Ian McEwanin kirja Rannalla (2007, Otava) on kuulunut lukupinooni jo useamman rannalla vietetyn kesän ajan, mutta sain teoksen vasta tässä heinäkuussa luettua. Kirja kuuluu kesäkirjapinoon, jota listailin ennen kesää.
Rannalla on kuitenkin hieman erilainen kirja kuin oletin - tässä ei oteta aurinkoa rannalla, vaan rannalla sijaitsevassa hotellissa vietetään hääyötä.
Eletään 1960-lukua, sota on ohi, ja uusi sukupolvi kasvamassa. Eletään vapautumisen aikakautta, mutta toisaalta ollaan vielä kiinni vanhassa. Varsinkin naimisiin mennyt Florence on kovin vanhoillinen ja pidättyväinen, mitä tulee hääyön pakollisiin hupeihin, hän on kauhusta jäykkänä ja miettii, eikö oikeastaan voisi elää ilman seksiä koko loppuikänsä - voisikohan hänen kanssaan naimisiin mennyt Edward myös? Kirjassa kohtaavat hääparin lisäksi myös Englannin luokkayhteiskunnan erilaiset luokat: Florencen akateemisen ja ylemmän luokan piireissä seksuaalisuudesta ei ole puhuttu, niin kuin asiaa ei olisi olemassakaan. Myöskin Edward on kovin kokematon, eikä osaa vietellä Florencea oikealla tavalla, vaan säikäyttää tämän vielä kauemmas.
Teoksen tapahtumat kestävät yhden hääyön ajan, mutta tapahtumilla on seurauksensa, joista lopussa lyhyesti kerrotaan.
Kirja on ihastuttanut blogimaailmassa, mutta täytyy sanoa, että en itse ihastunut tähän teokseen, vaan teki mieli mennä juttelemaan Florencelle, että rohkeasti vaan nyt mukaan. Jotenkin minusta oli myös kovin vaikea uskoa, että tällainen maailma olisi ollut olemassa kuin Florencen maailma, sillä tuntuu, että monessa kulttuurissa, jossa esiaviolliset suhteet ovat kiellettyjä, niitä kyllä on, ja ainakin nuoret ovat uteliaita. No, ehkä tällaisiakin ihmisiä on ollut olemassa. Ahdistavaa.
Ian McEwan: Rannalla
2007, Otava
On Chesil Beach 2007
suomentanut Juhani Lindholm
185 sivua
Minäkään en ihastunut tähän kirjaan. Jäi aika latteaksi lukukokemukseksi. McEwanin Sovitus onkin sitten puolestaan yksi suosikkini.
VastaaPoistaMari, tämä on siitä erityinen McEwan, että nekin, jotka eivät ole herraan yhtä hulluna kuin minä, ovat tästä pitäneet. Minusta krija on vaikuttava. Mutta siltikään entajunnut siitä oelnnaista, Kyse ei ollut siitä kasvatuksesta, että katse kuninkaanlinnaanpäin ja kestä, vaan jotain aivan muuta. Eräs lukijani antoi kommentissaan selityksen...
VastaaPoistaEi Euroopassa ollut enää tuolloin yleisesti noin siveää. Minäkin olin romaanin tapahtuma-aikaan jo esiteini, Beatlesit aloittelivat ja monenlaista vapautumista oli ilmassa Englannissa kuten muuallakin. Ja vuosikymmenen loppuun mennessähän kaikki sitten muuttui täysin.
VastaaPoistaKyllä siinä on henkilökohtainen trauma häiritsemässä ja jäykistämässä Florencea. Jos edes Edward olisi ollut yhtään kokeneempi ja varmempi, niin tragedia olisi vältetty.
Englannissa ollaan oltu pidättyväismepiä kuin Suomessa. Oliko Edward sisäoppilaitoksen kasvatti, sitä en nyt muista.
Kirjasta jäi sellainen tuntu, että voi sääli, voi harmi.
Avasin sattumalta kirjan kohdasta joka kertoo paljon. Minulla on tämä englanniksi. Englanninkielisen taskukirjan sivun 115 alalaidassa on Edwardin huomio Florencen isästä: "It crossed Edward's mind, barely seriously, that he was rather too keen to give his daughter away." Sitä ennen hän oli huomannut, että isä ja tytär olivat seurassa koko ajan t i e t o i s i a toistensa länsäolosta ja että isä halasi toista sisarta, mutta ei Florencea. Miksi isä on niin innokas naittamaan tyttärensä!?
VastaaPoistaJa oliko siellä aiemminkin jo jotain viittauksia insestin suuntaan?
Tekee mieli lukea tämä uudestaan. Lukumuistoni on kaukaa vuosien takaa.
Olivatko Florence ja Edward harvinaisen kokemattomia omana aikanaan?
Onko tässä mukana McEwanin omia muistoja - kuten ehkä myös Sovituksessa?
Voi ei, nyt tää kirja pitää lukea uudelleen näitä ajatuksia peilaten. En osannut ajatellakaan näin ikäviä asioita lukiessani kirjaa. Niin se vain on hyvää ja kiinnostavaa saada apua tulkintoihin.
PoistaOlen lukenut melkein kaikki muut McEwanilta paitsi en just juuri tätä Rannalla. Vaikuttaa, että mielipiteet jakautuvat tämän suhteen.
VastaaPoista