Huomasin, että Paula Havasteelta on tulossa kakkososa 1100-luvulle sijoittuvaan romaaniin Tuulen vihat (2014, Gummerus), joten ei auttanut muu kuin saada loppuun tämä ykkösosa, jota olin alkanut lukea jo keväällä.
kuva: Gummerus
Kirjan päähenkilö on nuori tyttö ja nainen, Kertte, joka elää isänsä, tämän uuden vaimon ja muutaman muun taloon jääneen kanssa elämäänsä, jossa kodin askareet ja luonnonuskontoon liittyvät teot ja rukoukset täyttävän ajan. Välillä Kertte pääsee isänsä kanssa markkinoille, joilla myydään eläimennahkoja ja ostetaan suolaa sekä katsellaan mahdollista aviomiestä.
Päivät kulkivat tasaiseen tahtiin tuvan töissä. Tuohesta tehtiin ropposia ja puunsäleistä vakkoja. Juuria kuorittiin ja revittiin verkkoja varten, vitsoja väännettiin.
Havasteen kuvaus on tarkkaa, mikä on tekstin vahvuus ja välillä myös heikkous: arkipäivän askareista lukiessa väsähtää vähän niin kuin kansatieteen tenttiin lukiessa. Uskomuksiin liittyvät asiat taas olivat kiinnostavia tällaisen wannabe-uskontotieteilijän ja folkloristin mielessä.
Tee tuli teottomaksi, valkia väettömäksi, kipu kauas kaikkoovaksi. Tuosta voiteheksi, hauteheksi haavoillesi.
Pidin kirjasta, koska oli mielenkiintoista eläytyä keskiaikaiseen elämään. Toisaalta Suomen syrjäkylällä eläminen arkisine askareineen ei aivan hirveän jännittävää tai juonirikasta ollut. Kirjan loppua kohden kirjan henkilöiden elämään tulikin kaipaamaani väriä ja jännitystä, kun pitäjän ulkopuolelta saapui ihmisiä Kerten kotiin. Kohtaamiset olivat myös hieman yllättäviä, enkä osannut odottaa kirkonmiehiä tulevaksi kirjan seikkailujen osaksi.
Myös markkinamatkojen kuvaukset olivat kiinnostavia. Markkinat tulivat läheisemmiksi vielä, kun pääsin kesäkuun lopussa käväisemään Turun keskiaikamarkkinoilla. Saatoin aistia Kerten kävelemässä kojulta kojulle etsimässä sopivanhintaisia tuliaisia kotiin.
Sen verran innostuin kirjasta, että aion lukea pian Kerten elämästä kertovan jatko-osan Maan vihat. Aiemmin olen lukenut Havasteen teokset
joissa eletään sotien aikaista elämää Suomessa. Viihdyin itse paremmin Mäkisten naisten elämässä kuin Kerten seurassa, vaikka kyllä Kerttekin piti minua otteessaan.
Kuvat omiani.
Kirjaa on luettu myös Vinttikamarissa.
Paula Havaste: Tuulen vihat
2014, Gummerus
368 sivua
Minulla on tuossa Maan vihat odottamassa ja kiinnostaa kyllä saada selville miten Kerten matka jatkuu. :) Tuulen vihojen loppu tuli ainakin minulle ihan puun takaa. Olisihan se jutun juju pitänyt hoksata heti kirkonmiesten saavuttua, mutta kun ei välähdä niin ei. Nokkela teko Havasteelta!
VastaaPoistaHavasteen taito tosiaan on tuo viime hetkien ja lopun yllätykset, näitähän oli tosiaan myös noissa muissa Havasteen kirjoissa, muistin vasta, kun mainitsit.
PoistaMaan vihat mulla varauksessa kirjastossa, toivottavasti pian sieltä tulee luettavaksi, tätä on kiva ja kiinnostava jatkaa!
Tämä Havasteen sarja kiinnostaa minua hurjasti, ja nyt kun kakkososakin on jo tulossa (vai ilmestynytkin jo?), pitäisi lukea tämä Tuulen vihat pian. Arviosi kyllä vakuutti siitä, että tämä olisi kirja minun makuuni. :)
VastaaPoistaHienoja nuo kuvasi! Olen miettinyt vuosia, että haluaisin Hämeen keskiaikamarkkinoille. Josko tänä vuonna saisin aikaiseksi. :) Nuo Turun markkinoiden asut näyttävät upeilta.
Joo, kakkonen on jo ilmestynyt =D Ja kiinnostavaa kyllä lukea, miten ensimmäisen kirjan lopusta, sen yllätysvedosta, mennään eteenpäin.
PoistaTurun keskiaikamarkkinoilla en ole päässyt käymään moneen vuoteen (kymmeneen ehkä), mutta nyt oltiin muulla asialla juuri sopivaan aikaan Turussa. Kiva oli käydä, mutta paljon oli tilaisuus muuttunut ja levinnyt. Kuvia valitettavasti ei ole paljon, mutta onneksi sentään pari.