Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
2012, Tammi
alkuperäinen teos When God was a Rabbit 2011
suomentanut Aleksi Milonoff
3,5/5
Tämä kirja on kirjablogeissa nimetty mm. ihanaksi, lukuromaniksi, maagisväreileväksi, kirjaksi, jonka jälkeen vuodattaa kyyneliä, ja sen ovat lukeneet ainakin:
Sara,
Susa, jonka blogista löytyy vielä lisää kirjan lukeneita.
Arviot kirjasta ovat neljästä ja puolesta tähdestä viiteen.
*****
Uskoin kirja-arvioita ja myös sitä, että minulle kehuttiin kirjaa, kun vähän aikaa sitten kyselin, mitä pitäisi ehdottomasti lukea.
Ihan kiva, että uskoin, sillä kirja oli mukava lukukokemus. Hauska, maagisväritteinen ja oikein miellyttävä. Kirjan ensimmäinen osa kertoo 1960- ja 70-luvulle ajoittuneesta lapsuudesta, jonka kirjan päähenkilö, Eleanor Maud, Elly, viettää keskiluokkaisessa perheessä, joka rikastuu yllättäen ja muuttaa maalle. Hänen vanhempansa alkavat pitää majataloa, joka kokoaa kummallisia matkustajia, joista kummallisimmat jäävät asumaan pidemmäksi aikaa ja joista tulee elämänmittaisia ystäviä sekä vanhemmille että Ellylle.
Ensimmäisen osan aikana kerrotaan myös kirjan muista henkilöistä, joista tärkein on Jenny Penny. Ellyn paras ystävä joutuu kuitenkin äkisti muuttamaan, ja jotain menee rikki Ellyn elämässä. Tai siitä katoaa taika Jennyn lähdettyä.
Toinen osa alkaa vuodesta 1995. Vuodet vierivät ja kaikenlaista tapahtuut. Kani nimeltä Jumala ja lapsuus ovat muisto vain. Jenny Penny löytyy, mutta ei aivan parhaimmasta paikasta.
Kaikkea muutakin tapahtuu: WTC:n tornit murtuvat ja elämä vaikuttaa epävarmalta. Kovin erilaiselta kuin lapsuuden aikana.
****
Ongelma tätä kirjaa lukiessa oli, että pidin ja rakastin sen ensimmäistä osaa ja pidin kirjaa aivan täydellisenä: se oli hauska, menevä ja välillä jopa syvällinen kaikessa keveydessäänkin. Jenny Pennyn mentyä taika katosi paitsi Ellyn elämästä myös kirjasta. Toisessa osassa tarinassa mentiin pikakelauksena elämää eteenpäin, eikä tarinassa tullut mitään ihmeellistä eteen. Alkuosasta olisin antanut viisi tähteä, toisesta osasta kaksi, joten keskiarvoksi tuli 3,5.
Olen samaa mieltä kanssasi: ensimmäinen osa oli selkeästi parempi! Yleensä suhtaudun lapsikertojiin varauksella, mutta tässä se toimi. Kakkososa oli loppujen lopuksi melko mitäänsanomaton.
VastaaPoistaOlin järkyttynyt, että kaksi näin erilaista osaa on liitetty yhteen, ja ihmettelin, että miksi...
PoistaMinäkin yhdyn siihen kuoroon, että alkuosa oli parempi, loppu hieman hajosi. Pidin silti kirjasta aika tavalla. Jotenkin rentouttavaa lukemista, fiksua ja viihdyttävää.
VastaaPoistaPidin joo minäkin, mutta lopussa oli hieman hoh-hoijakkaa olo lukiessa.
PoistaHarmi, että sen alun hienoutta ei ollut lopussa.
Samaa tuumin kuin Tuulia ja Katja, että onhan se alkuosa selvästi vahvempi. Hyvin sanottu, että Jenny Pennyn kadotessa Ellyn elämästä, se katosi myös kirjasta.
VastaaPoistaSiltikin, pidin kovasti kyllä kirjasta kokonaisuutenakin.
Niin, ehkä se oli sitten tarkoitettuna näin? Että lukija tajuaa, miten veto elämäst loppuu, kun tärkeä ihminen häviää siitä...
PoistaMä olin liian pettynyt siitä toisesta osasta, että en tointunut kunnolla. Olen huono kohtaamaan yllätyksiä.
Minulla tämä on joululahjatoiveena. Katsotaan jos pukki huomaa tämän pienen pyynnön, että mitä itse pidän :)
VastaaPoistaPs. Jos ehdit postittaa ne kirjat ennen joulua, niin kiva, ottaisin siitä maalle pari kirjaa mukaan :)
=)
PoistaNyt on työelämä sen verran rauhoittunut, että ehdin taas tehdä jotain muutakin, joten otan matkaan seuraavan kerran, kun täältä böndeltä pääsen pois, paketin =)
Minäkin luin tämän ihan vasta ja tykkäsin, mutta samaa mieltä niin kuin monet muut, että terävin kerronta jotenkin katosi toisessa osassa. Silti piristävän erilainen kirja! =D
VastaaPoistaSitäpä tämä oli, mutta en vain käsitä, miksi niin erilainen eka ja toinen osa...
PoistaJa minä onneton en saa tähän mitään tykövetoa...
VastaaPoista