Sanna Pellicioni: Onni-poika saa uuden ystävän

Sanna Pellicioni: Onni-poika saa uuden ystävän
2012, Minerva

Sanna Pellicionin Onni-poika saa uuden ystävän sattui silmiini Marian Sinisen linnan kirjastosta, ja myös Pihin naisen elämää -blogissa kirja on ollut esillä. 

Vietimme tänään tyttäreni (5,5 vuotta) kanssa kahden kesken lukuhetkeä ja lukaisimme Pelliccionin kirjan. 

 

Onni-poika saa uuden ystävän kertoo Onnista ja hänen perheestään ja elämästään. Kirjasarjassa on ilmestynyt aiemmin kuusi kirjaa, mutta en ole aiemmin huomannut koko kirjasarjaa. Näitä meillä olisi varmasti luettu, jos olisin huomannut. Nyt tuntuu, että omat lapseni ovat ehkä jo hieman yläikäisiä näille kirjoille. Suosittelisin kirjasarjaa alle kouluikäisille. Täältä löydät lisää Onni-kirjoja.

Onni-poika saa uuden ystävän -kirja kertoo, kun Onnin ja Olavin naapurin muuttaa uusi poika, Aram ja hänen iranilainen perheensä. Perheen äiti tuo Onnin perheelle ruokalahjan, ja Onnin perhe ottaa ystävyydenosoituksen vastaan: He menevät vastavierailulle viemään tiikerikakkua. Näin perheet ystävystyvät ja äidit huomaavat, että molemmissa maissa vietetään samalla tavalla eri juhlia: suomalainen pääsiäinen on kuin persialainen uudenvuoden juhla. 

Aramin perhe synnyttää kysymyksiä Onnissa: mitä tarkoittaa pakolainen? Miten perheenjäsenet saavat ystäviä, kun eivät osaa suomea? 

Kirja avaa niiden toisten ja toistennäköisten elämää sellaiselle, jolla ei ole omakohtaista kokemusta maahanmuuttajista. Mutta myös oma tyttäreni, joka on 5,5 vuotta leikkinyt niiden toisten kanssa, kysyi, että mikä on pakolainen. Vastaukseni oli varmaan taas kerran hieman liian informatiivinen ja siten pelottava... Toisaalta seuraavan sivun sana vinttikomero aiheutti aivan samankaltaisen ihmetyksen. Onnin kokemukset varmaan ohjaavat pientä lukijaa, sillä samalla tavalla oma kuulijani ihmetteli, että miten tosiaan voi saada ystäviä, jos ei osaa kieltä. 

Tytön mukaan hyvää tässä kirjassa oli se, että Aram sai mennä naapurin lasten kanssa leikkimään ja lohdullista oli se, että kaikki varmasti oppivat suomen kieltä ja saavat lisää ystäviä. 

Sanoisin, että pienestä koostaan ja pituudestaan huolimatta tämä on sellainen kirja, joka sopivasti herättää kysymyksiä pienessä kuulijassa. 

Aiemmin olemme lukeneet kirjan Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen (WSOY, 2006), jossa käsiteltiin myös pakolaisuutta, sotaa ja pakkoa lähteä omasta maasta. Minusta se kirja oli hieman jopa pelottava. Siinä mielessä Pelliccionin kirja sopii pienemmille lukijoille.