Vikas Swarupin Nuoren naisen koetukset (2013, WSOY) kuului taasen niihin kirjoihin syksyn uutuuskirjalistoilta, jotka oli pakko lukea. Väittäisin, että Suomessa ei kovin paljon suomenneta kirjoja, jotka kertovat tai ovat lähtöisin Aasiasta, sentään joitain, joissa seikkaillaan Intiassa, kuten Swarupin teoksia. Swarupin edellinen teos, Syyllisten seurue, ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, kun luin sen pari-kolme vuotta sitten. Kirja jätti sekavan olon, eikä henkilögalleria avautunut minulle ollenkaan. Nuoren naisen koetukset on edelliseen Swarupiin verrattuna kovin yksinkertainen. Kirjan puolivälin jälkeen olin varma, että tämä kirja on aivan liian yksinkertainen juoneltaan, mutta Swarupilla oli yllätys hihassaan, ja viimeisessä luvussa juoni kääntyi aivan toiseksi kuin mitä ajattelin.
Kirjan sankaritar on Sapna Sinha, joka on joutunut isänsä kuoleman jälkeen jättämään opintonsa kesken ja perheen vanhimpana lapsena elättämään äitiään ja pikkusiskoaan, joka haaveilee jollain tavalla tulevansa kuuluisaksi. Sapna myy kodinkoneita Delhissä ja menestyy työssään: hän ei koskaan katso asiakastaan alaspäin, ja saa kaikkein junteimmalta näyttävälle ihmiselle myytyä puoli kaupallista tavaraa.
Sapna kohtaa temppelimatkallaan suuryrityksen johtajan, joka tarjoaa Sapnalle oman yrityksensä johtajuutta, kunhan Sapna vain selvittää seitsemän koetta, mistä kirjan nimi. Kirjan juoni on hieman samantyyppinen kuin Slummien miljönääri -teoksessa, jossa jokainen Haluatko miljönääriksi -kisan kysymys toi mukaan yhden seikkailun. Tällä kertaa kokeet tuovat esiin intialaisia ongelmia, kuten lapsityövoiman käytön tehtaissa, järjestetyt avioliitot, Bollywoodin "kastijärjestelmän", joka takaa, että lahjakkaat näyttelijät eivät pääse elokuviin näyttelemään, vaan bollywood-sukujen lapset, jotka ovat sattuneet syntymään oikeaan sukuun. Sapna toimii kaikkea pahaa vastaan gandhimaisen tyynesti mutta viisaasti ja ehdottoman rauhanomaisesti. Sapna elää omaa elämäänsä, jossa tulee vastaan erilaisia ongelmia, ja hän tuntuu pääsevän läpi yritysjohtajan kokeista, joissa on koetteilla erilaisia hyveitä, yksi toisensa jälkeen.
Sapnan sisko toivoo pääsevänsä julkisuuteen ja osallistuu kykyjen etsintä -kisoihin. Kirjaan tulee vaihtelua, kun sisarukset matkustavat Mumbaihin suureen laulukilpailuun. Vastassa on tietenkin korruptiota ja kaikenmaailman nilkkejä ihmisiä. Kykykilpailuja tuntuu olevan myös Intiassa pilvin pimein, ja kirjassa päästään kommentoimaan myös nykynuoren maailmankuvaa:
Isäni on raatanut kuin orja viimeiset kolmekymmentä vuotta tullakseen varakkaaksi. Mutta siltikään hänestä ei ole ollut lehdessä yhtä ainutta kuvaa. Minä taas voitin Popstarin alueellisen karsinnan laulamalla kolme minuuttia, ja heti seuraavana päivänä kuvani komeili paikallislehdissä. Mitä se osoittaa? Että on parempi olla kuuluisa kuin rikas.
Maailma tuntuu olevan muutenkin varsin järjetön paikka:
Mietipä, miksi Intian muotiviikko kerää tuhat toimittajaa kertomaan catwalkilla saapastelevista upeista malleista, mutta kun epätoivoiset viljelijät tekivät itsemurhia Vidarbhassa, minä olin ainoana paikalla.
Kirjassa kommentoidaan maailman pinnallisuutta, mutta onhan se toki itsekin hieman pinnallinen ja viihteellinen. En oikein tiedä, miten suhtautua asiaan: onhan toki kiinnostavaa, että viihteellinen kirja, jolla on lukijoita ympäri maailmaa kirjan käännösten kautta, ottaa kantaa kaikkeen väärään, mutta toisaalta: onko sillä sitten mitään merkitystä, koska tuntuu, että kaikissa Intiasta kertovissa kirjoissa on kutakuinkin samat asiat esillä.
Kirja on tarinana kuitenkin kiva, ja juurikin lopun käännös saa kiinnostumaan kirjasta uudelleen siinä vaiheessa, kun se alkaa tuntua liian selvältä. Erityisesti sen takia, että en Swarupin edellisen kirjan takia odottanut tältä kirjalta oikeastaan yhtään mitään, kirja oli odotettua parempi ja tykkäsin lukea kirjaa. Kirjaa lukiessa pystyin näkemään tarinan myös elokuvana, joten sitä odotellessa.... suosittelen tätä kirjaa!
Kirjan on lukenut myös ainakin Notkopeikko.
Vikas Swarup: Nuoren naisen koetukset
2013, WSOY
Accidental Apprentice 2013
409 sivua
Sapnan sisko toivoo pääsevänsä julkisuuteen ja osallistuu kykyjen etsintä -kisoihin. Kirjaan tulee vaihtelua, kun sisarukset matkustavat Mumbaihin suureen laulukilpailuun. Vastassa on tietenkin korruptiota ja kaikenmaailman nilkkejä ihmisiä. Kykykilpailuja tuntuu olevan myös Intiassa pilvin pimein, ja kirjassa päästään kommentoimaan myös nykynuoren maailmankuvaa:
Isäni on raatanut kuin orja viimeiset kolmekymmentä vuotta tullakseen varakkaaksi. Mutta siltikään hänestä ei ole ollut lehdessä yhtä ainutta kuvaa. Minä taas voitin Popstarin alueellisen karsinnan laulamalla kolme minuuttia, ja heti seuraavana päivänä kuvani komeili paikallislehdissä. Mitä se osoittaa? Että on parempi olla kuuluisa kuin rikas.
Maailma tuntuu olevan muutenkin varsin järjetön paikka:
Mietipä, miksi Intian muotiviikko kerää tuhat toimittajaa kertomaan catwalkilla saapastelevista upeista malleista, mutta kun epätoivoiset viljelijät tekivät itsemurhia Vidarbhassa, minä olin ainoana paikalla.
Kirjassa kommentoidaan maailman pinnallisuutta, mutta onhan se toki itsekin hieman pinnallinen ja viihteellinen. En oikein tiedä, miten suhtautua asiaan: onhan toki kiinnostavaa, että viihteellinen kirja, jolla on lukijoita ympäri maailmaa kirjan käännösten kautta, ottaa kantaa kaikkeen väärään, mutta toisaalta: onko sillä sitten mitään merkitystä, koska tuntuu, että kaikissa Intiasta kertovissa kirjoissa on kutakuinkin samat asiat esillä.
Kirja on tarinana kuitenkin kiva, ja juurikin lopun käännös saa kiinnostumaan kirjasta uudelleen siinä vaiheessa, kun se alkaa tuntua liian selvältä. Erityisesti sen takia, että en Swarupin edellisen kirjan takia odottanut tältä kirjalta oikeastaan yhtään mitään, kirja oli odotettua parempi ja tykkäsin lukea kirjaa. Kirjaa lukiessa pystyin näkemään tarinan myös elokuvana, joten sitä odotellessa.... suosittelen tätä kirjaa!
Kirjan on lukenut myös ainakin Notkopeikko.
Vikas Swarup: Nuoren naisen koetukset
2013, WSOY
Accidental Apprentice 2013
409 sivua
Tämä vaikuttaa kyllä kiinnostavalta! Slummien miljonääri on yksi lemppareitani, niin elokuvana kuin kirjanakin. Odotan innolla että ehdin lukemaan tämän :).
VastaaPoistaTämä oli kiva kirja, ehdottomasti parempi kuin odotukseni. Slummien jälkeen paras Swarupin.
PoistaOlin ajatellut jättää tämän lukematta, koska Syyllisten seurue ei minunkaan mielestäni ollut kummoinen. Esittelysi sai kuitenkin muelenkiintoni heräämään, että josko jossain vaiheessa sittenkin luen.
VastaaPoistaSyyllisten seurue oli aivan erilainen, tai tämä painii (onneksi) aivan eri sarjassa. Se varmaan oli joku epäonninen välityö ;)
PoistaMinäkin kiinnostuin valtavasti! Jännä. Ja kiitos Mari A, että esittelet niin erilaisia ja valtavirrasta poikkeavia/vähemmän vastaantulevia teoksia, ilo seurata!
VastaaPoistaKiva että kiinnostuit. Itse tykkään näistä vähän marginaaliin jäävistä kirjoista. Harmi, että kaikki eivät löydä niitä, toivottavasti joku muukin kuule näin kirjoista, jotka ovat olemassa...
PoistaOli kyllä taatusti parhain kirja pitkään aikaan! Lainasin kirjastosta takakannen perusteella, enkä odottanut mitään erikoisia. Edes kirjailijan nimi ei sanonut mitään ennen kun sain luettua kirjan. Mutta nyt voisin lukea sitä aina vaan uudestaan.
VastaaPoistaItse en niinkään löytänyt kirjan pinnallista puolta, mutta saattaa olla että olin niin tarinan lumoissa, etten sen enempää kritisoinut sitä. Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että loppua kohden kirja vain paranee ja juoni huipentuu. Ehdottomasti suositeltava minunkin mielestäni.
Minusta tämä oli aivan mainio! Tosin myönnän, että alkupuolella epäilin ja vierastin kirjaa, hieman samoista syistä kuin sinäkin. Tuntui kuin kirja olisi ollut kokoelma Intian epäkohtia. Toisaalta minua ärsytti myös kirjan överiys: kirjassa oli hurjia juonikuvioita, jotka olivat kaukana todellisesta maailmasta ja lähempänä Bollywood-elokuvaa. Mutta loppujen lopuksi juuri näiden kahden teeman yhdistämisessä oli kirjan lumo ja vahvuus. Lopussa en voinut muuta kuin ihailla sitä, kuinka yllätyksellisen palapelin kirjailija oli saanut kasattua.
VastaaPoistaTämän jälkeen tuli mieleen sekin, että miksi ihmeessä olen tuhlannut lukuaikaani kaikkiin niihin haalean laihoihin suomalaisen kirjallisuuden nykyteoksiin, joita olen viime vuosina kahlannut läpi.