Naistenviikko jatkuu Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus -teoksen parissa, tänään nimipäiviään viettää suomalaisessa kalenterissa mm. Sara
****
Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus (2016, Tammi) kiinnosti minua, niin kuin monet Tammen keltaisen kirjaston kirjat. Kun luin kirjan takakansitekstin, mietin vielä muutaman kerran, alanko lukea kirjaa vai ei - aihe ei tuntunut kovinkaan mukavalta kesälomalukemiseksi: mielisairaalaa, vaikeaa isä-tytär-suhdetta...
Aloitin kuitenkin kirjan, ja teksti vei mukanaan. Vaikka teksti vei, niin tarina jätti minulle monta kysymystä - tuli tarpeelliseksi palata lukemaan lisäinfoa kirjasta, että ymmärsin, kenestä tämä kirja oikeastaan kertookaan. Kirjan kerronta on ilmavaa, runollista, viipyilevää ja palailevaa, tarina antautuu kerros kerrokselta lukijalle. Alussa hieman turhauduin, kun en tajunnut, kuka kukin on: Jackie, Jim, Lone jne. Mutta vähän kerrassaan nämä henkilöhahmot tulivat tutummaksi minulle, ja ymmärsin, mistä tekstissä on kyse.
Teksti oli nopealukuista, varsinkin kun kirjassa oli paljon näkökulmanvaihdoksia, lukujen otsikointeja, joita juhlittiin tyhjillä sivuilla. Ehkä siksi lankesin kirjan kuoppiin, ja tulin lukeneeksi tekstin hieman liian nopeasti; väliotsikot jäivät mykiksi minulle.
Tarinassa Jackie, tytär, kertoo isästään Jimistä ja elämästään isänsä alkoholismin ja mielisairaalajaksojen aikana. Jackie vierailee mielisairaalassa tapaamassa isäänsä ja pelkää tulevansa itsekin jossain vaiheessa hulluksi. Samalla tarina kertoo mielisairaalan noususta ja elinvuosista, sekä tuhosta. Ja hyvin inhimillisesti niistä ihmisistä, jotka asuttavat mielisairaalaa. Tarinaa merkittävämmäksi tässä kirjassa tuli kerronnan tyyli, joka oli huikaiseva.
Kirjasta lisää Lumiomenalla ja Ompulla, joiden teksteistä näkyy, miten eri tavoin kirjan voi lukea.
Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus
2016, Tammi
Beckomberga. Ode till min familj, 2014
suomentanut Outi Menna
366 sivua
EM-kisat ovat ohitse, mutta kirja silti edustamaan maata Ruotsi, joka taisteli hienosti, mutta ei kovinkaan menestyksekkästi.
EM-kisat ovat ohitse, mutta kirja silti edustamaan maata Ruotsi, joka taisteli hienosti, mutta ei kovinkaan menestyksekkästi.
Tää on kyllä hyvä :)!
VastaaPoistaPidin Stridsbergin kirjasta todella paljon. Henkilöhahmojen tunnistaminen oli minullekin aluksi vaikeaa ja jäinkin pohtimaan, että olisiko kerronnan tyylistä menetetty mitään, vaikka hahmot olisikin esitelty edes hitusen verran selkeämmin. Lukijalle olisi annettu paremmin mahdollisuus keskittyä hienoon kerrontaan ja kokonaisuuden hahmottamiseen. Mutta ehdottomasti hieno ja lukemisen arvoinen kirja.
VastaaPoistaItselleni kävi kirjan kanssa vähän samoin, luin sen aika nopeasti, koska tyyli ja kerronta antavat siihen mahdollisuuden. Kun rupesin miettimään, mitä kirjasta kirjoittaisin, selasin tai oikeastaan melkein luin sen kokonaan uudelleen ja tajusin joitakin kohtia paremmin. Pidin kirjassa eritoten lapsen ja vanhemman suhteen kuvauksesta, sukupolvien ketjusta - kokemukset omista vanhemmista heijastuvat siihen, millainen vanhempi itse on.
VastaaPoista