Laura Lähteenmäki: Iskelmiä

Tutustuin Laura Lähteemäen teoksiin viime vuoden kirjamessuilla. Tammikuussa luin Lähteenmäen North end -sarjan ensimmäisen osan, ja hieman myöhemmin sattui kirjaston poistoista käsiini Lähteenmäen varhaista nuortenkirjatuotantoa, Rinkkadonna. Kiinnostus Lähteenmäen teoksiin oli syttynyt ja tutustumiseni Lähteenmäen teoksiin jatkui nyt Lähteenmäen uutuuskirjan, Iskelmiä-teoksen myötä.

Iskelmiä (2013, WSOY) kertoo nimensä mukaisesti iskuista, joita ysiluokkalainen Aino joutuu kohtaamaan ensimmäisessä parisuhteessaan. 

Aino Mallinen on koulussa hyvä oppilas, vapaa-ajallaan hän käy partiossa - paitsi itse myös ohjaamassa pienempien partiolaisten ryhmää. Ainolla ei ole sydänystävää, mutta yhdessä Hannan kanssa he odottavat pääsyä toiseen kouluun, lukioon. Välitunnit Aino istuu naapurinpoika-Oton kanssa koulun pihalla kukkaruukuilla, hieman syrjässä toisista. Kotona on isä, ja työttömäksi jäänyt äiti. Elämä on tasaista, eikä siinä ole oikeastaan mitään kohokohtia.

Luokkaretkellä kuitenkin alkaa tapahtua jotain, mikä muuttaa Ainon elämän: Samuli juttelee bussimatkalla hänelle. Kevät sujuu odotellessa sitä hetkeä, että Samuli huomaisi taas Ainon. Ja kun se päivä tulee, jolloin Samuli astuu Ainon eteen kukkaruukuilla ja puhuu Ainolle,  Aino saa elämäänsä jotain, jota on kauan aikaa odottanut ja josta on unelmoinut: hän alkaa seurustella aivan oikeasti, aivan ensimmäistä kertaa.

Samuli puristaaa minua itseään vasten, hänen tuliliemensä lämmittää sisäpuolelta ja joka suunnassa vilkkuvat valot, musiikki hakkaa palleassa, hattaran makea tuoksu kutittaa kitalakea vaikka en ole sitä maistanutkaan, ja ihmiset tuuppivat eteen, taakse, sivuille.- - 

Tämä on elämää, joka on odottanut minua, ajattelin ja katselen ympärilleni silmät melkein kyynelissäni.

 

Kaikki on ihanaa. Ainon elämä koulussakin helpottuu: hän on osa porukkaa, hän on joku ja hänellä on joku. 

Tai ainakin kaikki on melkein ihanaa, sillä Samuli on mustasukkainen Ainosta. Samuli haluaa määrätä paitsi kenen kanssa Aino saa puhua myös mitä Aino pukee päällensä. Samuli on myös aika raju: heti ensimmäisestä tapaamisesta alkaen Samuli suutelee hieman liian lujaa ja reagoi hieman liian voimakkaasti Ainon tekemisiin. 

Maanantaihin mennessä huuleni sisäpinta on vauvanpyllynpehmeä. Tietenkin se on, sehän oli vain pieni nirhaisu, raju suudelma, jota minua kokeneemmat kutsuisivat varmaankin rakkauden puremaksi. 

Minä vain olen niin kokematon, etten tiedä näistä jutuista. En tiedä, kuinka kovaa suukot sattuvat tai miten paljon saa puhua toisten poikien kanssa. En tiedä sitäkään, kuinka pitkään vihoitellaan, jos on ollut riitaa, ja koska annetaan anteeksi. 

Samuli myös katoaa - aina siksi ajaksi, että Aino ehtii unohtaa Samulin tekoset. Sillä vaikka ensimmäiset rajut suudelmat tuntuvat vahingoilta, seuraavat Samulin teot eivät voi olla vahinkoja: lyönnit ja iskut, iskelmät. Iskut ovat aivan oikeita tekoja, eikä niitä voi selitellä poiskaan. Samuli pitää vähän aikaa hiljaiseloa, minä aikana Aino miettii, mitä tekee väärin ja on valmis tekemään asiat oikein, että Samuli rakastaisi häntä, haluaisi olla hänen kanssaan, eikä hermostuisi. Mutta Ainon vatsaan on kuitenkin jo syntynyt jotain, vatsakipua, joka ei muistuta mitään muuta vatsakipua. 

Kipu valtaa hänet Samulin seurassa, kun tuntuu, että jotain alkaa jälleen kerran mennä pieleen. Ja niin moni asia menee vikaan: joku katsoo liian kauan Ainoa, Aino juttelee toisten poikien kanssa liian kauan, Aino pukeutuu vääriin vaatteisiin. Ja Aino, niin kokematon kuin onkin seurustelusuhteissa, alkaa ajatella, että iskut eivät voi olla oikein. 

 

Aino myös muuttuu kevään aikana. Hänen ystävänsä, lähinnä Hanna, alkaa udella, mistä mustelmat ovat syntyneet; vanhemmat alkavat tivata, olisiko joku toinen poika kuitenkin parempi; partiossa Aino alkaa olla ilkeä pienille tytöille. Mielen on vallannut Samuli, mutta mielessä ei enää ole ihastuneita huokauksia, vaan Aino miettii, mikä menee vikaan koko ajan. Ja kuitenkin, välillä Samuli on mukava, huolehtiva ja juttelee isänkin kanssa kaikkea älykästä.  Samulista on vaikea kokonaan luopuakaan, sillä Aino on niin kovasti halunnut jonkun, jonka kanssa olla, eikä hän halua luopua siitä jostain. 

Lopulta tapahtuu jotain sellaista, joka ei vaikuta enää pelkästään Ainoon, vaan myös toisiin ihmisiin.

Flunssasta paranee viikossa. Mahatauti menee ohi nopeammin. Mustelmienkin haalistumisaika tiedetään nyt. - - Mutta kuinka kauan kestää, että paranee sisältä? Kuinka pelosta ja häpeästä pääsee? Sitä ei voi tajutakaan, miten syvälle se kaikki jää, vaikka terävin särky talttuu ja haavat umpeutuvat. 

Jos edellinen lukemani kirja (Itämaa) näytti raadollisen puolen nuorten koulumaailmasta, tämä kirja toi esiin sen, mitä niinkin ihana ja mukava asia kuin rakkaus voi pitää sisällään. Lähteenmäen teksti on kaunista aiheesta huolimatta ja väkevää siitä huolimatta, että kyseessä on nuortenkirja. Aiheena parisuhdeväkivalta on tärkeä, sillä väkivallan uhri kokee olonsa häpeälliseksi, eikä asiasta ole aikuisenkaan helppo puhua, saati sitten nuoren.  Aino syyllistää itseään pitkään, ja haluaa salata asian kaikilta. Aino huomaa, että väkivallasta ei kuitenkaan ole kuin yksi tie ulos: lähteä suhteesta. Niin vaikeaa kuin se voi ollakin. 

Nuortenkirjana tämä kirja varmasti toimii, sillä siinä käydään läpi ne ihastumisen vaiheet, joita tällainen vanhempikin lukija muistaa omasta nuoruudestaan. Lisäksi kirjan teksti on todella vaikuttavaa, se saa vanhemmankin lukijan liikuttumaan ja miettimään asioita.

Kirjan on lukenut myös Maria, ja Tintti, jolta löysin linkin tällaiseen sivustoon, josta myös kuva.

Laura Lähteenmäki: Iskelmiä 

2013 WSOY

230 sivua

Kirjan biisi.