MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Tua Harno: Ne jotka jäävät


Mistä hankittu? Kirjaston bestseller-hyllystä.

Mistä vihiä kirjasta? Otavan kevään katalogista (olen kyllä huomannut monen kirjoittaneen tästä kirjasta blogeissa positiiviseen sävyyn).

Kuka kirjoitti? 
Tua Harno, oikeustieteen maisteri ja Teatterikorkeakoulun dramaturgiopiskelija, esikoiskirjailija, joka voitti romaanin käsikirjoituksella Pentti Saarikoski -kilpailun. 

Kenestä kirja kertoo? 
Fridasta, joka on ollut oikeustieteen opiskelija ja siirtynyt Teatterikorkeakouluun opiskelemaan;
Fridan isästä, Raimosta, jonka mieli järkkyy ja on järkkynyt jo pitkän aikaa; 
Fridan isoisästä, Pojusta, joka matkustaa pitkin maailmaa ja perustaa monta perhettä, joista lähtee lätkimään; 
Fridan miehestä Emilistä, joka kiusaa Fridaa jatkuvasti kysymyksillä lapsista ja haluaa, että Frida ei lähde, vaan jää.


Mielipiteeni kirjasta ja tekstinäyte kirjasta: 

Miehen rakkaus naiseen ilmenee haluna nukkua naisen kanssa, eikö Emil tiedä sitä? Tyttö rypisti otsaansa. Joko mies ei ollut lukenut Kunderaa, tai sitten hän oli muuten vain tökerö. 
Ei niin, ettei tytöstä olisi ollut ihan ok, että on vain seksiä ja sitten hän luikkisi pois. Ehkä hän ei edes luikkisi, vaan lähtisi asunnosta reippaasti ja uljaana, kun on juuri saanut. Huomenna hänen ystävänsä kysyisi, millaista oli, ja hän kertoisi, värittäisi vähän, jotta juttu olisi hauska eikä turruttava, ja siihen se päättyisi, koko Emilin ja hänen tarina. 
Ja myöhemmin tyttö muistaisi tarinan kauniimpana kuin se olisikaan. Oli kevättalven yö, he tapasivat baarissa ja tunsivat huikaisevaa yhteenkuuluvuutta. He kokivat ymmärtävänsä toisiaan, ja se oli paljon kauniimpaa kuin se, että he pysyisivät yhdessä. Eikö niin?

Mainitse kirjassa Kunderan Olemisen sietämätön keveys, niin olen jo rakastunut.
Ja vakavasti ottaen, tämä on yksi hienoimmista kirjoista pitkään aikaan, jonka olen lukenut. Harno kuljettaa tyttären, isän ja isoisän tarinaa taidokkaasti eteenpäin niin, että tarinat kietoutuvat toisiinsa. Leonard Cohenin musiikki pitää kiinni isää ja tytärtä, kiinnostus omaan itseen kuljettaa Fridan isoisänsä saappaisiin kulkemaan Amerikasta Hongkongiin - ja vaikka välillä seikkailut aiheuttivat lievää hilpeyttä matti nykäs  -tyyliin (voi ei, joko taas uusi vaimo), kirjan tarina pysyi kasassa Harnon tyylin sisällä. Pidin Harnon tekstistä, joka piti lukijana minut hieman kauempana, mutta joka sitoi yhteen erilaiset tulkinnat hetkistä. 

Kenelle?
Sellaiselle lukijalle, joka haluaa lukea yhden mahdollisen tarinan erään suvun vaiheista ja pitää kauniista kerronnasta. 

Kuka on lukenut kirjan?
Tosi moni, löytyy useasta kirjablogista.

Tua Harno: Ne jotka jäävät 
2013 Otava
269 sivua

12 kommenttia:

  1. Nyt, kun on ollut puhetta siitä, ovatko kirjabloggaajat jäävejä arvioimaan romaaneja, koska eivät ole ammattikriitikkoja, niin lukiessani esimerkiksi Harnon kirjasta tehtyjä arvioita alan pikkuhiljaa olemaan samaa mieltä NYT-liitteen kanssa. (Enkä puhu yksinomaan sinun arviostasi vaan kaikista.) Onhan se kauhean hienoa, että kirjassa on Leonard Cohenin lauluja, jee jee! Ja viitataan joihinkin merkkiteokseen, kolmas jee! Mutta ne nyt ovat aivan toisarvoisia asioita kun arvioidaan kirjan hyvyyttä tai huonoutta.

    Oma mielipiteeni on, että teoksen kieli oli rakenteeltaan epäselvää. Esimerkiksi aikamuodot hyppivät kummallisesti. Jos tekstiä vain lukee eteenpäin sen kummemmin miettimättä kieltä, se kyllä soljuu ohi ja kuulostaa ehkä näennäisen lyyriseltä, mutta jos kieltä ja tekstiä pysähtyy oikeasti tarkastelemaan, voi huomata että se olisi kipeästi kaivannut vielä ainakin yhtä tai kahta uudelleenkirjoituskertaa.

    Sanavalinnat särähtävät usein korvaan. Välillä persoonapronominit puuttuvat kohdista, joissa niiden pitäisi ehdottomasti olla ym.

    Ei välttämättä Harnon vika, vaan kustannustoimittajan. Ehkä voittajateoksen painoon hiomisessa on tullut kiire? Mitä jos kirjabloggaajat edes yrittäisivät jatkossa puuttua tällaisiinkin seikkoihin, eikä vain ihkuttaa ihan toisarvoisia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen pohtimaan, onko jokainen jostain kirjasta kirjoitettu teksti välttämättä arvio (tai pitäisikö sen olla), vai voisiko myös subjektiivisesta lukukokemuksesta keskustella.

      Poista
    2. Muutama päivä kirjoitin tosiaan siitä, että blogikirjoitus ei ole mielestäni sama kuin kritiikki, joten Liinan kanssa samoilla poluilla tässä asiassa. Tekstini löytyy tuosta pikkaisen alempaa, joten en jaksa ryhtyä jankkaamaan. Tämä kirjoitus varsinkin on aikamoinen lyhyt fiilistely kirjasta.

      Poista
    3. Minäkin pidin tästä, niin kielen kuin tarinankin tasolla. Luin kirjan erään automatkan aikana ja lukukokemuksesta tuli itselleni miltei täydellinen.

      Poista
    4. Minäkin luin liikkeessä ollessani. On taas tullut mentyä bussilla ees ja taas. Hieman pääsi hymyilyttymään nuo isoisän seikkailut, mutta siitä huolimatta pääsi positiivisen puolelle lukukokemuksena sekä kieleltään että tarinaltaan. (hymistelen ja komppaan)

      Poista
    5. Jee, juuri niin Liina Ja Mari! Minustakin olisi mukavaa, että blogeissa kirjoitettaisiin ja keskusteltaisiin lukutunnelmista ja kaikenlaisesta lukemiseen liittyvästä rennosti ja luovasti eikä aina niin kauhean pitkästi. Jos postaus sisältää koko juonen ja ylipitkiä otteita kirjasta, niin eihän sitä jaksa kukaan lukea, varsinkin kun tällaiset postaukset toistavat toisiaan. Me bloggaajathan voimme kirjoittaa kaikkea muuta kuin kritiikkiä! Taidankin ottaa omaan blogiini seuraavalla kerralla kirjasta vain sen ydinlauseen, joka vaikutti minuun, siis raikas,yhden lauseen mittainen postaus. Minulla se oli tämän kirjan kohdalla se, jossa sanottiin, että eivät ne rakasta, jotka lähtevät,vaan ne jotka jäävät. Orpouden tunne ja sitoutumiskammo oli kuvattu hyvin! Etkö sinä Onerva löytänyt tästä romaanista sanomaa tai mitään hyvää?

      Poista
    6. Totta, Liina ja Mari! Toivon todella sitä, että blogikirjoitukset olisivat kaikkea muutakin kuin kritiikkiä. Mehän voimme kirjoittaa juuri tunnelmista ja kaikesta lukemiseen liittyvästä ja sitä sivuavasta luovasti ja eri tavoin. Itse taidankin kirjoittaa blogiini seuraavaksi vain minuun vaikuttaneen kirjan ydinlauseen - kaikki jaksavat lukea yhden lauseen postauksen! Tästä kirjasta se olisi se kohta, jossa kerrotaan, että ne jotka jäävät ovat niitä jotka rakastavat, ei lähtijät. Ei ehkä kannata kirjoittaa juonta todella tarkasti ja lainata pitkiä pätkiä kirjan tekstiä. Tällaiset kirjoitukset ovat toistensa toistoa ja uuvuttavat lukijan. Etkö Onerva nähnyt Harnon kirjassa mitään hyvää? Minusta se periytyvä orpous ja sitoutumiskammo oli kuvattu vaikuttavasti.

      Poista
    7. Blogimaailma on siitä ihmeellinen paikka, että täällä voi välillä kirjoittaa lyhyesti, lukupäiväkirjamaisesti tyyliin "luin tämänkin ja pari fiilistä siitä", välillä taas pitkästikin, esim. itselle rakkaista aiheista, esim.

      http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2012/08/conor-grennan-little-princess.html
      tai
      http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2012/07/katherine-boo-katkossa-kauniin-ikuisen.html

      Välillä taas ihan jätän kirjoittamisen kokonaan pois ja fiilistelen valokuvin:

      http://marinkirjablogi.blogspot.fi/search/label/valokuvahaaste

      tai vaikka kirjaakin ihan vain näin:

      http://marinkirjablogi.blogspot.fi/search/label/kes%C3%A4kaupunki

      Blogi ei tosiaan ole kovin sitova muoto, toivonkin että jokainen saa ja voi kirjoittaa siten ja siitä, mikä itselle on ominta.


      Poista
  2. Jaa, no selvä dissaaminen tuolla valtakunnan suurimmassa selvästi:

    http://www.hs.fi/kulttuuri/a1365218328947

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielläkin tosin mainitaan Cohen ja jopa Anna Karenina. Mutta aivan eri tasolla mennään tietenkin.

      Poista
  3. Minä lainasin tämän kirjastosta, mutta en saanut luettua paria sivua pitemmälle. Selkeästi kieli on minulle sellaista, että pitäisi voida keskittyä enemmän, antautua kirjan vietäväksi. Saat kirjan kuulostamaan niin hyvältä lukukokemukselta, että mun on pakko yrittää lukemista uudelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämä kirja vaati pysähtymistä, ei voinut vain eteenpäin, vaan oli pakko pysähtyä miettimään. Sopi hyvin tähän hetkeeni lukea, kun niin moni kirja tosiaan oli ennen tätä sellaisia nopeasti pyyhällettäviä. Esikoiskirjaksi tosiaankin lupaava.

      Poista