Sami Hilvo Rouva S.
2012, Tammi
Aloitin Sami Hilvon Rouva S. -teoksen jo joku aika sitten. Palasin kirjan pariin, ja ehkä jotain olennaista jäi kirjan hengestä tällä lukutekniikalla puuttumaan, sillä Hilvon teoksesta päällimmäisenä jäi mieleen, että se oli nopea- ja helppolukuinen teos, jossa Japani miljöönä oli sen kiinnostavin asia.
Teoksessa on monta kertojanääntä: Daniel, joka matkustaa Japaniin tutkimaan vanhoja tekstejä ja jonka Rouva S. tunnistaa tyttärensä reinkarnaatioksi. Rouva S., joka muistelee menetettyä tytärtään ja suunnittelee suurta kostoa. Nene, joka elää menneisyyden Japanissa ja jolla on muita parempi hajuaisti. Kirja hypähtelee parin sivun välein kertojasta toiseen ja myös lyhyet luvut vaikuttavat siihen, että kirja on tosi nopealukuinen. Hieman liiankin nopea, sillä vasta kirjan lukemisen jälkeen kirja ja sen tapahtumat alkoivat elää mielessäni.
Kirjaa on vaikea luokitella mihinkään valmiiseen lajiin kuuluvaksi. Parnasson arvostelussa kirja luokitellaan lukuromaaniksi, ja paheksutaan, miten kirjassa kuvataan matkaoppaan tapaan Japanin eri kaupunginosia. Minusta kirjassa oli hienoa juuri se, että sitä ei voi kunnolla mieltää oikein miksikään lajityypiksi. Pidin myös kirjan tavasta tuoda japanilaisuutta esiin. Lukijana jäin kyllä kovasti ristiriitaisiin tunnelmiin: oliko kirja liian helppo vai liian vaikea? Tekstinä kirja oli liian helppo, mutta toisaalta, mitä kaikkea mahtoikaan liittyä kaiken japanilaisuuden taakse?
Kirja tosiaan alkoi elää vasta vuorokausi sen lukemisen jälkeen, ja nyt jäin harmittelemaan, että kirja loppui niin äkisti. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin sitä, ettei kirja käsitellyt laajemmin kaikkia sen aiheita. Aiheita ja teemoja kirjassa oli tosi paljon. Mutta ehkä on kuitenkin vaikeaa kirjoittaa jostain meille vieraasta miljööstä tavalla, joka olisi sopiva.
Olisin halunnut haistaa, jännittää, miettiä ja tutkia Japania enemmän kuin minkä Hilvo tarjoili. Tällaisena kirjasta tuli kovin kevyt ja viihteellinen.
Arvioni: + + +.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti