Kira Poutanen: Rakkautta borealis
2012, WSOY
Kira Poutasen rakkautta-sarja on sarja, jonka lukemisen jokaisen osan jälkeen päätän lopettaa siihen paikkaan, mutta kuitenkin palaan sarjan pariin seuraavanakin vuonna, sillä vuoden välein näitä kirjoja taitaa tipahdella.
Rakkautta au lait ja Rakkautta on the rocks olen lukenut aiemmin ja päätin kyllä, että ei enää, mutta kun Rakkautta borealis oli kirjaston pikalainoissa, niin päätin ottaa sen kotimatkalle luettavaksi. Paljon kauemmin kirjan lukemiseen ei sitten mennytkään aikaa, sillä tässä on vain 149 sivua tekstiä.
Lara on Ericinsä kanssa Pariisisssa, kun hän saa mission: hän haluaa naimisiin Ericin kanssa ja tarvitsee romanttisen matkan, jonka aikana Eric voisi kosia häntä. Mikä sen hienompi paikka kuin Suomen Lappi. Lara voi relata puhumalla suomea ja Eric voi tutustua Laran vanhempiin ja suomalaisiin hienouksiin, niin kuin moottorikelkkailuun ja poroajeluun.
Me lähdemme Ericin kanssa lomalle Suomen Lappiin.
Tat-ta-daa! Eikö olekin upeaa?
No nimenomaan! Eric ei kyllä vielä tiedä tästä kuviosta mitään, mutta hänkin ihastuu ajatukseen heti, kun kuvailen vähän revontulia ja tunturien hehkua, noitarumpuja, poronkäristyksiä, puolukoita ja muita, olen siitä ihan varma.
Lara muistaa, miten hienoa Suomessa on ottaa siideriä (vähän liikaa) ja hän testaa, mitä tapahtuu, kun joulupukki suukon sai -kipale muuttuu todellisuudeksi.
Lara soheltaa ja alkaa jo menettää toivonsa sen suhteen, että Eric vihdoin tajuaisi kosaista häntä. Sitten tietysti tapahtuu jotain varsin yllättävää.
Pidin Poutasen kirjasta, mikä yllätti minut itsenikin. Poutasen kieli on sujuvaa ja vaikka siinä on välillä lievästi ärsyttäviä yksinpuheluja, luulen, että teksti uppoaa itseäni nuorempaan lukijakuntaan oikein mainiosti.
Pienesti nuttura kiristää sen verran, että kirjan sivuilla näyttäytyvä joulupukin hattu saa kirjan näyttäytymään hieman laskelmoidusti sellaiselta pakolliselta joululahjalta. Varsinkin kun kirjassa vielä seikkaillaan joulupukin maisemissa. Mutta toisaalta, minustakin voisi olla kiva lukea jouluun sijoittuvaa aikuisten kirjaa joululomalla.
Ainoa sellainen todella ärsyttävä asia kirjassa oli sen loppu. Minusta tähän olisi voinut kirjoittaa vielä sellaiset 50 sivua lisäkommelluksia ja asioiden selvittelyä. Kirjassa kävi niin kuin äikän aineissa yläasteella: siihen tuli äkkiloppu, kun kello soi välitunnille.
No, mutta pidin Poutasen kirjasta, kun ajattelen sen omaan sarjaansa. Tämä kirja oli kuitenkin selkeästi nuortenkirja, eikä se yrittänytkään olla aikuistenkirja, mikä oli minusta hyvä ratkaisu.
Voisin laittaa tämän aivan hienosti pukinkonttiin sellaiselle romanttisesti suuntautuvalle esiteinille
Olen lukenut sen ensimmäisen Lara-kirjan ja muistan, kuinka kiristelin hampaitani ja nostelin kulmiani, että tässäkö on Suomen chick-litin taso. Minusta se oli melko kauhea tekele, keskeneräisen oloinen ja välillä minusta tuntui, että olisin lukenun jonkun teini-ikäisen päiväkirjaa, enkä kirjailijan tuotosta.. Nooh, ehkäpä Poutanen on parantanut tasoaan! =D Tosin en silti aivan riemusta kiljuen juokse hakemaan näitä jatko-osia.
VastaaPoistaKyllä tämä siihen teiniosastoon menee kovasti ja lujaa. Mutta sujuvasanaista kirjallisuutta varmasti teinitkin tarvitsevat =) Ja yritin nähdä tämän nyt silleen oikean lukijan näkökulmasta. Mä en ole selvästikään sitä, vaikka tämä myös minua viihdytti. Loppu tosiaan ei ollut kovin esimerkillinen =(
PoistaChick litiä on kyllä parempaakin kotimaassa.
Kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta johon en koskaan oma-aloitteisesti tarttuisi :D Mutta toisaalta olisi hauska vain huvin vuoksi kokeilla.
VastaaPoistaSinulle löytyy tunnustus blogistani :)
Onneksi kirjallisuutta on jokaisen makuun. Muistan saaneeni aiempiaan Poutasen kirjan postaukseeni kommentin, että kirja oli iskenyt lukijan makuun. Kenenkään makua dissaamatta tämä oli sujuvasanainen ja hauska, mutta itse olen kovasti yli-ikäinen kirjan lukijaksi kuitenkin.
PoistaKiitos! Käyn katsomassa.