Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

Carlos Ruiz Zafón on kirjailija, jonka kirjoihin minun on pitänyt tutustua jo kauan aikaa, ja vihdoin sain innoituksen Espanjan-matkastani alkaa lukea Ruiz Zafónia. Hyvä niin, sillä kirja oli kiinnostava alusta loppuun saakka. 

Kirjojen ystävälle kiinnostavalla tavalla Tuulen varjo vie lukijan ja tarinan päähenkilön Danielin unohdettujen kirjojen hautausmaalle, josta 10-vuotias Daniel poimii yhden kirjan luettavakseen ja oppaaksi elämälleen. Kirja on Julián Caraxin Tuulen varjo. Kirjailija ei koskaan myynyt paljon kirjojaan, ja koko mies unohtui. Nyt Danielia ajaa intohimo selvittää, kuka Julián Carax oikeastaan oli ja mitä hänelle tapahtui. 

Kirjan edetessä Danielista kasvaa nuori mies, joka on rakastunut kuolettavasti Beaan, hänen parhaan ystävänsä siskoon. Tytön vanhemmat eivät halua Danielia perheeseensä ja nuoret tapailevat kaikilta salaa. Danielin elämä alkaa muistuttaa Juliánin elämää, sillä myös Julián rakasti Penélopeaan salaa kaikilta. Daniel ei välillä Juliánin kohtaloa selvittäessään tiedä, kuka on hänen puolellaan ja kuka häntä vastaan - samoin Julián kohtasi vihamiehiä eläessään - ja kuollessaan, sillä Juliánin tuttavat kertovat, että mies kuoli jo aikaa sitten. Danielia ajaa pakkomielteeksi kasvava halu selvittää, mitä Juliánille oikeastaan tapahtui ja miksi tämä kuoli. Daniel rientää haastattelemassa Juliánin lähipiiriä ottaakseen selvää tapahtumista, ja kirjan edetessä lukija saa vastaan useita mahdollisia selityksiä. Mikään selitys ei ole kuitenkaan ole täydellinen, ja tarina jatkuu. Kirjassa kiehtoo totuuden etsinnän lisäksi myös se, miten Danielin ja Bean rakkaustarinan käy. Ennen Ruiz Zafónin kirjaa lukemani Mariasin Rakastumisia-teoksen tavoin tässäkin mennään eteenpäin vielä sen jälkeen, kun luulin saavani selville, mitä oikeastaan tapahtui. Kirja on sekä rakkaustarina että jännäri. 

Kirjassa eletään Barcelonan kaduilla, vuodesta 1945 vuoteen 1950 ja takaumissa tutustutaan Juliánin elämään parikymmentä vuotta aiemmin. Samalla kirjassa luodaan kiinnostavaa katsausta eri aikakausien elämään Barcelonassa: siihen, miten mahtisuvut pitävät hallussaan kaupunkia ja miten suvut nousevat ja tuhoutuvat - ja myös, miten rikkaat voivat nostaa tai tuhota muita ihmisiä. Rikas suku nostaa poikien tulevaisuutta, kun herra Aldaya, Juliánin hattukauppiasisän asiakas, maksaa Juliánin koulunkäyntimaksut ja avaa tien pojalle "parempien" ihmisten joukkoon. Aikakausien lisäksi kirjassa luodaan kuvaa Barcelonasta. Kaikkein eniten kirjassa riennetään La Ramblaa pitkin, melkein kaikki tuntuu tapahtuvan tämän kauppakadun varrella. Tosin kirjassa katu on usein tyhjä ja siellä tuulee viileästi.

Saapuessani Katalonian aukiolle huomasin, että kyyhkysparvi oli laskeutunut aukion keskusympyrään. Linnut peittivät sen kokonaan kuin valkoinen, kevyesti keinahteleva siipipeitto. - - Kun olin päässyt aukion keskelle, kuulin katedraalin kellojen kumahtelevan puolenyön merkiksi. 

Kaikkien vanhojen kaupunkien tapaan Barcelona on raunioiden summa. Ne paraatipaikat, joilla me niin mielellämme ylpeilemme, palatsit, tehtaat ja muistomerkit, identiteettimme perustavat tunnusmerkit, ovat enää vain ruumiita, sammuneen sivilisaation pyhäinjäännöksiä. 

Portal de la Pazin aukiolla pysähdyin katsomaan satama-altaan laitureita. 

Ostin Katalonian rautateiden lippuluukulta kolmannen luokan matkalipun Tibidabon asemalle. - - Nojasin päätäni ikkunaan ja katselin ulos silmät raollaan, kunnes juna syöksyi tunnelin pimeyteen ja kaupungin uumeniin Tibidabon kukkuloiden juurelle asti. Kun taas nousin katutasolle, tuntui kuin olisin saaounut toiseen Barcelonaan. Aamu oli valkenemassa ja purppuranpunainen valokaistale repi rikki pilviä ja välkehti Avenida del Tibidaboa reunustavien palatsien ja huviloiden seinissä. 

Palasin vajaa viikko sitten Barcelonasta, ja mikään ei ollut parempaa kuin viipyä matkan miljössä vielä pienen hetken verran, kun luin Ruiz Zafónin kirjaa tällä viikolla sateisessa ja viileässä Espoossa. Osa kirjan kiinnostavuudesta syntyi varmaan siitä, että luin sen oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. 

Kirjasta on kirjoittanut myös mm. MarikaOksa.

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

2004, Otava (2005, Loisto-pokkari)

La Sombra del Viento 2001

suomentanut Tarja Härkönen

647 sivua