Mietin, mitä tapahtuu niille, jotka katoavat. Lakkaavatko he vain olemasta? Kukaan ei kerro heille, keitä he ovat ja mitä heidän pitäisi tehdä. Kukaan ei käske heidän nousta aamulla, lähteä töihin, kouluun, ihmisten luo.
Kadonneet ovat vapaita säännöistä ja määritelmistä, joten he ehkä lakkaavat itsekin tietämästä keitä ovat. Vapaita ja hiljaisia, tuskin ihmisiä. - -
Kadonnutta ihmistä ei pitele mikään. Kadonnut ihminen kohoaa taivaisiin ja paisuu paisumistaan. Kadonnut ihminen on tyhjää täynnä, hajoaa ja lakkaa olemasta.
Iida Rauman kirjassa Katoamisten kirja (2011, Gummerus) on hieno kirja.
Rauman nuoruus näkyy vain siinä, että hänen kirjan henkilöt ovat koululaisia ja parikymppisiä - kuten hän itse kertoo, hän halusi kirjoittaa niistä ihmisistä, jotka hän tuntee.
Tällä kertaa kirjoitan lyhyesti, koska tuossa yllä olevassa lainauksessa tuli ilmi kaikki, mikä on tärkeää.
Sanonpa kuitenkin vielä sen, että Rauman kirjan henkilöt ovat
kotimaansa jättänyt Zorka,
koulukiusattu Susanna,
unilääkkeitä syövä, kuolleita tutkiva äiti,
perheelleen hyvästit huikannut isä,
vanhainkodeissa uinuvat dementikko-vanhukset,
vanhusten kanssa työskentelevät hoitajat.
Ja vielä senkin, että upeasti kirjoitettu ja rakennettu kirja,
jonka teksti on taiturimaista.
Tarinan merkitys sulkeutuu lopussa
- ja kyllä tähän yksi koulumaailmakin mahtuu mukaan (vaikka vähän teki mieli siitä nitistä).
Kirjan ovat lukeneet myös
susa,
ja Hanna.
Kenelle?
Hyvän tarinan ja kauniin kielen
ystävälle.
Edit. Piti vielä lisätä tekstiin, että tämän uutisen valossa on positiivista, että toisenlaisiakin nuoria löytyy,
uutiseen klikkaamalla otsikkoa:
On kyllä hienoa, että meillä Suomessakin on näitä selvästi lahjakkaita esikoiskirjailijoita, joiden tulevaa tuotantoa voi innolla odottaa! Monella meillä on ne ikisuosikkimme, mitä luemme vuodesta toiseen, mutta on enemmän kuin mukavaa saada aika ajoin uuttakin. Tämä on tärkeä kirja monin tavoin ja katoamisen käsite saa paljon syvempiä merkityksiä mitä voisi olettaakaan.
VastaaPoistaKyllä, Rauman seuraavaa kirjaa odottaakin jo innolla =) Toisaalta ehkä tällaisen esikoisen jälkeen voi olla vaikeaa tehdä toista.
VastaaPoistaVälillä meinasin jo, että kirja hyytyisi, mutta kyllä se kantoi loppuun saakka.
Kirjoitit lyhyesti, mutta kirjoitit kaiken olennaisen. Minä tartuin Rauman kirjaan hieman epäillen, mutta olen valmis julistamaan tämän olevan vuoden paras kotimainen esikoiskirja. Saa nähdä, otanko sanojani takaisin loppuvuonna, mutta olen todella vaikuttunut kirjasta.
VastaaPoistaKatja: tähän mennessä debytoinneista kyllä parasta luettavaa. Mä otin käteeni tuon mahtavan kannen ansiosta (ja varmaan muistin lukeneeni jostain blogista) ja luin melkein yhteenmenoon koko kirjan. Kyllä oli hienoa tekstiä.
VastaaPoistaHienosti tiivistetty, Mari:) Minäkin pidin tästä kovasti ja koin aika samalla tavalla kuin sinäkin. Kansi on todella kaunis! Hieno, eheä ja vahva esikoinen.
VastaaPoistaSanna: niin, tätä kirjaa ei kai ole oikein missään hirveästi haukuttu? Olisin voinut pari sivulausetta kirjoittaa, mutta koska loppu oli niin vahva, niin ei tarvinnut. Todellakin, esikoiskirjailijoilla voi olla eroa.
VastaaPoistaMari, linkitän vielä tämän sinunkin arviosi omaani. Tosiaan sama katkelma oli meitä molempia liikuttanut... :)
VastaaPoista