Margaret Atwood: Oryx ja Crake

Margaret Atwoodin Oryx ja Crake (2003, Otava) tuli vastaan, kun aloin lämmitellä Atwood-luku-urakkaani. Oryx ja Crake aloittaa Atwoodin tulevaisuuden maailmaan sijoittuvan trilogian, joka päättyy tänä vuonna suomennettuun Uusi maa -teokseen. 

Oryx ja Crake kertoo, miten Lumimies jää yksin, kun tappava tauti on levinnyt ympäri maailman. 

Kirjassa kerrotaan takaumien avulla, miten Jimmy elää lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja tapaa ensimmäistä kertaa Craken. Pojat ystävystyvät ja opiskelevat ja tutustuvat aikuisten maailmaan yhdessä. He elävät pahasti eriarvoistuneessa maailmassa ja siksi Crake opiskelee hyvässä koulussa, kun taas Jimmy joutuu tyytymään siihen, mitä saa. Vieraillessaan Craken luona Jimmy pääsee tutustumaan toiseenkin maailmaan. Yhdessä he myös löytävät Oryxin, nuoren tytön lapsipornosivuilta - pojat vierailevat paljon mm. pornosivuilla tai väkivaltasivustoilla, vaikka ovatkin jo tylsistyneitä mitä kamalimpiin asioihin, joita mm. videoilla tapahtuu. Oryx on myyty köyhästä kylästä, vilja- tai riisipeltojen luota, ja jo 8-vuotiaana hän on videoiden tähtinäyttelijä. 

Jimmy ei ole syntynyt maailmassa menestyjäksi, hän voi korkeintaan haaveilla näyteikkunansomistajan työstä, kun taas Crake opiskelee oikeaa alaa ja päätyy geenimanipulaation maailmaan: hän luo ihmisrodun, parannetun ihmisen, joka jumaloi Crakea. Crakella on suunnitelmisssa myös jotain isoa ja kamalaa, mikä muuttaa maailman kokonaan. 

Kirjasta on vaikea kirjoittaa ilman, että paljastaa liiaksi. Kuitenkin teoksessa on melkein 500 sivua, joten kaiken kertominen näin lyhyesti on vaikeaa. Atwood avaa pikku hiljaa tapahtumia, mikä on kirjan suola - tarinaa ei ole aivan helppo seurata, mutta juonen kehittyessä koin lukijana iloa, kun sain koota tarinan palasia yhteen. Nykymaailma, jossa ihmisten eriarvoistuminen, loputon itsekkyys ja pandemioiden uhka leijuu ihmisten yllä, on kovin samantyylinen kuin Atwoodin kirjoittama maailma. Kirjaa lukiessa ei voi muuta kuin miettiä, kääntyykö ihmiskunnan tulevaisuus johonkin parempaan suuntaan, vai mennäänkö maailmassa Atwoodin uhkakuvan suuntaan. 

- - ihmisyhteiskunta on kuin eräänlainen hirviö, jonka pääasiallisina sivutuotteina saadaan ruumiita ja roskaa. Se ei ole koskaan oppinut mitään, se on tehnyt samat ääliömäiset erehdykset yhä uudelleen, vaihtanut nopeasti saatavan hyödyn kauaskantoisiin haittoihin. Se on kuin jättiläisetana, joka armotta popsii kaikki planeetan muut eliölajit, jauhaa kitaansa maapallon elämän ja paskantaa teollisesti vamistettua ja tuota pikaa vanhentuvaa muovikrääsää. 

Vaikka kirja uhkakuvineen oli kovin raskan lukea, pidin sen lukemisesta. Atwoodin jokainen sana tuntuu merkitykselliseltä ja paikkaansa sopivalta. Tarina ei ole liian helppo eikä vaikea. Myöskin pidän siitä, että Atwood haluaa sanoa teoksillaan ihmisille tärkeitä asioita. Jotenkin olen niin iloinen myös siitä, että olen Atwoodin lukemisessani tässä vaiheessa, että niin monta kirjaa on vielä edessäpäin (osan kirjoista olen lukenut ensimmäisen kerran 90-luvulla, joten tämä on osan kohdalta uusintakierros). 

Kirjasta myös Taikakirjaimissa. 

Margaret Atwood: Oryx ja Crake

2003, Otava

Oryx and Crake, 2003

suomentanut Kristiina Drews

483 sivua