Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Helsingin Sanomissa Juhani Karila kirjoittaa, että Johanna Sinisalon Auringon ydin (2013, Teos) on Sinisalon paras kirja Ennen päivänlaskua ei voi (2000) -teoksen jälkeen. On helppoa olla samaan mieltä, sillä kirja todellakin on hieno ja onnistunut. 

Auringon ydin -teoksessa on kyseessä kuviteltu maailma, dystopia, jossa naisilla ei ole oikeuksia muuten kuin lastentekokoneina. Naiset jaetaan syntymän jälkeen kahteen sarjaan: eloisiin ja morlokeihin. Ensimmäiseen kuuluvat kaikki ne kyvykkäät naiset, joista miehet voivat saada hyvän vaimon ja joilla on lupa tehdä lapsia. Eloisten tehtävänä on pitää itsensä hyvännäköisenä ja valmistautua pitämään oma aviomies tyytyväisenä. He opiskelevat kodinhoitoa kuten ruoanlaittoa ja kodin hygieniaa, mutta myös sellaisia tärkeitä taitoja kuin vartalon ylläpitoa ja seksuaalinotkeutta, joista kaikki eloiset suorittavat kursseja koulussa. 

Morlokit eivät kelpaa miehille, ja koska heistä ei ole eloisiksi, heidän lisääntymisensä estetään jo varhaisessa vaiheessa. Näin tapahtuu, koska Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa halutaan taata yhteiskuntarauha. Miehiltä ei voida kieltää heidän syntymässään saamaansa seksuaalista viettiä. Rauhallisempaa on, kun naisista jalostetaan heille alamaisia eloisia. Morlokeilla kun voisi olla liikaa omaa tahtoa tai halua vaikka opiskella asioita, joten he voisivat vaatia muutakin elämäänsä kuin vauvan- ja ruuantekoa. 

Kirjan päähenkilö Vera/Vanna on syntynyt morlokiksi, mutta hänet on kuitenkin todettu kuuluvan eloisten joukkoon. Vera/Vanna osaa onneksi näytellä osaansa, ainakin melkein kaikille. 

Uusi yhteiskunta on myös päihteetön, vaikka jotkut käyttävät chiliä huumeenaan. Vera/Vanna sotkeutuu chili-kauppaan poikaystävänsä Jaren kanssa. Auringon ydin sisältyy tähän huumausainekauppaan, joka on tärkeässä osassa kirjassa ja sen juonessa. Toinen tärkeä juonikuvio on Vera/Vannan sisaren katoaminen. Mitä tapahtui Mannalle, oikealle eloiselle? 

Kirjassa eletään vuosia 2013 - 2017, mutta uutta yhteiskuntajärjestystä on alettu rakentaa jo vuosikymmeniä aiemmin. Rakennusajasta kertovat esim. lehtileikkeet ja eloisille suunnatut viihdekertomukset, joita tarinaan on upotettu. Tämä tuo mieleen tietysti Ennen päivänlaskua ei voi -teoksen tyylin, jossa täysin fiktiiviset ainekset kirjoitetaan faktamaisesti tarinaan mukaan. En tiedä, onko juuri tämä tyyli on se, joka kirjassa viehättää - mutta kirja on yksi Sinisalon parhaista minunkin mielestäni. Tosin myös aihe, naisten asema yhteiskunnassa, on sellainen, josta täytyy koko ajan pitää meteliä. 
Tapahtumien kulku ja ennen kaikkea menneisyys saa selkeyttä myös niissä kirjeissä, joita Vanna kirjoittaa siskolleen. 

Kirjaa ovat lukeneet myös Villasukka kirjahyllyssä - ja Kannesta kanteen, sivuista sivuille -blogien kirjoittajat. 

Johanna Sinisalo: Auringon ydin 
2013, Teos
337 sivua