MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 6. toukokuuta 2014

Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat

Halusin lukea Lahirin Tulvaniityn jälkeen jonkun huomattavasti keveämmän kirjan, sillä ajattelin, että Lahirin teksti jää mieleen vielä pitkäksi aikaa jyskyttämään. Välipalakirjaksi valitsin Grégoire Delacourtin Katseenvangitsijat (2014, WSOY), koska miehen edellinen kirja, Onnen koukkuja, jäi lukukokemuksena välipalakirjaksi - ja sellaiseksi tämä toinenkin teos jäi. Sellaisella iloisella asenteella: kirjaa oli miellyttävää lukea, mutta siitä ei sen kummempaa jäänyt elämään mieleen. 

Delacourt kirjoittaa 20-vuotiaasta automekaanikosta, Arthur Dreyfussista, joka katselee kalsarit jalassa tv-sarjoja kotisohvallaan (Ikean Ektorp, tämä on mainittu kirjassa tarpeeksi useasti, että se jäisi mieleen - ei sikäli, että sillä olisi tarinan kannalta juuri mitään merkitystä), kunnes hänen ovikelloaan soittaa Scarlett Johansson (, Lost in Translation -näyttelijätähtönen, jolla on Arthuria miellyttävä rintavarustus). Kirjassa tarinaa alustetaan sillä, miten tietyt asiat nyt vain sattuvat miellyttämään miessukupuolta noin yleensä ja muodokas varsi naisella on yksi sellainen mitä suurimmassa määrin. Scarlett Johansson taas haluaisi, että hänet nähtäisiin aivan tavallisena tyttönä, eikä kauniina naisena. 

Kirjan henkilöistä jokainen näkee Scarlettin omien mielikuviensa läpi: nainen on milloin kenenkin julkkiksen näköinen. Toisaalta taas, kirjassa löytyy aivan oikeaa rakkautta ja runosäkeitä, mikä saa kirjan tarinan vaikuttamaan suloisen kauniilta, eikä miehisen fantasian todeksi tulemiselta, niin kuin kirjan alussa ajattelin. Kirjasta jää jälkimakuna pienoinen epäluottamus sen tarinaan: elettiinkö tässä kirjassa todellisuudessa vai elokuvassa? Vai sittenkin Arthurin ja muiden henkilöiden mielikuvituksissa?

Miksi kirjaan kannattaisi tutustua? Tämä varmasti miellyttää sellaista lukijaa, joka elää tv-sarjojen ja elokuvien maailmassa ja sellainen lukija löytää taatusti enemmän kirjasta kuin itse löysin. Tarina oli kuitenkin toimiva, ja loppuratkaisu sellainen kiva pikkukikka.


Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat
2014, WSOY
La première chose qu'on regarde
suomentanut Leena Leinonen
238 sivua

Muita lukeneita: 

Annami, Ilselä/Minna, lukuneuvoja, Omppu, Anni.



Sain kirjasta pointsin lukuhaasteeseeni "Kirjallisuutta futis-maista",  ja maa on tällä kertaa tietysti Ranska, josta täytyy tietysti poimia pelaajaksi Zinedine Zidane, ensimmäinen lähtemätön muistoni futiksen kisoista vuodelta 2006. 
Zidane mietelauseineen ja taitoineen (klik youtubeen).

4 kommenttia:

  1. Minä pidin paljon Onnen koukuista, mutta tähän en ole viitsinyt vielä tarttua. Kovinkaan moni ei ole tainnut tästä oikein pitää tai lukukokemus on jäänyt ihan ookoon tasolle. Pitäisiköhän melkein ottaa tämä kirja mukaan viikon päästä sairaalaan, kun menen leikattavaksi... En oikein kaipaa sille päivälle mitään kovin syvällistä luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiseen hetkeen tämä varmaan sopii, ei liian vaikeakaan.

      Tsemppiä leikkaukseen!

      Poista
  2. Minäkin pidin Onnen koukuista todella paljon, mutta tämä jäi kyllä pettymykseksi. Jotenkin inhosin sitä, että kirjailija paljasti jo niin aikaisessa vaiheessa että jotain tapahtuu kahden päähenkilön välillä (tai no, heidän suhteelleen), ja sitten sitä tapahtumaa odotti koko ajan... En tykännyt :/.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, hieman oli omalaatuinen kerrontatyyli tosiaan, eikä tässä kirjassa tullut oikeastaan koskaan mitään jännitettä juoneen. Nyt kun sen mainitsit, niin noinhan se tosiaan oli...

      Poista