontinen. Paikka satojen miljardien joukossa, joka oli kerran asettunut käytettäväksi ja sanonut: minä olen se paikka jonne olet palaava, paikka jonne kaikki matkasi päättyvät. Sinä voit muutta minua, purkaa seiniä ja kohentaa minua, maalata minut punamullalla tai kartanonkeltaisella, täyttää minut tuoksuilla, pölyllä ja tavaroilla, mutta se olen kuitenkin minä, joka enemmän muovaan sinua. Minä annan sinulle edellytykset mutta en lupaa mitään. Annan sinulle taskun johon piilotan viheliäisen juurettomuutesi.

Gränbyssä kaikkien täytyy kohdata omat mörkönsä, kuvainnolliset ja lopulta konkreettisetkin, sillä Gränbyssä he muistavat Raamtin, suullisessa perinteessä vaeltaneen tumman hahmon, jonka he ovat nähneet lapsina metsässä. Christoffer kestää kotonaan kahdeksan tuntia, ja hän joutuu miettimään, miksi vanhempien on niin vaikea hyväksyä hänen homouttaan; Loke alkaa änkyttää heti, kun palaa lapsuuteensa; Benjamin taas etsii tietoa siitä, kuka oikeastaan oli Sofie, jota hän luuli rakastavansa.

Viimeisen eli kolmannen osan nimi on Raamt, joka on kirjan yksi hahmo myös. Koko kylän on vallannut aikoinaan Raamtin kauhu, kun 6-vuotias Sidrid Ask eksyi metsään. Raamt liittyy tarinaan myös siten, että se on Chritofferin gradun aihe. 

Teoksessa ei ole juonta oikeastaan muuten kuin että hautajaisista siirrytään Christofferin polttareihin. Pimeys, tummuus ja uhka lähenee miehiä koko ajan. Juonen sijaan kirjassa on loistokasta henkilöhahmojen esittelyä ja elävöittämistä, sekä tunnelman luomista. Minun oli pakko jättää monena iltana, kun kirjan tummuus uhkaavasti läheni, kirja kesken ja pystyin jatkamaan sitä vasta aamulla, valoisampana aikana. Kyllä, elin tunnelmat ja myös henkilöt aivan täysillä tässä kirjassa. 

Kotimaiselle kirjalle poikkeuksellisesti tässä kirjassa on jokaisella osion alussa oma musiikkikappaleensa. 

I osa

II osa 

III osa

- tykkäsin myös tällaisesta kirjan tarinan rakentelusta! 

Kirjaa ovat lukeneet myös: 

Kirsin kirjanurkka, josta opin, että tämä on nuorten aikuisten kirjallisuutta, oikeesti? 

Katja Lumiomena,

Rakkaudesta kirjoihin Annika, jonka kanssa luetaan näemmä aina samat kirjat, 

Kirjasfääri,

Kirjavinkit,

ja toivottavasti vielä moni muu, sillä tämä on todellakin hieno kirja luettavaksi!

Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen

2012, Teos & Schidts & Söderströms 

Gräset är mörkäre på andra sidan 2012, 

suomennettu käsikirjoituksesta, suomentaja Laura Beck

kansi ja kuvitukset: Sanna Mander

437 sivua