Jyrki Kiiskisen Jonglööri (Tammi, 2013) löysi tiensä luettuihin kirjoihini Riitta Jalosen Kuka sinut omistaa -teoksen tapaan hieman salaa. Olin kesällä kuuntelemassa Tammen kirjailijoita, kun he kertoivat tulevista teoksistaan. Kirjat alkoivat kiinnostaa aivan eri tavalla kuin vain kirjakatalogeista nähtyinä tai kirjakaupoissa satunnaisesti bongattuina.
Jonglööri kertoo Ranskaan muuttavasta suomalaisesta jonglööristä, joka kohtaa menneisyytensä Ranskassa. Häntä vastaan tulee paitsi nainen, johon hän rakastuu, myös esineitä nuoruuden 80-luvulta - kuten Colt-tupakka-aski. Tulitaiteilija-jonglööri tapaa Gabrielin, nuoruutensa ystävän, kaupungin teitä ja rantoja kävellessään. Miten Gabrielin tapaaminen voi olla mahdollista, sillä Gabriel kuoli jo nuorena? Kiiskisen Gabriel on kuin Pelle Miljoonan nimikkokappale.
Kirjassa palataan 80-luvun koulujärjestelmään, jossa kansakoulu ja oppikoulu erotti ja yhdisti nuoret. Gabriel oli luokalla se poika, joka ei suostunut kuuntelemaan eikä tottelemaan opettajia eikä järjestelmää. Poika, joka esimerkiksi liikuntatunnilla oli nopein ja paras pallopeleissä, mutta kieltäytyi juoksemasta maaliin asti. Gabriel on ensimmäinen kapinallinen, punkkari, joka vastustaa kaikkea.
Hän kiinnitti vaatteisiin hakaneuloja ja repi farkkunsa. Hän maalasi valkoisen ison G-kirjaimen nahkatakkinsa selkään, ja sitä takkia hän käytti joka päivä kuolemaansa saakka, myös viimeisenä päivänään.
Miten käy kapinallisen, kun maailma haluaa laittaa kaikki ihmiset samaan muottiin ja valmistaa nuoria aikuisten elämään?
Kiiskisen teos oli kiinnostava heti sen alusta alkaen, kun kertojaminä alkaa kertoa tarinaansa ja sen, mikä melkein teki hänet hulluksi. Tarinassa kerrotaan esityksistä Ranskassa ja siitä, miten kertoja kohtaa naisen, johon rakastuu ja jolle haluaa kertoa kaiken. Välillä tarinassa mennään menneisyyteen pohtimaan sitä kaikkea, mikä ajoi Gabrielin tämän valintoihin. Pidin kirjasta melkein sen loppuun asti, mutta hieman ennen loppua kirjan kerronnan ote herpoaa. Siinä unohdetaan nykyhetki, Ranska ja mennään liiaksi menneeseen.
Järjestelmä pyörii armotta, nuoret menevät myllyn läpi - - Ne, jotka eivät kestä, putoavat pelistä. He päätyvät kadulle, vankiloihin tai psykiatrisen hoitokoneiston kautta eläkkeelle. Se on hinta joka tästä systeemistä maksetaan.
Jyrki Kiiskinen: Jonglööri
2013, Tammi
237 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti