MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 14. helmikuuta 2012

Cecelia Ahern: Tyttö peilissä - ja uudenvuodenlupausten arviointia

Cecelia Ahernin Tyttö peilissä (Gummerus, 2012 - suom. Terhi Leskinen, alkuperäinen teos Girl in the Mirror) sisältää kaksi tarinaa, jotka kirjasto ainakin on luokitellut novelleiksi: molemmat tarinat/novellit ovat noin 60 sivua pitkiä.

Tyttö peilissä kertoo Lilasta, jonka isoäidin talossa kaikki peilit on peitetty mustalla kankaalla. Lilan ystävä ihmettelee tätä, koska isoäiti on sokea.
Lila kasvaa ja hääpäivänään hän haluaisi nähdä itsensä mummolan peilistä...

Ensimmäistä tarinaa lukiessa en vielä tajunnut, että tässä on kaksi tarinaa - ja siksi tämä ensimmäinen tuntui päättyvän täysin kesken.
Olisin mieluummin lukenut jatkoa tälle ensimmäiselle tarinalle,
kuin aloittanut uuden tarinan -
enkä päässyt sisään toiseen oikein ollenkaan.



Muistojentekijä on kirjan toinen tarina, jossa mies voi luoda koneellaan uusia muistoja ihmisille. Konetta haluavat käyttää esim. ne, jotka ovat käyneet vieraissa, eivätkä haluaisi muistaa näitä tapahtumia, koska sen jälkeen on niin vaikeaa olla rehellinen.

Pidin ensimmäisestä tarinasta, vaikka se olikin hieman kliseinen juoneltaan; tähän toiseen en päässyt sisään. Ahernilta mieluummin lukisin ihan kokonaisia romaaneja. En oikein osaa päättää, mihin tarpeeseen nämä kaksi tarinaa on kirjoitettu ja julkaistu. Takakansi auttaa: maagisia ja mieleenpainuvia satuja aikuisille.

Arvio: + + +


Sitten, tein kirjojen suhteen pari uudenvuodenlupausta:
Toinen oli se, että luen vanhempaa kirjallisuutta.

Ei ole ollenkaan pätenyt.
Suurin osa tämän vuoden lukemistani kirjoista on vuodelta 2011 tai 2012.

Toinen lupaukseni oli, että luen vain hyviä kirjoja.

Kyllä, voin ilmoittaa suurella tyytyväisyydellä,
että olen uskaltanut laittaa kirjan kiinni ja kiikuttaa sen pois.

 Näin kävi Johan Schmidtin Reality Show'lle. Kirjaa luin ja innostuin,
vaikka se seikkailikin tosi-tv:n maailmassa niin kuin moni muukin kirja.
Mutta, kirja, joka jää junnaamaan paikoilleen ilman tekstin ilotulitusta,
jää lukematta.

 Hanif Kureishin Esikaupungin Buddha oli joskus kiinnostava, mutta
tällä kertaa minua ei päässyt yhtään kiinnostamaan, että
mitä hänellä olisi ollut kerrottavaa.

Raakaa, mutta olen tyytyväinen.
Kaikki kirjat eivät ole makuuni.
Ovathan ne selvästi jonkun makuun olleet,
kun ne ovat julkaistussa asussa,
joten varmaan syytän vain huonoa makuani,
mutta kaikki kirjat eivät nyt läpäise seulaani.

Ihmettelen myös sitä, että miksi uudet kirjat vaikuttavat paljon kiinnostavammalta kuin vanhat?
Eikö kirjallisuuden pitäisi olla ajatonta?

3 kommenttia:

  1. Mä taas huomaan välillä, että luen uutuuksia tosi vähän. Se johtuu varmaan siitä, että vanhoja hyviäkin on vielä niin paljon lukematta (ja sitten olen aina jäljessä uusien suhteen).

    VastaaPoista
  2. Minä olen tässä jo vähän "kauhistellut", että omasta hyllystä alkaa kyllä jo määrällisesti ja varmaan laadullisestikin löytyä koko loppuvuoden kirjatarjonta. Toki olen tietoisesti ostellut kirjoja hyllyyni esim. kirppareilta, koska haluan että hyllyssäni on AINA valinnanvaraa lukemattomista kirjoista...mutta..rajansa kai silläkin ;)

    Ja siltikin juuri varasin kirjastosta yhden kirjan, tosin se on kyllä jo tosi vanhakin oikeasti.

    VastaaPoista
  3. Velma, ehkä olenkin jo lukenut ne kaikki hyvät vanhat kirjat ja sitten on vain ne ei-niin-hyvät jäljellä. Mulla oli kyllä lukupaussia muutama vuosi, niin luulisi, että vuosina 2005-2008 olisi jotain hyvää ilmestynyt...

    Susa, no mulla on AINA se järkyttävä määrä kirjastosta lainassa, kun koskaan ei voi tietää, mitä just sinä päivänä haluaa lukea... Ja eilen oli kirjastossa poistopäivä, eurolla mm. Karkkipäivä =) Pitää ostaa kolmas kirjahylly =)

    Kirjastosta käyn läpi aina sen uutuus-tarjonnan ja juutun niihin. Ja pikalainoihin.

    Mutta vaikka kuinka yritän noita vanhempia lainata, niin jotenkin ne ei vaan innosta, kun niistä eivät muut puhu. Olen niin muiden vietävissä.

    VastaaPoista