Teetä ja temppeleitä– matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodžasta

Satu Rommin Teetä ja temppeleitä– matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodžasta (2013, Basam Books) kiinnosti minua, koska olen aiemmin lukenut Rommin teokset: Moottoripyörällä Himalajalle ja Kahvia ja guruja, jotka molemmat kertovat elämästä Intiasta. Uusimmassa teoksessaan Rommi kertoo muusta Aasiasta - kirjan nimen mukaisesti Thaimaasta, Burmasta ja Kambodžasta.

Kirjassa Rommi kertoo paitsi kyseisistä maista myös turismista ilmiönä ja matkustamisen etiikasta. Rommi kirjoittaa siitä, onko eettistä matkustaa maahan, jossa on sotilasjuntta vallassa - vai onko sillä mitään vaikutusta, matkustavatko länsimaiset Aasian maahan, kun naapurimaiden asukkaat matkustavat ja tuovat maahan rahaa länsimaalaisten boikotista huolimatta. Entä miten pitäisi suhtautua siihen, että turismi ylläpitää sellaisia alistavia käytäntöjä, jotka olisivat ilman turismia jo kadonneet? 

Rommi kirjoittaa maista kuten aiemmissakin kirjoissaan: hän kertoo lennokkaita tapahtumia, eikä peittele epämiellyttäviä asioitakaan maista. Olemme tottuneet näkemään aasialaiset, varsinkin buddhalaiset ja hindulaiset, rauhaa rakastavina ihmisinä. Rommi tuo kirjassaan esiin esim. burmalaiset munkit, jotka johtivat ihmisiä muslimeja vastaan ja polttivat näiden asuntoja. Rommi tuo esiin kiinnostavan erilaista näkökulmaa maista, jotka tuntee hyvin. 

Thaimaasta Rommi nostaa esiin sen, miten thaimaalaiset näkevät turistilaumat. Riittääkö aasialaista hymyä myös niille, jotka tulevat lomalle öykkäröimään ja örveltämään. Ja mikä oikeastaan on aasialainen hymy ja sen merkitys? 

Thaimaalaiset hymyilevät silloin, kun he eivät halua menettää kasvojaan, tai kun he eivät halua kenenkään muun menettävän kasvojaan. Niinpä he hymyilevät, kun turistit käyttäytyvät typerästi, loukkaavasti tai jopa vihamielisesti. Ja jos turisti hermostuu turhanpäiväisesti ja alkaa meuhkata, thaimaalaiset hymyilevät, koska heitä hävettää huonosti käyttäytyvän turistin puolesta. 

Rommi kertoo Kambodžasta mukavan ymmärrettävästi. Koska maa ja sen historia on vasta hiljan tulleet ainakin itselleni tietoisuuteen parin lukemani kirjan myötä, on kiinnostavaa lukea lyhyt ja yksinkertainen selitys siitä, mitä olivat punakhmerit ja mitkä olivat heidän tavoitteensa. Siis muutenkin kuin tappaa mahdollisimman monta ihmistä. 

Koko kirja on tiivis paketti, ja kirjassa on paljon mielipiteitä maailmaan. Allekirjoitan monet Rommin näkemykset - ja varmaan siksi kirjaa oli kiinnostava ja miellyttävä lukea. Olen itse kiinnostunut Aasiasta ja varsinkin Burma ja Kambodža ovat jääneet pimentoon Aasian maista. Olen sitä mieltä, että Aasiaa ei ole ainakaan liiaksi käsitelty kirjallisuudessa, joten aina kun joku kirjoittaa maanosasta, otan ilolla kirjan vastaan. Rommin kirjoista olen jo aiemmin pitänyt paljon, joten tämän kirjan lukaisin ahmien. Kirja oli tiivis, asiapitoinen ja monta ennenpainamatonta asiaa täynnä.

Pari asiaa haluan vielä nostaa kirjasta esille. Maailman kauheuksia ihmetellessään Rommi nostaa esiin tutkijan, David Chandlerin ajatukset:

Chandler uskoo, että ihmisten taipumus totella käskyjä ja muodostaa ryhmiä muukalaisia, vieraita ja erilaisia ihmisiä vastaan tarkoittaa, että useimmat meistä pystyisivät kiduttamaan ja tappamaan ihmisiä, jos kunnioittamamme auktoriteetit käskisivät tekemään niin ja jos uhrit määriteltäisiin "ulkopuolisiksi". Chandler kirjoittaa: "löytääksemme S-21:ssa päivittäin toteutetun  pahuuden lähteen meidän tarvitsee vain katsoa peiliin."

Rommin teos on kirja sellaiselle lukijalle, joka on lukenut jo paljonkin matkakirjoja, mutta haluaa miettiä matkustamista ja maita muutenkin kuin niiden nähtävyyksien ja shoppausmahdollisuuksien kautta. Matkustamista Rommi tarkastelee eettisestä näkökulmasta, mutta lopultakin, matkustamisessa on niin monta positiivista asiaa, että kirja, näin marraskuun alussa varsinkin, suorastaan kutsuu matkaan kohti Aasiaa. 


- - suurin osa peloistamme, varsinkin ulkomaalaisiin ja vieraisiin kulttuureihin ja uskontoihin kohdistuvista peloista on tarpeettomia, turhia ja keksittyjä. Miksi pitäisi pelätä? Ja mitä? Entä jos vain päättää, että ei enää pelkää? Mahdollisuus matkustaa toiselle puolelle maailmaa on etuoikeus, joka on vain harvoilla maailman ihmisillä. Miksei sitä myös käyttäisi?

Pidin kirjasta, kuten Rommin aiemmistakin. Ja jään jälleen odottamaan, mistä maasta seuraavaksi saan lukea Rommin käsialalla kirjoitettuna. 

Satu Rommi: Teetä ja temppeleitä– matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodžasta
2013, Basam Books
187 sivua