MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 21. helmikuuta 2012

Talviloman leffaillat - osa I

Katsoin ihan huvikseni, että mahtaako pääkaupunkiseudun kirjasto tarjota intialaisia elokuvia, ja löysinkin peräti kolme leffaa, jotka kulkevat asiasanalla bollywood: Aamir Khania kaksi ja Shah Rukh Khania yksi elokuva. Otin lomalle mukaan, jotta voin päivällä rentoutua lukemalla sarjiksia ja yöllä katsella leffoja.... ja vajota loman syvimpiin merkityksiin...

Ensimmäisenä katsoin SRK:n elokuvan My Name Is Khan, jonka olen aloittanut joskus aiemmin, mutta en jaksanut silloin katsoa loppuun asti. Vähällä oli, etten luovuttanut nytkin: tämä ei ole mikään paras elokuva, jonka olen Bollywoodista / SRK:lta nähnyt. Elokuva on ahdettu noin kahteen tuntiin ja tästä on riisuttu tanssiosuudet ja monimutkaiset juonikuviot pois. Tämä vuonna 2010 valmistunut Karan Joharin elokuva on paitsi kallein Bollywood-elokuva ikinään myös laajimmin länsimaihin levinnyt Bollywood-elokuva. Voisi sanoa, että elokuva on tehty länsimaisemmaksi ja tietenkin tässäkin on taustalla länsimainen elokuva: leffan kannessa mainitaan leffan olevan Bollywoodin vastaus Rainmanille, ja sikäli se onkin, että SRK näyttelee autisti/asperger-miestä, joka on lahjakas joissain asioissa, mutta joissakin asioissa ei. Elokuvasta tulee mieleen myös Forrest Gump, sillä päähenkilö Rizwan Khan (SRK) joutuu myös keskelle USA:n merkittäviä historiallisia tapahtumia: WTC:n sortuminen, suuri tulva (jonka nimi oli muutettu) ja Obaman valinta presidentiksi.



Rizwan Khan on luvannut äidilleen Mumbaissa, että hän muuttaa USA:han ja tulee onnelliseksi siellä. Kotimaassa häntä on aina kiusattu hänen omituisuutensa takia; USA:ssa hänen omituisuudelleen annetaan vihdoin nimi: Asperger. Koska Rizwan kuitenkin kuuluu hyviin ihmisiin, hän tutustuu naiseen, Mandiraan (Kajol), joka on kuitenkin hindu, ja Rizwanin USA:ssa asuva veli kieltää veljensä, jos Rizwan menee naimisiin Mandiran kanssa. Tietenkin Rizwan menee, ja katkaisee näin välinsä veljeensä. 

Elokuvassa parasta oli Kajolin näytteleminen. Olen tässä asiassa hieman puolueellinen, sillä minusta Kajol on vain yksi kauneimmista Bollywoodin näyttelijättäristä, ja ehdottomista upein. Kajolin roolit ovat usein sellaisia, että hän on hieman villi, hullu ja estoton. Niinpä tässäkin elokuvassa hän näyttelee ehkä meikäläisittän hieman yli: nauraa liikaa ja kun sekoaa, hän rääkyy ja elämöi kuin villieläin. Kajol ja SRK ovat näytelleet monessa elokuvassa yhdessä, mutta palasivat monen vuoden jälkeen tässä elokuvassa yhteen näyttelemään. Ja ovatkin ihastuttava pari!

SRK:n roolista Asperger-tyyppinä en ollut kovin innoissani, sillä olen pitänyt SRK:stä romanttisena hupsuna, mikä hän on tässäkin leffassa, mutta Asperger-hahmona. Täytyy sanoa, että SRK:sta on kuitenkin moneksi: romanttisen hupsun lisäksi hän on näytellyt Bollywoodissa hyvis-rikollista (Don), supersankaria (Ra One) ja nyt autistista miestä. Miettikääpä, kuinka moni länsimaisessa elokuvamaailmassa vääntyisi näin erilaisiin rooleihin: Hugh Grant toimintasankarina tai lipevän ihanana roistona?   



Elokuvan juoni Rizwanin ja Mandiran häiden jälkeen olisi kaunis elämä, mutta WTC:n tornit tuhotaan ja Khanit joutuvat vihan kohteeksi. Mandiralla on poika, joka ottaa Mandiran tavoin Khanin sukunimen itselleen. Nyt jokainen elokuvan katsoja tietysti tietää, että Khanin sukunimi on musliminimi ja kun mies on muslimi, niin hindupojastakin tulee muslimi. Ainakin muiden silmissä. Myönnän, että minun oli nyt vaikea ymmärtää tätä osaa elokuvasta, että miten kaikista yhtäkkiä tulee muslimeja, kun Mandira oli hindu, mutta tulin siihen tulokseen, että elokuvassa näin on.

Joka tapauksessa, tapahtuu kaamea väkivaltainen teko, jonka jälkeen Mandira uhoaa, että Rizwanin täytyy häipyä, ja takaisin hän voi tulla, kun on sanonut kaikille USA:ssa, että hän ei ole terroristi, voisi sanoa samantien vaikka presidentillekin, että hän ei ole terroristi. Niinpä Rizwan lähtee retkelle, jonka tavoitteena hänellä on tavata presidentti.

Ja lopultahan hän pääsee tavoitteeseensa ja sanoo: My name is Khan and I am not a terrorist.

Tämä tietysti ensin kuullaan väärin, sillä on helpompi uskoa, että Khan on terroristi.

****
Elokuva oli mielestäni ihan tynkä ja vaikka empaattisena ihmisenä näyttelijöiden kyynelehtiessä pari tippaa kyynelkanavistani sainkin tiputettua, niin elokuvassa ei tullut isoja tunteita, vaikka siinä isoja asioita käsiteltiinkin.

Muslimien ja hindujen (tässä elokuvassa myös kaikki muut uskonnot) väliset ennakkoluulot ovat SRK:tä lähellä oleva aihe. Hän itse muslimina on mennyt naimisiin hindunaisen kanssa ja menestynyt musliminäyttelijänä hindumaassa ja päässyt "kuninkaan" asemaan (King Khan). SRK on itse joutunut lentokentällä USA:han lentäessään turvatarkastukseen nimensä takia, Khaneja varmaan ei ole maailma täynnä... WTC:n jälkeen hän on ollut Intiassa erilaisissa tapahtumissa puhumassa, miten ihmiset uskonnosta riippumatta ovat samanlaisia. Tämä on elokuvankin tärkeä sanoma, mikä tuli leffasta hyvin esiin. Mutta elokuva ei ollut kuitenkaan hyvä eikä loistava. Vähän sääli, että kirjastosta löytyy tällainen keskitason elokuva, kun parempaankin olisi tarjolla.

Mutta tämä on ensimmäinen elokuva, jonka olen katsonut suomen kielen tekstityksillä. Sehän tässä oli hieman erikoista myös.

5 kommenttia:

  1. Oi, kaipaan juuri nyt jotain tajunnan räjäyttävää filmiä...

    Ovatko kaikki intialaiset naiset kauniita vai koenko näköharhoja;-)

    VastaaPoista
  2. Hugh Granthan näytteli Bridget Jonesissa aikas lipevää äijää. Kakkososassa rooli muistutti enemmän roistoa kuin ykkösosassa, mutta ymmärrän pointin. ;)

    My Name is Khan ei kyllä ole Bollywoodia, vaikka sitä sellaisena mainostetaan. Bollywood-elokuvan tunnusmerkkinähän on musikaalikohtaukset, joita tässä elokuvassa ei ollut. Ymmärrän pettymyksen, jos on odottanut näkevänsä Bollywood-elokuvan.

    Tykkään elokuvasta erittäin paljon. Intialaistettu versio Forrest Gumpista, kuten itsekin totesit.

    Mun mielestä Shahrukh ja Kajol tekivät hyvät roolityöt ja ohjaus pysyi kasassa lähes koko elokuvan ajan.

    VastaaPoista
  3. Leena: ainakin näyttelijät ovat (melkein) aina kauniita, koska ne ovat useimmiten miss Intia ja sitä myöten myös miss Maailma -tittelin saaneita =)

    Reetta: no joo, mutta ei Grantista nyt ihan Donin vertaista saa =)

    Mä just mietin, että olisko tämä leffa ollut mielestäni hyvä, jos se olisi ollut ns. hollywoodia, mutta en osaa oikein päättää. Trailerista saa paremman kuvan elokuvasta, mutta se jokin puuttui elokuvasta.

    Mä olen joskus katsonut tämän leffan alun, joten tiesin jo vähän mitä odottaa, mutta jotenkin en päässyt tunnetiloihin mukaan ja sisään. Nyt ymmärrän, mikä merkitys tanssi- ja lauluosuuksilla on elokuvassa. Auttavat kovasti elämyksissä.

    Hirvittävää musta onkin se, jos ja kun Bollywood alkaa muistuttaa yhä enemmän Hollywoodia. Mutta eihän intialaisia voi kieltääkään tekemästä meikäläistyylisiä leffoja, jos ne ovat uusia ja hienoja heidän mielestään.

    Yksi asia vielä on se, että musta kaikki ne leffat, jotka on kuvattu Lontoossa ja USA:ssa, ovat vähän tylsempiä, koska se on niin tavanomainen miljöö leffassa (minulle). Intialaisille taas ei.

    VastaaPoista
  4. Mitäköhän mä tein väärin, kun mä löysin vaan yhden - sen Saawariyan. Mä olen siis vasta alkanut kiinnostua näistä, mutta saatavuus on vähän heikohko.

    VastaaPoista
  5. Ha, senkun muistaiskin, että millä hakusanalla löysin nuo leffat, koska en mä niitä enää itsekään löydä.

    Mutta jos hakuun laittaa vapaa sanahaku aamir khan ja elokuvat aineiston kohdalta, niin löytää nuo kaksi. Ja shahrukh khan, niin löytyy se my name in khan.

    Pitääkin taas vähän kaivella, jos joku hakusana tuottaisi tulosta =)

    VastaaPoista