Luin aiemmin Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi -teoksen ja tietenkin hinguin käsiini teoksen jatko-osaa, jossa omaelämäkerrallinen tarina jatkuu kouluiästä. Eletään vuotta 1984 ja sankarimme menee kouluun.
Koulussa on minihameessa ja huivissa opettava opettajatar, joka läiskii karttakepillä sormille, jos koululaiset eivät osaa läksyjään tai pulisevat keskenään. Koulussa opiskellaan kansallislaulua ja kirjaimia, kotona isä haaveilee rakentavansa perheelleen suuren talon ja äiti yrittää opettaa lapselleen lukemaan ranskaksi.
Välillä käydään lomalla Ranskassa, jossa talot ovat lämpimiä sisältä ja kaupassa on hyllykaupalla ruokaa.
Koulussa on minihameessa ja huivissa opettava opettajatar, joka läiskii karttakepillä sormille, jos koululaiset eivät osaa läksyjään tai pulisevat keskenään. Koulussa opiskellaan kansallislaulua ja kirjaimia, kotona isä haaveilee rakentavansa perheelleen suuren talon ja äiti yrittää opettaa lapselleen lukemaan ranskaksi.
Välillä käydään lomalla Ranskassa, jossa talot ovat lämpimiä sisältä ja kaupassa on hyllykaupalla ruokaa.
Tässä kirjassa mennään elämää eteenpäin vuoden ajan, kovasti ei tule mitään uutta asiaa, ja jäin kyllä odottamaan jotain tapahtuvaksi. Jos osaisin yhtään ranskaa, ahmaisisin teoksen kolmannen osan, sillä jotenkin tämä kakkonen oli jäähdyttelyosa. Pientä Sattoufia yritettiin edelleen kiusata juutalaiseksi ja hän tapasi sukulaisiaan. Asioita, kuten oman talon rakentamista ja sukulaisten tapahtumia alustettiin - tuntuu, että nämä asiat pitäisi saada päätökseen - ehkä kolmannessa osassa?
Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2 - Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985)
2016, WSOY
suomentanut Saara Pääkkönen
158 sivua
Huomasin, että kirjahan sopii myös Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti