Kaksi kivaa lastenkirjaa

Meillä luetaan muiden lapsiperheiden tapaan lastenkirjoja vaihtelevalla menolla ja menestyksellä. Kesällä kirjoja ei tarvitse eikä ehdi lukea: lapset leikkivät ulkona ja sammuvat sänkyihin niin, että kirjoja ei ehdi ottaa esiin iltasaduiksi. Syksyllä on taas välillä jopa vaikeaa löytää tarpeeksi tekemistä pimeneviin iltoihin. Marraskuussa ehtii aivan hyvin kaivaa esiin kirjoja ja lukea niitä - joskus peräkkäin useitakin, tai saman kirjan monta kertaa. 

Ollaan siis luettu viime aikoina paljon, tässä joitain helmiä ja kiinnostavia lastenkirjoja. 

Enna Airikin Korppipäinen mies ja Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen Vesta-Linnea kuunvalossa ovat siitä erikoisia lastenkirjoja, että niissä molemmissa käsitellään vakavia aiheita: ensimmäisessä hyväksikäyttöä ja jälkimmäisessä masennusta. 

Enna Airikin kirja Korppipäinen mies (2013, Karisto) oli kauniisti kuvitettu, Airikin piirrokset olivat todellakin kauniita ja varsin vaikuttavia, sekä ihastuttavan vanhanaikaisia. Kirjassa Emi näkee painajaisia, joissa jotain pelottavaa asuu rotkon toisella puolella autiotalossa. Siellä kävelee korppipäinen mies, jonka luokse Emi ei todellakaan halua mennä. 

Korppipäinen mies on unta ja todellisuutta, sillä mies on töissä läheisessä karkkikaupassa, josta Enni saa ostaa karkkipäivän karkkinsa: "ja herra Krook nostaa hänet syliinsä. Hän tekee aina niin, vaikka Emi ei tahdo." 

Kirjan tapahtumat eivät välttämättä avaudu pienelle lukijalle, mutta mustataustaiset kuvat, joita kirjassa on silloin, kun Emi on karkkikaupassa ja käynnin jälkitunnelmissa, tuntuvat pelottavilta. Myöskin se, että tosi ja mielikuvitus sekoittuvat kirjassa, tekevät kirjasta aika pelottavan. Onneksi kirjan loppu tuntuu olevan kaunis ja hyvä: Emi kohtaa tytön, joka asuu rotkon takana autiotalossa ja mies viedään pois. 

Meillä kirja oli hieman liian pelottava - ja luultavasti myös liian vaikea ymmärrettäväksi. Aikuislukijana pidin kirjasta, mutta kirjan lukeminen taisi jäädä yhteen kertaan. 

Muita, jotka ovat blogeissa kirjoittaneet kirjasta: Kirjava Kammari ja Sinisen linnan kirjaston Maria. 

Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen Vesta-Linnea kuunvalossa (2013, Tammi) sitä vastoin aiheutti oikein Vesta-Linnea-kuumeen ja neitokaisen tarinoita on luettu oikein urakalla viime aikoina.

Kirjassa seurataan Vesta-Linnean kesää kesämökillä: aamulla on tosi vaikea jaksaa herätä - mikähän sängystä nousemista niin paljon vaikeuttaakin? Kaikki tuntuu vain niin tylsältä, ettei jaksa vaivautua heräämään... Mutta sitten kesämökille saapuu äidin ystävätär Paula, joka on vielä väsyneempi.

Paula näyttääkin aivan toisenlaiselta kuin tavallisesti. Paula ei jaksa tehdä mitään muuta kuin maata pienessä vierashuoneessa. Vesta-Linnean saa vaikeana aamuna sängystä ylös siskon tarjoama suklaamuna, mutta mikä piristäisi Paulaa? 

Äiti on kertonut, että Paulan sydän on särkynyt. Paula on menettänyt jonkun, jota rakastaa. Vesta-Linnean rintaa puristaa, kun hän ajattelee sitä. Sydän on särkynyt. Ihan pieniksi sydämenpalasiksi. Mikä voisi olla sen kauheampaa?

No, onneksi sydänsuruihinkin tuntuu auttavan sama kuin aamuväsymykseen: syöminen. Vesta-Linnea törmää Paulaan keskellä yötä keittiössä, jossa he syövät yhdessä herkullista yhdistelmää: vadelmahilloa juuston päällä. Kun Paula menee jo nukkumaan, Vesta-Linnea jää miettimään kuunvalossa ja sen varjossa: 

Näyttää hienolta, kun huoneessa on sekä valoisia että varjoisia paikkoja. Onko niin, että molempia tarvitaan, valoa ja varjoa? Vesta-Linnea ajattelee yllättyneenä. Että vain silloin, jos osaa olla todella surullinen, voi tulla myös todella iloiseksi? Ehkä suuret tunteet liittyvät toisiinsa. Se on hänen mielestään kaunis yöajatus. 

Aika kaunis ajatus minustakin. Ja lastenkirjaan aivan järisyttävän hienoa tekstiä tässä kirjassa. 

Kirjasta on ehtinyt kirjoittaa Leena Lumi, jolla hienoja kuvia kirjasta.

Tove Appelgren (kirjoittanut) ja Salla Savolainen (kuvittanut) 

Vesta-Linnea kuunvalossa 

2013, Tammi

Alkuteos:	Vesta-Linnéa i månskenet
Suomentaja:	Tittamari Marttinen