Colm Tóibínin teokset ovat jääneet valitettavasti lukematta, vaikka olenkin hänen teoksiaan kerännyt kirjahyllyyni. Nora Webster (2016, Tammi) on siten ensimmäinen Tóibínin teoksista, jonka olen tullut lukeneeksi.
Nora Webster -teos kertoo nimensä mukaisesti Nora Websteristä, joka jää leskeksi ja neljän lapsen yksinhuoltajaksi - onneksi osa lapsista on ehtinyt jo melkein aikuiseksi asti. Nora myy kesämökkinsä, josta saa jonkun verran rahaa, jonka suurimman osan laittaa säästöön. Rahahuolet ovat ensimmäinen konkreettinen asia, johon Nora kiinnittää huomionsa ja jonka ottaa ratkaistavakseen jäätyään yksin huolehtimaan perheestään.
1960-luvun irlantilaisessa kylässä Nora joutuu tarkkailevien silmien eteen: osa haluaa ottaa osaa suruun ja tarjoaa apuaan, osa taas paheksuu, koska leskeksi jääneen naisen on käyttäydyttävä hyväksytyllä tavalla. Sitä ei ole esimerkiksi liian värikäs punainen takki ja värjätty tukka, huomaa Nora.
Vähän kerrassaan Nora luopuu miettimästä mitä muut hänestä ajattelevat. Hän menee töihin saadakseen rahaa ja elää säästeliäästi. Isommat lapset pääsevät opiskelemaan ja töihin. Noran huoli kiinnittyy nuorempiin poikiin, joista toinen änkyttää ja toisella on koulussa ongelmia. Lasten isä, Maurice, oli töissä koulussa ja kaikki sujui hyvin, mutta isän kuoltua lapsia aletaan kohdella eri tavalla. Nora nousee kapinaan. Vaikka hän on leski ja yksinhuoltaja, hänen lapsiaan ei voi kohdella niin väärin.
En ole lukenut aiemmin Tóibínin teoksia, mutta lukiessani muiden kirjoituksia Nora Websteristä, huomaan, että Nora Websterin tarina kietoutuu kirjan alussa aiemmin kerrottuihin tarinoihin. Onkin kiinnostava tämän teoksen jälkeen lukea muita kirjailijan teoksia, sillä en usko, että tämä teos on varsinaisesti hänen paras teoksensa. Nora Websterissä kerrotaan, miten yksin jäänyt äiti kokoaa elämänsä - ja alkaa hoitaa arjen asioita, jotka nyt vain on hoidettava. Miehensä kuoleman sureminen jää toissijaiseksi asiaksi, aikaa siihen ei ole.
Maailma on kaukana jossain, Dublinista kuuluu kuohuntaa, ja tapahtumat vaikuttavat kylässä elävään Noraan sitä kautta, että hän on huolissaan siellä asuvasta tyttärestään, Ainesta.
Tarinan tempo oli kohtuullisen hidas, teos oli kiinnostava, mutta jäin odottamaan koko kirjan ajaksi jotain juonen kliimaksia, mutta kun sivut alkoivat käydä vähiin, luovuin toivosta. Samalla täytyy sanoa, että ei kirja nyt tylsä ollut lukea, mutta siinä kuvattiin paljon arkea, mikä sinällään ihan kiinnostavaa oli, koska muutoinhan on mahdotonta päästä elämään 60-luvun irlantilaisena.
Kirjasta lisää Saralta.
***
Kirjasta lisää Saralta.
***
EM-kisakirjallisuudesta tämä kirja siis edustaa Irlantia, joka sinnitteli neljännesvälieriin, jossa hävisi niukasti paremmalleen Ranskalle.
Colm Tóibín: Nora Webster
2016, Tammi
Nora Webster, 2014
suomentanut Kaijamari Sivill
410 sivua
Luin Nora Websterin Irlannissa viime viikolla ja ajastinkin jo postaukseni. Minulle Nora Webster on parasta Tóibínia yhdessä Äitien ja poikien kanssa. Vähäeleisissä kirjoissa ei paljoa tapahdu, mutta silti niissä on niin paljon.
VastaaPoistaJee :)! Just näin! Tosin tykkäsin myös Brooklynista.
PoistaMinullekin Nora Webster oli ensimmäinen Tóibínilta lukemani teos, ja ihastuin siihen ikihyviksi. Juuri tuo Katjankin mainitsema vähäeleisyys viehättää. En muista enää tarkasti, miten kirja päättyi (luin sen englanniksi jo reilu vuosi sitten), mutta mitään juonen kliimaksia en itse jäänyt kaipaamaan.
VastaaPoistaLaulan samassa kuorossa kuin edelliset. Nora Webster on huikaiseva. En sitä lukiessa aluksi ollut niin suunnattoman innoissani ja välillä jo ehdin miettiä, että teos on liiankin minimalistinen, mutta sen vaikutus kasvoi ja kasvoi ja kasvoi pitkään vielä lukemisen jälkeenkin. Tärkeimmät asiat on tässä teoksessa valkoisella sanojen ja rivien välissä. Bravo!
VastaaPoistaMinulle Brooklyn oli parempi teos kuin tämä. Aihe on hyvä, mutta ihmettelin koko ajan, että voiko aviopuolison kuoleman kokea noin kevyesti. Ei edes aviopuolisolta saatujen kirjeiden polttaminen saanut Noralta yhtään kyyneltä vierimään.
VastaaPoistaToibin taitaa naiskuvaukset valtavan hienolla tavalla, mutta onhan tietysti erilaisia ihmisiä olemassa. Nora oli viileämpi naisihminen kuin minä.