Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret

Xinran oli minulle täysin tuntematon kirjailija, mutta kirja Kiinan lapsista kiinnosti. Xinran (s. 1956) on toimittaja, joka on tehnyt työtään Kiinassa, erityisesti radiossa. Häntä kiinnosti kiinalaisten naisten tarinat, ja kaikista niistä vuosien varrella kerätyistä ja kuulluista naisten tarinoista syntyi myös kirja Kiinan kadotetut tyttäret (2013, Atena kustannus). 

Kiinasta puuttuu järkyttävän iso määrä tyttölapsia. Iso osa tytöistä pakahdutetaan heti syntymän jälkeen, koska tyttölapsi ei ole lapsi ollenkaan. Ja suuri osa syntyneistä tyttölapsista annetaan adoptoitavaksi ympäri maailmaa, koska tyttölapset hylätään niin usein orpokoteihin. 

Suuri kysymys kuuluu: miksi tytöillä ei ole arvostusta ja toinen yhtä suuri kysymys kuuluu: miten käy maan, kun niin iso osa toista sukupuolta puuttuu kokonaan. Ensimmäiseen kysymykseen Xinran etsii kirjassa vastausta, toista hän ei edes esitä. 

Poikalapsen toivominen, oikeastaan pakonomainen vaatimus tehdä maailmaan nimenomaan poikalapsi on Kiinassa vanha perinne - ja liittyy maanviljelyyn ja -omistukseen. Maaseudulla perheiden viljantarve lasketaan poikalasten mukaan; tytöstä viljelysmaa ei lisäänny yhtään, joten tyttölapsille ruoka ei riitä. Tämä olisi vähän sama ajatuksena, jos meillä saisi lapsilisää ja äitiyslomaa vain poikalapsista.

Maaseudulla elämä on vielä kurjempaa tyttölapsille kuin kaupungeissa. Näin myös äideille: anopit odottavat ja painostavat naisia saamaan poikalapsen: Jollei nainen kykene synnyttämään miespuolista perillistä sukua jatkamaan, siinä tapauksessa helvettikin on hänelle liian hyvä paikka! toteaa yksi Xinranin haastattelemista naisista. Kirjassa Xinran kertoo kymmenen naisen tarinan, mutta näitä tarinoita ei eroteta eri luvuiksi, vaan ne kietoutuvat toisiinsa, toistavat ja kertovat samaa tarinaa: tyttölapsia tapetaan niiden synnyttyä, tyttöjä annetaan adoptoitaviksi, eikä yhden lapsen politiikka ole ainakaan auttanut tyttöjä. 

Xinran on halunnut kirjoittaa tämän kirjan kaikille niille tyttärille, jotka ovat kadonneet. Kaikille niille, jotka on adoptoitu ympäri maailmaa ja jotka miettivät, miksi biologinen äiti on heidät hylännyt. Kirjassa halutaan myös kertoa niistä kiinalaisista naisista, jotka ovat joutuneet tekemään sydäntä raastavan ratkaisun antaa oma lapsi pois. 

Haluan tietää, miksi minun kiinalainen äitini ei halunnut pitää minua. Johtuiko se siitä, että olin tuhma? 

Kiinalaiset naiset nähdään muualla maailmassa tunteettomina ihmisinä, jotka tekevät sen, minkä valtio, anoppi tai aviomies vaatii heidän tekevän. Kiinassa naisten itsemurhaluvut ovat suuret ja Xinran haluaa antaa kirjassa puheenvuoron kaikille näille naisille, jotka ovat elämässään kärsineet ääneti. Xinran kertoo, ettei ole ollut helppoa saada naisia avautumaan tunteistaan, sillä Kiinassa ne syvimmät tunteet pidetään tiukasti itsellään. Tunteet, joita karkuun ei ole voinut juosta, näkyvät taas itsemurhaluvuissa. 

Tämä on surullinen ja hämmentävä kirja siitä, miten niin moni asia voi vaikuttaa sukupuolen merkitykseen. Itseäni aina ihmetyttää, miten miljoonien tyttöjen puuttuminen vaikuttaa aikuisten maailmassa. Oikeastaan en edes halua tai uskalla miettiä, mitä kamaluuksia sitten tapahtuu, kun aikuiset sukupolvet alkavat etsiä vaimoa itselleen (ja onhan näitä miesvoittoisia sukupolvia varmasti jo ollut). 

Kirja antoi paljon tietoa Kiinan tilanteesta, eikä tässä kirjassa miellyttäviä asioita ollut. Luulen, että tämä kirja on nimeomaan kaikkein tärkein niille tyttärille, jotka on adoptoitu jonnekin toisaalle. Ihan senkin takia, että Kiinan orpokodeissa arkistointi on ollut todella puuttellista, eikä biologista äitiä todennäköisesti koskaan löydy. Sen sijaan on lohdullista, että varmasti suurin osa kaikista adoptoiduista lapsista on saanut ihanan perheen, jossa on voinut kasvaa rakastettuna. Oikeastaan on vain jäänyt pohjaton suru ja huoli kiinalaisien äitien kantamaksi. Ehkä heitäkin auttaisi tieto siitä, että länsimaissa lapset eivät ole joutuneet raskaisiin töihin ja ovat saaneet ruokaa. 

Kirjaa on lukenut mm. Hanna, Minna, Sonja ja Norkku.

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret

2013, Atena Kustannus

Message from an Unknown Chinese Mother - Stories of Loss and Love (2010)

suomentanut Taina Wallin

Xinranin kadotetut menee tähän kirjan nimessä sana -haasteeseen: 

1. Kirja, jonka nimi on alla (alhaalla) tai yllä (ylhäällä). 

-> Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla

-> Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä

2. Kirja, jonka nimessä on jotain, mitä voit löytää keittiöstä.

-> Satu Taskinen: Täydellinen paisti

-> Marsha Mehran: Ruusuvettä ja lammaspataa

3. Kirja, jonka nimessä on joku juhla.

-> Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen

-> Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

4. Kirja, jonka nimessä on tuli.

-> Johannes Linnakoski: Laulu tulipunaisesta kukasta.

-> Sirpa Kähkönen: Jään ja tulen kevät

5. Kirja, jonka nimessä on tunne.

-> Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin

-> Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja

6. Kirja, jonka nimessä on kadonnut tai löydetty.

-> Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret

-> Hisham Matar: Erään katoamisen anatomia