Eric-Emmanuel Schmitt: Nooan lapsi & Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset

Nämä kirjat löysin sattumalta luettavakseni matkalla maauimalaan. Kas kun juuri ennen uimalaan saapumista alkoi sadekuuro, ja suunnitelmat vaihtuivat kirjastoreissuksi. Kun kirjastossa kiertää tarpeeksi kauan, niin siellä yllättyy löytäessään kirjailijan, josta ei ole koskaan kuullut mitään. 

Eric-Emmanuel Schmitt (s. 1960) on ranskalainen kirjailija, filosofi, tohtori ja entinen yliopiston opettaja. Hän on vapaa kirjailija, joka on kirjoittanut erityisesti näytelmiä. Nooan lapsi ja Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset kuuluvat sarjaan, jossa Schmitt pohtii eri uskontoja ja niiden elämänohjeistuksia. 

Nooan lapsi (2005, Like) kertoo natsiajan ranskalaisesta kylästä, jossa elää myös muuan juutalainen perhe. Vanhemmat pyrkivät löytämään piilopaikan; lapselleen, 10-vuotiaalle pojalleen, he löytävät piilon lähellä olevasta orpokodista. Kirjan tapahtumien kerrotaan perustuvan tositapahtumiin: roomalaiskatolinen isä André pelasti toisen maailmansodan aikana 231 juutalaispoikaa. Lapset naamioidaan katolilaisiksi, he saavat uudet nimet ja uudet passit. Kirkkoisä on kuin Nooa: hän kerää ympärilleen juutalaiset, koska uskoo, että odottelun jälkeen vielä koittaa aika, jolloin elämä on juutalaisillekin hyvää. 

Hän myös kerää juutalaisten pyhiä tekstejä ja katolisten rukousten lisäksi pojat opiskelevat omaa kieltä ja uskonnollisia tekstejä. Kirjan tapahtumat on kuvattu 10-vuotiaan pojan näkökulmasta, joten ankariin ja nälkäisiin vuosiin mahtuu myös poikamaisia seikkailuja. 

Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset (2005, Like) kertoo puolestaan arabikauppiaasta, jonka kulmakaupassa käy usein 11-vuotias Momo-poika. Nämä kaksi erilaista, eri-ikäistä ja eriuskoista ihmistä ystävystyvät, ja kun Momon elämä nyrjähtää pahemman kerran paikoiltaan, Herra Ibrahim auttaa poikaa omalla tavallaan. 

Momo on juutalainen poika, joka ihmettelee, miten samanlaisia hän ja mies ovatkaan. Kirja on kerrottu lempeästi, vaikka oikeasti tässä(kin) tapahtuu aivan kauheita. Kirjan lopussa Momo ja kauppias lähtevät matkalle, koska Herra Ibrahim haluaa nähdä meren ja vaimonsa, samalla he tutustuvat eri uskontoihin: 

"Täällä haisee vahakynttilä, tämä on katolinen." 

"Totta, tämä on Pyhän Antoniuksen kirkko". 

"Täällä haisee suitsuke, tämä on ortodoksinen."

"Pitää paikkansa, tämä on Pyhän Sofian kirkko."

"Ja täällä haisee jalkahiki, tämä on islamilainen. Voi ei, täällähän suorastaan löyhkää!"  

Teoksissa on lempeyttä, karmeutta, inhimillisyyttä, huumoria - ja lopulta aina toivoa, joka saa seuraavan sukupolven näyttämään paremmalta kuin edellinen. Pidin kovasti näistä lyhyistä tarinoista. Pitänee myöhemmin tutustua hänen muihinkin teoksiin. 

Eric-Emmanuel Schmitt: Nooan lapsi (2005, Like)

L'enfant de Noé 2004

suomentanut Marja Haapio

192 sivua

Eric-Emmanuel Schmitt:Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset (2005 Like)

Monsieur Ibrahim et les fleurs du Coran 2001

suomentanut Marja Haapio

87 sivua