Tämän päivän nimipäiväsankari on mm. Johanna, ja tämänpäiväinen kirjani Johanna Sinisalon Linnunaivot (2008, Teos). Aina siitä asti kun luin Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -teoksen, olen pitänyt Sinisalosta ja hänen teoksistaan. Blogiaikana olen lukenut ainakin Sankarit (teksti) ja Auringon ydin (teksti)-teokset. Sinisalon kirjoista suurin osa on päätynyt myös omaan kirjahyllyyni, niin myös Linnunaivot, jota aloin eilen lukea.
Teos on mukaansatempaava ja varsinkin kirjan loppupuolella en voinut laskea sitä käsistäni ollenkaan. Kaikki alkaa Lapissa, Hullun Poron -baarissa, jossa Jyrki tarjoilee Heidille drinksuja. Nämä kaksi nuorta tutustuvat toisiinsa ja tapailevat aika ajoin. Kun Jyrki kertoo lähtevänsä Australiaan vaeltamaan, Heidi päättää lähteä mukaan. Pariskunta tekee vaellusmatkan ensin Uudessa-Seelannissa ja koska nälkä kasvaa syödessä, he suuntaavat vaikeammalle reitille Tasmaniaan.
Päivästä toiseen he kävelevät rannikolla, metsässä, jokien ja purojen yli. Rinkat on lastattu grammoja laskien, ylimääräistä tavaraa ei ole mukana. Välillä telttaan sataa niin paljon, että iilimadot tulevat metsästä iholle asti. Kuitenkin, he nauttivat ollessaan luonnon kanssa yksin ja yhtä. Mutta riittääkö mikään, kun samassa tilassa törmää muihin ihmisiin? Jyrkiä ajaa himo päästä yhä syvemmälle luontoon ja erämaahan - ja niin he jatkavat matkaansa.
Jyrki pitää saarnoja siitä, miten luontoon ei saa heittää ensimmäistäkään roskaa, ei mitään sinne kuulumatonta, ei edes ruoantähteitä. Heidi on lukenut matkallaan Joseph Conradin Pimeyden sydän -teosta, jossa siis sukelletaan kohti Afrikan tuntematonta luontoa. Heidi alkaa ymmärtää Conradia yhä paremmin, kun kaikkea outoa alkaa tapahtua hänen ympärillään. Siellä, missä ei ole ketään ihmisiä. Tai ei ainakaan pitäisi olla.
Tarina oli huisi ja jännittävä loppua kohden (varsinkin tällaiselle metsäkammoiselle). Kirjassa peräänkuulutetaan ihmisen tekemiä asioita, joiden takia luonto ja maapallo kärsivät. Konkreettisesti tarinassa nähdään, miten ihmisen teot vaikuttavat lopulta omaan elämään.
Johanna Sinisalo: Linnunaivot (2008, Teos)
331 sivua
Kiitos vinkistä! Ennen päivänlaskua ei voi -kirjan jälkeen olen laiskasti lukenut Sinisaloa. Sytytit kipinän lukea lisää.
VastaaPoistaMullakin unohtunut Sinisalon kirjat välillä, kiitos naistenviikon, Johanna tuli taas mieleen!
PoistaNämä blogijutut ovat aina niin houkuttelevia, että taas tekisi mieli lukea tämäkin kirja uudestaan. Erityisesti pidin jutussasi viimeisestä kappaleesta, hieno! (ja hih, metsäkammoisille sopiva kirja)
VastaaPoistaMua on helppo säikytellä metsätarinoilla, itse en koskaan uskaltaisi tällaiselle Tasmanian-retkelle, tyydyn ilomielin lukemaan kotisohvalla =D
PoistaNo jopas vaikuttaa kiintoisalta. Sinisalo on minulle vain nimenä tuttu eli en ole vielä hänen kirjoihinsa tutustunut. On kyllä pakko ja mielellään pian!
VastaaPoistaOih, jotenkin ihanaa, että joku kirjailija on vielä täysin tuntematon... tietysti riippuu lukijasta, mikä kirjailija miellyttää. Mä olen pitänyt Sinisalosta.
PoistaKuulostaa niin hyvältä! En ole lukenut Sinisalolta muuta kuin Ennen päivänlaskua ei voi sekä erään vaikuttavan novellin, jonka nimeä en muista, mutta joka kertoi uponneesta ruotsinlaivasta (kirjoitettu ennen Estoniaa).
VastaaPoistaKiinnostava nimpparisankari, tosiaankin!
Ennen päivänlaskua ei voi on mulle aina se paras Sinisalon teos, nyt tämä osui jotenkin oikeaan saumaan, ja oli helppo ja nopea lukea, joten just nyt pidin. Vielä onneksi mullakin luettavana Sinisaloa....
Poista