Riitta Jalosen Kuka sinut omistaa (2013, Tammi) ei kuulunut ollenkaan niihin kirjoihin, joita suunnittelin lukevani tänä syksynä. Jalosen kirjoja on kuitenkin kertynyt kirjahyllyyni jonkun verran, eli olen halunnut tutustua Jalosen kirjoihin jo pidemmän aikaa. Päätin aloittaa tutustumisen yksintein tästä tämän syksyn uutuuskirjasta, josta kesällä kuulin joitain ennakkotietoja.
Jos Franzénin kirjan, jonka luin ennen Jalosta, vahvuus ei ole kieli, niin Jalosen vahvuus on nimenomaan hänen kielensä.
Jean kiertää verhon reunaa ranteensa ympärille, kangas rypistyy kissankellojen kohdalta mutta äiti ei tule sanomaan siitä. Keittiön kesäverhot ovat kevyet, ne keinuvat itsekseen. Kun äiti vaihtoi paksummat talviverhot ohuisiin ja läpikuultaviin, sanoin Jeanille että verhojen ja ikkunan väliin asettuu taas asumaan pikkusormen kokoinen puhaltaja. Sen jälkeen hän on joka aamu käynyt kurkistamassa verhojen taakse.
Heti kirjan alkulauseet saavat tarinan syttymään suloiseksi tarinaksi, jossa Jean tulee 2-vuotiaana asumaan kertojaminän, hieman vanhemman lapsen Heidin, kotiin. Elämä näiden kahden sisaruksen välillä on kevyttä kuin kesäverhojen, vaikka lähellä kotia on jotain uhkaavaa ja painavaa, kuten talviverhot enteilevät. Autiotalossa tapahtuu jotain, jota Heidi ei lainkaan ymmärrä. Jotain aikuisten pelottavia asioita. Heidi ei myöskään ymmärrä, miksi Mami tulee aika ajoin käymään ja miksi Jeanin kohtalo on sellainen kuin on. Sijaislapsi Jean vie jokaisen perheen sydämen, ja sydämet särkyvät, sillä Jean ei voi olla pysyvästi heillä.
Näkökulma kirjassa on lapsen, myös aikuisten murheet näyttäytyvät niin kuin lapsi sen näkisi. Kaiken kaikkiaan tämä oli surullinen kirja - tämän ja myös Franzénin kirjan jälkeen tuntuu niin pahalta, että lapsia kohdellaan niin huonosti maailmassa.
- Ei tule sellaista aikaa joka nämä haavat kenestäkään parantaa, äiti sanoo ja alkaa itkeä.
Jalonen kirjoittaa lyhyesti ja kauniisti tarinan, joka jää pitkäksi aikaan mieleen. Aion ehdottomasti lukea Jalosen kirjoja lisää.
Kuka sinut omistaa -teoksen ovat lukeneet myös mm.
Riitta Jalonen: Kuka sinut omistaa
2013, Tammi
159 sivua
On totta, että tämä kirja jää mieleen. Minulle(kin) kirja oli ensimmäinen Riitta Jaloselta lukemani, mutta ei takuulla viimeinen. Surullinen, kaunis.
VastaaPoistaAivan, sellainen. Yllätti hienosti tämä kirja.
PoistaKiva että sinäkin tykkäsit tästä! Jos sinulla on hyllyssä Todistaja Brigitin talossa, niin suosittelen lukemaan sen seuraavaksi :)
VastaaPoistaSitä ei ole, mutta katsotaan, mitä muuta löytyy =)
PoistaLuin Jaloselta viime viikolla Hyvää yötä Irma Nooran, mutta se ei minun makuun aivan huippukirja ollut. Tämä vaikuttaa paremmalta. Jalonen kyllä tuntuu hallitsevan lyhyen tekstin kirjoittamisen salat jo tuon Irma Noorankin perusteella.
VastaaPoistaMulla taitaa olla juuri se hyllyssä. Pitää miettiä, mitä seuraavaksi - ehkä Marian mainitsema mieluummin.
PoistaIhana, kun pidit. Mie hain jo lisää Jalosta kirjastosta, toivon mukaan ehdin lukea sen pian. :) Odotan jotain samanlaista, sillä tätä ennen en ole Jalosen kirjoista pitänyt.
VastaaPoistaNo, sitäpä aika odottaen, että ehtii lukea lisää tätäkin...
PoistaTulen täältä vuosien päästä kiittämään linkityksestä. En varmaan silloin vielä oikein ymmärtänyt koko kommentointia.
VastaaPoistaTämä on ihana kirja. Jalonen osaa mennä lapsen nahkoihin ja kertoa, miten aikusten armoilla lapset ovat tiedon saannissaan ja asioiden ymmärtämisessä. Kieli on myös harkittua ja äärimmäisen kaunista.