MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kirsti Ellilä: Kaivatut

Kirsti Ellilän Kaivatut (2013, Karisto) tuli jotenkin vahingossa vastaani, ja kun huomasin kirjan aiheeksi lempparini, maahanmuuttajatarinan, piti kirja saada heti luettavaksi. Olen aiemmin lukenut Elliltä teoksen Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin ja suunnitellut kovasti lukevani jotain muutakin, mutta koska olen pitänyt Ellilää enemmänkin romanttisen viihteen kirjoittajana, jättänyt kirjat odottamaan jotain otollista hetkeä, johon sopisi romantiikka. Onneksi tuli tämä kirja, hieman yllätyksenä tyyliltään, mutta oikein viehättävän erilaisena kaikkinensa. 

Kaivatut kertoo nimensä mukaisesti ihmisistä, joita joku kaipaa. Kirjassa on kaksi kertojaa: Henrik, joka kaipaa jo valmiiksi tytärtään, joka suunnittelee lähtevänsä luostariin, ja Saara, jonka Naru-tytär on kuollut. Saara on kaivannut tytärtään niin, että on saanut sairaskohtauksen, josta yrittää toipua. 

Saara makaa kotonaan ja makaisi sohvallaan varmaan vaikka kuolemaansa asti, mutta hänen naapurinsa, Gilbert, alkaa häiriköidä postiluukun kautta surussaan sairasta Saaraa. Gilbert on musta mies Afrikasta. Ja vaikka hän Suomessa työkseen siivoaakin, oli hän kotimaassaan professori ja ehkä sen takia epätoivottu henkilö maassaan. Saara kohtaa omat ennakkoluulonsa kohdatessaan Gilbertin. Muutenkin Ellilän kirjasssa käsitellään ennakkoluuloja, tosin välillä hieman kierosti. 

- - hän ei voinut käsittää, mitä aasialaiset ja afrikkalaiset nunnat ja papit tekivät tässä pohjoisessa hyvinvointivaltiossa. Miksi he toivat tänne järkevän yhteiskunnan keskelle suitsutuksen, kellojen kilistelyt, juhlavat kaavut ja kulkuset, kammottavat krusifiksinsa, käsittämättömät uskomuksensa Neitsyt Marian ja pyhimykset ja enkelit ja demonit. Miksi he toivat tänne paavin ja kaikki keskiaikaiset seksuaalieettiset käsityksensä

Pidin Ellilän tavasta ja siitä, että kirjassa kierretään melkein loppuun asti sitä kuvaa, että maahanmuuttaja on teini-ikäinen muslimityttö, joka joutuu perheensä julman käytöksen uhriksi. Kyllähän Ellilä liikkuu samoilla vesillä, mutta kietoo tarinan katoliseen uskontoon ja myös hienoiseen epärealistisuuteen. Pieniä ihmeellisiä sivuhuomautuksia kirjassa tosin oli, kuten Gilbertin puheeksi laitettu kommentti lasten kasvatuksesta: suomalaiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan, kun taas aasialaiset ja afrikkalaiset osaavat. En pidä yleensäkään erilaisten tapojen vertailuista, mutta kirjassa länsimaisia tapoja muutenkin kritisoidaan, joten ehkä tämä kommentti kuuluu kirjan tapaan nähdä meidän maailmassamme asioiden huonoja puolia.

Ellilän tarinan kuljettamisen väliin mahtuukin kaikenlaista mietintää maailmanmenosta. Näin pohtii luostariin menoaan Henrikin tytär: 

Elämän rytmi muuttuu koko ajan nopeammaksi, Meri sanoi. - Koko ajan tehdään uusia tavaroita ja heitetään vanhoja pois. Kiire lisääntyy. Ihmiset etsivät onnea tavaroista, he yrittävät viihdyttää itseään. Jos he eivät huvittele, he tekevät työtä. Pitkiä päiviä. Kotonakin on työtä. Koko ajan työtä. Sellaiset ihmiset kuin sinä. He pelkäävät toimettomuutta. Kukaan ei enää uskalla vain olla. He pelkäävät sitä, minkä voisivat oivaltaa hiljaisuudessa.

Itse tarinassa Saara ja Gilbert ystävystyvät ja tuntevat yhteisyyttä samanlaisten kokemustensa kautta, siis siitä, mitä on, kun kaipaa jotain ja jotakuta. 

Henkilöhahmot kietoutuvat lopulta toisiinsa, ehkä hieman uhkarohkealla tavalla, sillä kohtaamisia lukija voisi pitää aika epärealistisina. Mutta toisaalta, kirjan tyyliin kuuluu pieni leikittely sillä, mikä on realistista ja vihje siitä, että pieni epärealistisuus voisikin olla vain hyväksi. 

Pidin kirjaa mukavana ja tarinaa mukaansatempaavana. En kuitenkaan ymmärrä, miksi kirjoissa vieläkin on niin vaikeaa pitää ennakkoluulot ja heitot poissa tekstistä. Noita paria edellämainittua möläytystä ilman olisin pitänyt kirjasta vielä enemmän. Ja suurimmaksi osaksi pidin Ellilän kirjasta. 



Kirsti Ellilä: Kaivatut
2013, Karisto
281 sivua

Kirjan ovat lukeneet myös hdcanis ja Kirjavalas.


14 kommenttia:

  1. Minua viehätti maahanmuuttajateemassa kahdensuuntaisuuden aihe jota kulki ajoittaisissa kohtauksissa, kuten että Henrikille ei tullut mieleenkään että Meri omaksuisi myös maahanmuuttajien tapoja ja ajattelumalleja, eikös sen pitänyt mennä vain ja ainoastaan toisinpäin.
    Samaan tapaan tätä meidän elämäntapaamme piikiteltiin tavallista enemmän, kritiikki tuntui kohdistuvat lähinnä sellaiseen itsetyytyväisyydessä kellumiseen että me olemme saavuttaneet kulttuurin korkeimman asteen, jonka kehittymisessä ei ole mitään opittavaa ainakaan miltään kolmannesta maailmasta tulevalta. Lastenkasvatuskommentti saattaa liittyä tähän, osoituksena että ne muutkin voivat tarkastella meitä ja pitää meitä vajavaisina (mutta oli se kyllä aika töksähtävä ja provosoiva).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo aivan sama pisti minunkin silmiin, oli hauska kohta =)

      Ellilän aiemmasta kirjasta tosiaan muistan sen, että viihdekirjan tarinan välissä koko ajan kommentoidaan jotain tiettyä kohdetta. Tässä kirjassa se tosiaan oli meidän kiireinen maailma. Joten varmaan sen piikkiin menee tuo "suomalaiset ei osaa kasvattaa lapsiaan" kommentti.

      Tuossa seuraavassa Ellilän kommentissa tuleekin esiin, että kommentti olikin toisen kuin Gilbertin. Mutta töksähtää se kuitenkin. Musta kun se lastenkasvatuskaan ei ole sidottu kansallisuuteen ;) Mutta en siis aivan herne nenässä tätä kirjaa lukenut...

      Poista
  2. Hei! Kiitos palautteesta, mutta pieni korjaus.Tuo lastenkasvatuskommentti ei tullut Gilbertiltä, vaan "harmaatukkaiselta mieheltä" ja pistin sen kirjaan, kun vastaavanlaisessa tilanteessa eräs harmaatukkainen mies sanoi minulle näin ja olin itse huomannut saman, varsinkin vietnamilaiset NÄYTTÄVÄT osaavan elää yhdessä tavalla josta olisi kyllä oppimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos korjauksesta, kävin tarkastamassa tuon kohdan ja näinhän se tosiaan oli. Pomppasi jotenkin aivan erilaisena tyyliltään tuo möläytys esiin. Tosin Saara sitten kirjassa myötäilee kommenttia... No, joka tapauksessa, aasialaisille on nimenomaan tärkeää se, miltä asiat näyttää. Vähän varmaan samaa tapaan kuin meille länkkäreillekin =)

      Poista
  3. Miksi kirjoista pitäisi siivota pois ennakkoluulot ja möläytykset? Kuuluuko kirjallisuuden esittää ainoastaan hyveellistä ihannemaailmaa, jossa ei ole vääriä mielipiteitä eikä tökeröä käytöstä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, kirjallisuus toki peilaa todellisuutta, ja todellisuudessa kaiken maailman möläytykset ovat arkitodellisuutta.

      Mutta tarkoitin lähinnä sitä, että olisi kivaa ja kiinnostavaa lukea kirja, jossa ei olisi sitä teini-ikäistä tyttöä, joka joutuu jollain tavalla oman perheensä käytöksen vuoksi henkisen tai fyysisen väkivallan uhriksi. Ei se mielestäni ole mikään ihannemaailma, vaan aivan normaalia. Kirjallisuus voisi olla luomassa jotain muuta kuvaa kuin mitä media luo. Uutisissa näemme vain sen huonon maailman, mutta maailma on todellisuudessa värikkäämpi ja moniulotteisempi. Hyvääkin tapahtuu.

      Poista
    2. Mari, olen tosi tosi harvoin kanssasi eri mieltä, mutta tämä teinitytön rankka kohtalo voi tapahtua siinä normaalissa maailmassakin joka näyttää ulospäin auvolta. Tulen itse sieltä, missä toiselle vanhemmistani kulissit olivat niin tärkeät, että villi teinityttö sai melkein mennä, mutta panttaan tarinaani, sillä sillä loppu on onnellinen ja olen antanut anteeksi. Mutta sitä en sulje pois, että joskus sen ulos kirjoitan, mutta teen sen fiktion kautta. Kun Meri syntyi päätin, että teen hänen kanssaan kaiken toisin kuin äitini teki minun kanssani ja se ratkaisu oli napakymppi!

      Poista
    3. Niin, tietysti voi ja varmasti monesti tapahtuukin. Minusta olisi vain kiinnostavaa lukea kotimainen kirja, jossa maahanmuuttajista kerrotaan niin, että kirjassa ei ole yhtään teini-ikäistä tyttöä, joka joutuu jollain tavalla uhriksi.

      Samoin sellainenkin voi tapahtua ja varmasti tapahtuu ihan normaalissa perheessä.

      Ymmärrän toki, että kirjallisuudessa aiheena ovat ongelmat, niin kuin vaikkapa avioliitonkin ongelmat mieluummin kuin hyvä ja onnellinen avioliitto löytyy kirjallisuudesta. SEllaistakin kuulemma joskus pääsee tapahtumaan =)

      Poista
  4. Minäkin tykkäsin kovasti tästä kirjasta. Minua eivät nuo tapojen vertailut/esille nostamiset häirinneet, sellaista esiintyy oikeastaan kirjallisuudessa aika paljon. Vastikään lukemassani Taiye Selasinkin romaanissa, Ghana ikuisesti, käsiteltiin niitä ikuisuusennakkoluuloja afrikkalaisia kohtaan. Kyseisessä kirjassa esiintyi esim. klisee siitä, että afrikkalainen ei voi olla korkeasti koulutettu ja älykäs. Ja miten siellä Afrikassa voi edes opiskella muuta kuin apinoiden kanssa jne.

    Itse siis koin, että Kirsti nosti kirjassaan Merin mietteiden myötä esille niitä stereotypioita (jatkuva kiire ja pinnallisuus jne.), jotka leimaavat länsimaalaista kulttuuria. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse ole keksinyt vielä ratkaisua tähän asiaan, että miten stereotypioita, ennakkoluuloja tms. voisi käsitellä kirjassa, elämässä tai oikeastaan missään. Siis niin, että se vaikuttaisi oikeaan elämään jotenkin positiivisesti. Molemmin puolin.

      Itse luin kirjan nyt näin, eli kiinnitin sitä lukiessani huomioita tiettyihin asioihin, jotka nousivat minulle esiin omaan elämääni peilaten. Olisin voinut kiinnittää toki huomiota muihinkin asioihin kirjassa, mutta sitten varmasti siitä olisi kirjailija alkanut kirjoittaa jossain, että kirjoitin liian monesta asiasta kirjasta Tämä on joskus hauskaa =)

      Poista
    2. Ei minun ollut tarkoitus kritisoida sinun lukutapaa tmv. Olen vain itse juuri lukenut kirjan, joten ajattelin kertoa, mitä minulle siitä tuli mieleeni, kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa. Joskus kirjat herättävät keskustelua. Pahoittelut kommentistani.

      Minulle positiivisuus ei ole kaikki kaikessa kirjallisuudessa. Olen lukenut useita kirjoja, joissa henkilöhahmojen ennkkoluuloista huolimatta - tai juuri niiden takia - on syntynyt paljon ajatuksia ja avartumista jossakin muodossa.

      Poista
    3. Ei miunkaan pitänyt selitellä lukemistapaani. Mietin vaan sitä, eli jatkoin keskustelua =)

      Taiye Selasin kirjan ostin omaksi, vaikutti niin kiinnostavalta. Katsotaan, mitä siitä kirjasta nousee esiin.


      Tästä kirjasta ja kirjoituksesta on vaan tullut keskustelua jossain muuallakin, niin taisin samalla epähuomiossani siihenkin kommentoida. Eli kaikki ei ollut Elegia sinun kommenttiisi kommenttia ♥.

      Poista
  5. Mari, pidin tästä kirjasta paljon. Tyylikäs ja koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin pidin minäkin. Sen varmaan voi lukea tuosta kirjoituksestani, jos lukee sen kokonaan.

      Poista