MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

torstai 27. kesäkuuta 2013

Hisham Matar: Erään katoamisen anatomia

Erään katoamisen anatomia

Hisham Matarin Erään katoamisen anatomia (2013, WSOY) alkoi kiinnostaa minua sen jälkeen, kun näin kirjan luetuksi kirjablogeissa. Aivan aluksi täytyy sanoa, että olen iloinen siitä, että huomasin kirjan, sillä muutaman nopeasti luetun ja kaavamaisenkin kirjan jälkeen Matarin kirja oli piristävää luettavaa: tätä parisataasivuista kirjaa ei voinutkaan kahlata läpi, vaan sivuille ja tarinaan oli pakko pysähtyä. 

Kirjallisuus voi olla niin monta asiaa. Se voi olla viihdykettä, jolloin kirjan hotkaisee nopeasti kohti loppuratkaisua, eikä kirjan kielellä ole niin suurta merkitystä; kirjallisuus voi olla myös viivähtelyä kirjan sanoissa, tekstissä, tarinassa, ja aavistelua siitä, mitä ei kerrota. Toisille lukijoille kirjallisuus voi olla vain jompaakumpaa: joko kevyttä viihdykettä tai sitä, jota ei voi ahmia. Olen itse siitä onnekas, että minulle kirjallisuus voi olla molempia: molemmille on aikansa, ja sitä myöten taistelun siitä, mikä on oikeaa kirjallisuutta ja miten kirjoja pitäisi lukea, jätän muille. Uskon, että tapoja lukea ja iloita kirjallisuudesta on monia. 

Matarin teoksessa päähenkilö on Nuri, 12-vuotias poika, joka on elänyt isänsä kanssa aina äidin kuolemasta asti. Nurin isä oli kuninkaan lähimpiä neuvonantajia, mutta on kuninkaan syrjäyttämisen myötä joutunut myös syrjään. Isä on kuitenkin rikas mies, Nurin isoisän keräämän omaisuuden myötä myös Nuri voidaan lähettää Iso-Britanniaan kouluun. Sitä ennen Nuri kuitenkin löytää Monan, naisen, joka herättää paitsi Nurin teini-ikäisen maailmaan myös Nurin isän mieheksi jälleen. Isän mielestä Nurin on kuitenkin parempi lähteä kouluun kasvamaan lisää, kun isä hoitaa salaisia asioitaan pitkin Eurooppaa.

Siitä lähietäisyydeltä isää katsellessani pystyin ymmärtämään, mitä Mona näki hänessä. Tyylikkäät mittatilausvaatteet, siistit hoidetut kynnet, uhmakkaat silmät. Hän oli mies, joka kirjoitti itse omat lakinsa. Ja minä  halusin olla isä. Halusin hänen laillaan uskoa perustuslailliseen monarkiaan, halusin palavasti palvella sitä

Nuri kokee unohtumattomia hetkiä Monan vieressä, ja näitä muistoja hän kantaa mukanaan. Sisäoppilaitoksessa hän kantaa muistonsa sekä Monasta että omista vanhemmistaan mukanaan. Nuri ikävöi kuin kuka tahansa 12-vuotias ollessaan yksin Englannissa, ja on iloinen saadessaan viettää loman isänsä kanssa. Mutta isää ei kuulukaan lomalle. Jotain on tapahtunut, aavistelee Nuri, jolle isä kävi antamassa neuvoja siitä, miten hän ei saisi koskaan luottaa kehenkään.

Kasvaessaan 24-vuotiaaksi Nuri alkaa aavistella, mitä isän elämässä oikeasti tapahtui. Isän elämässä oli naissalaisuuksia, ja hänen työnsä oli niin salaista, että siitä ei oikeasaan kerrota mitään kirjassakaan. Se, mikä jää kertomatta, on tärkeintä. Sanomatta jäämisestä kirjoittaa myös HS:n Antti Majander

Yksi kauneusvirhe Erään katoamisen anatomiassa on. Vieläpä ihan lopussa, jolloin sanomatta jättäjän pitäisi pysyä erityisen tarkkana.
Kiinni naulatun varmuuden sijaan olisi paljon herkullisempaa jäädä arvailemaan.

Olen aivan samaa mieltä, että jotain kuitenkin kerrotaan. Ehkä turhaankin, koska itselleni ainakin nousi aavistuksia (oletettavasti) tästä samasta asiasta silloin, kun siitä ei sanottu mitään.

Koko kirjan ajan päässäni oli kaksi asiaa. Tua Harnon kirjan lukemisesta jäänyt ajatus, että miksi tärkeitä ovat aina ne, jotka lähtevät. Ja toisaalta se, että tärkeintä on aina se, mitä ei sanota. 

Matarin kirjassa hienointa olivat ne monet hetket, joita kirjailija kuvailee. Miten äiti jää kaukaiseksi, ja haihtuu pois - ja miten Nurin lapsena kokemat ajatukset äidistä ovat niin erilaisia kuin mitä äiti oikeasti oli; miten Nurin ajatukset Monasta muuttuvat pojan kasvaessa mieheksi; miten Nuri yrittää mahtua isänsä vaatteisiin - konkreettisesti; mikä on Nurin, etuoikeutetun rikkaan pojan suhde kotitalonsa palvelusväkeen. 

Blogeissa kirjan on lukenut myös mm. 


Hisham Matar: Erään katoamisen anatomia
2013, WSOY, Aikamme kertojia
Anatomy of a Disappearance 2011
suomentanut Minna Kumpulainen
210 sivua


 Kirjan lukemiseen minut innoitti myös "kirjan nimessä sana" -haaste: 


1. Kirja, jonka nimi on alla (alhaalla) tai yllä (ylhäällä). 
-> Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla
-> Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä

2. Kirja, jonka nimessä on jotain, mitä voit löytää keittiöstä.
-> Satu Taskinen: Täydellinen paisti
-> Marsha Mehran: Ruusuvettä ja lammaspataa

3. Kirja, jonka nimessä on joku juhla.
-> Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen
-> Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

4. Kirja, jonka nimessä on tuli.
-> Johannes Linnakoski: Laulu tulipunaisesta kukasta.
-> Sirpa Kähkönen: Jään ja tulen kevät

5. Kirja, jonka nimessä on tunne.
-> Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin
-> Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja

6. Kirja, jonka nimessä on kadonnut tai löydetty.
-> Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret
-> Hisham Matar: Erään katoamisen anatomia


Lisäksi kirjalla saan yhden pisteen Afrikan tähti -haasteeseen
Afrikan tähteä voi pelata koko ensi vuoden, eli haasteaika on 1.1.2013 - 31.12.2013.


Itä-Afrikka
Burundi
Komorit
Djibouti
Eritrea
Etelä-Sudan
Etiopia
Kenia
Madagaskar
Malawi
Mauritius
Mayotte (Ranska)
Mosambik
Réunion (Ranska)
Ruanda
Seychellit
Somalia
Tansania
Uganda
Sambia

Keskinen Afrikka
Angola
Kamerun
Keski-Afrikan tasavalta 

Tsad
Kongon tasavalta
Kongon demokraattinen tasavalta
Päiväntasaajan Guinea
Gabon
São Tomé ja Príncipe

Pohjois-Afrikka
Algeria
Egypti: Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia (2013, Like); Hisham Matar: Erään katoamisen anatomia (2013, WSOY)
Libya
Marokko
Sudan
Tunisia
(Länsi-Sahara)

Etelä-Afrikka
Botswana
Lesotho
Zimbabwe
Namibia
Etelä-Afrikka
Swazimaa

Länsi-Afrikka
Benin
Burkina Faso
Kap Verde
Norsunluurannikko: Ahmadou Kourouma: Ei Allahin tartte
Gambia
Ghana
Guinea
Guinea-Bissau 

Liberia: Leymah Gbowee: Meissä on voimaa
Mali
Mauritania
Niger
Nigeria
Saint Helena (Britannia)
Senegal
Sierra Leone
Togo 

2 kommenttia:

  1. Olen tästä kirjasta jonkin verran lukenut blogeista, mutten ole täysin innostunut. Luulen, että monet lukijat lukevat kirjoja erilaisiin tarpeisiin: joskus halutaan kevyempää viihdettä, joskus jännitystä, joskus ajatuksia herättävää ja "hidasta" kirjallisuutta jne. Kaikelle on tosiaan aikansa ja paikkansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hyvä kirja, ainoa mikä ärsytti oli miehisen ruumiillisuuden ja seksuaalisuuden löytyminen. Kun ei ole enimmäinen kirja, jossa asia on keksitty...

      Nyt on vaikea siirtyä Hosseiniin, kun teksti tuntuu liian helpolta.

      Poista