Javier Marias: Rakastumisia

Javier Maríasin Rakastumisia (2012, Otava) on ollut lukulistallani ja kiinnostus kirjaa kohtaan kasvoi, kun luin Mariasin teoksen Valkoinen sydän vuoden alussa. Valkoinen sydän oli hieman haastava kirjana, mutta loi odotuksia toista teosta kohtaan. Rakastumisia onkin helpompi teos kuin Valkoinen sydän, vaikka samalla tavalla tässäkin kirjassa edetään koko ajan  niin, että totuus tuntuu karkaavan koko ajan lukijalta. 

Tarina alkaa, kun Maria huomaa lempikahvilassaan pariskunnan, joka näyttää ihanan onnelliselta. Pian pariskuntaa ei kuitenkaan enää näy kahvilassa. Käy ilmi, että mies on surmattu kahvilan eteen raa'asti. Maria vierailee leskeksi jääneen naisen luona, koska haluaa kertoa, miten onnellisena piti pariskuntaa ja miten pahoillaan on miehen poismenosta. Lesken eli Luisan luona Maria kohtaa Javierin ja alkaa viettää aikaansa miehen kanssa huomatakseen vain, ettei mies ole oikein täysillä mukana heidän rakkaussuhteessa. Maria huomaa, että Javier on kiinnostunut Luisasta. Maria miettii, mitä tapahtuisi, jos Luisalle tapahtuisi jotain, saisiko hän miehen itselleen kokonaan. 

Tarinassa on pieniä juonenalkuja, jotka meinaavat viedä lukijaa aivan toiseen suuntaan kuin mihin tarina lopulta kulkeutuu. Toisaalta tarina menee koko ajan eteenpäin ja kun juoni tuntuu tyydyttävältä, mennään kirjassa kuitenkin vielä hieman eteenpäin. Sinällään kirjassa ei tapahdu Miquelin kuoleman lisäksi juuri mitään muuta, mutta asiaa pyöritellään edestä ja takaa, keskeltä ja sivulta. Se, miten Miquelin kuolema tapahtui, saa kirjassa erilaisia selvityksiä ja tulkintoja - ja on kirjan olennainen juoni: mikä on lopullinen totuus, se jää jokaisen lukijan tulkittavaksi. 

Kirja on paitsi rakkaustarina myös jännäri - kirja vie elämän ja kuoleman kysymysten ääreen, joita tutkaillaan ja tulkitaan kirjallisuusklassikoita myöten. Elämä, kuolema ja murha ovat osa tätä tarinaa, niin kuin ovat olleet osana jo niin monia tarinoita. Kirjan tärkeä motiivi on myös sen nimen mukainen rakastuminen. Mitä rakastuminen loppujen lopuksi on, mikä osuus kohtalolla on rakastumisissa ja mikä osuus ihmisellä itselläään?

Emme voi teeskennellä että olemme ensimmäinen tai tärkeämpi muita, olemme vain se joka on ollut tarjolla, tähde, ylijäämä, henkiin jäänyt, jäljellä oleva, jäännös, ja tältä pohjalta josta on vaikea löytää mitään kovin ylevää nousevat suurimmat rakkaudet ja perustetaan parhaimmat perheet, tästä olemme lähtöisin jokainen, sattuman ja sovinnaisuuden, muiden hylkäämisten, ujostelujen ja epäonnistumisten tulos. 

Pidin kirjasta paljon, enkä melkein malttanut nauttia Espanjan auringosta, kun kirja piti niin kovasti otteissaan. Parasta kirjassa oli se, että sitä on vaikea määritellä tai verrata oikeastaan mihinkään toiseen lukemaani kirjaan. Kun jonkun aikaa sitten mietin, että mahdanko löytää espanjalaisesta kirjallisuudesta mitään kiehtovaa, niin kuin viime vuonna löysin italialaisesta kirjallisuudesta Niccolo Ammanitin, niin voin vastata, että kyllä, Espanjastakin löytyy kiehtovaa ja kiinnostavaa. Marias saa minut melkein yksistään ryhtymään espanjan kielen opiskelijaksi: jos kirjallisuutta ei suomenneta esim. espanjasta, täytyy nämä kirjat jotenkin pystyä lukemaan! On lukijan kiusaamista antaa muutama makupala ja jättää loput kirjat suomentamatta. 

Teosta on lukenut myös Ulla ja Omppu, jolla huikean pitkä ja kiinnostava teksti kirjasta blogissaan.

Javier Marías: Rakastumisia

2012, Otava

Los enamoramientos 2011

 suomentanut Tarja Härkönen

436 sivua