Anne B. Radgen Aion tehdä sinut onnelliseksi (2013, Tammi) tuli luettavaksi juuri sopivaan väliin, sillä aloin olla aika kypsä kirjoihin, joiden henki on kurjaakin kurjempi ja ilmapiiri synkkääkin synkempi. Radgen kirja ei nyt ole mitenkään erityisen hauska kirja, mutta kevyt ja helppo kirja. Juuri sellainen, mitä kaipasin tähän lokakuun alkuun.
Radgen kirjassa eletään 60-lukua, Vietnamin sodan aikoja. Sota sinällään ei liikuta ketään kirjan henkilöä, sillä he elävät Norjan Trondheimissa kerrostalossa, jossa uutiset Vietnamista kuuluvat korkeintaan taustaäänenä televisiosta. Kirjassa kuvataan kerrostalon elämää naisten, kotiäitien ja ilman lapsia kotona työskentelevien rouvien näkökulmasta.
Naiset tuntuvat rakastavan kotiaan, sen puunaamista ja kilpailevat keskenään siitä, kenen muovilattia kiiltää puhtaimpana. Radge kuvaa tarkasti, miten kotityöt tehdään: astiat tiskataan käsin, pyykit pestään puoliautomaattisilla pesukoneilla, rapussa on vain yksi pakastin ja ihana, uusi punainen pölynimuri saapuu rappuun imurimyyjän kautta. Kerrostaloon on muutettu maalta, ja oma vessa ja suihku ovat niitä asioita, joista asukkaat ovat onnellisia ja ylpeitä. Naiset ovat kotona ja miehet töissä: jokainen ostos kotiin on miehen päätöksen takana. Toisaalta jokainen kodinkone ja töiden helpottuminen tuntuu myös lisäävän kotirouvan kiirettä: nämä "nykyajan" naiset tuntevat olevansa kiireisempiä kuin heidän esiäitinsä.
Vaikka naisten pääasiallinen tehtävä elämässä on pitää asunto siistinä ja ruoka miehelleen valmiina, rakkaudesta puhutaan vähän ja sitä osoitetaan vielä vähemmän. Perheissä tapahtuu pieniä suuria tragedioita, joihin yhteiskunta ei ole vastaamassa tai vastaanottamassa; naapurit auttavat, jos ovat hyväsydämisiä. Joskus taas perimmäisistä normeista irrottautuminen saattaa olla tekemässä onnelliseksi, kirjan nimen mukaisesti.
Pidin kirjasta ja sen antamasta aikalaiskuvasta. Pakkomielteisen siivoamisen ja kodinkonehaaveilun vastapainona kirjan sankarittaret polttavat ketjussa ja kilpaa miestensä kanssa. Sen sijaan kirjan sankarittaret eivät olleet kovinkaan erikoisia, eivätkä jääneet mieleen mitenkään suurina persoonina. Ne, jotka tekivät jotain muuta kuin elivät keskitiellä, jäivät mieleen. Toisaalta nämäkään norminrikkojat eivät olleet kovinkaan omaperäisiä. Mutta siis leppoisana kirjana, joka ei juurikaan maailmaa muuttanut, pidin kirjasta ja se oli sellainen "ihan kiva kirja".
Kirjaa on luettu myös näissä blogeissa:
Maailmankirjat,
Kirjojen keskellä,
Hemulin kirjahylly.
Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi
2013, Tammi
Jeg skal gjøre deg så lykkelig (2011)
suomentanut Katriina Huttunen
289 sivua
Minulla on tämä lukujonossa odottamassa vuoroaan. Vaikuttaa ihan mukavalta kirjalta, sellaiselta välipalalta. 1960-luvun kuvaus kiinnostaa myös.
VastaaPoistaVälipala nimenomaan, ei tässä ihmeitä kertoiltu, mutta täytyy sanoa, että oli kiehtovaa käydä 60-luvulla.
PoistaMinulle tämä kirja oli pettymys. En ollut Ragdea ennen lukenut, mutta kiinnostuin kirjasta, ja ajattelin että saan jonkin raikkaan aikamatkan, mutta minua vain tympäsi se jatkuva arkinen puuhastelu... Toki ymmärrän, että se kuuluu ajankuvaan, mutta kai sitä nyt ihmiset muutakin ajattelivat/tekivät... =D Myöskään Ragden kirjoittajan taidot eivät vakuuttaneet, todella tylsää meininkiä minusta.
VastaaPoistaHih, no juuri sitä kirjassa oli. Musta oli nyt jotenkin niin kivaa lukea, miten ihmiset tiskaavat astioitaan käsin =)
PoistaMutta totta tuokin, että olisihan tähän kirjaan Jotain Muutakin mahtunut mukaan.