Jotenkin meni niin hassusti, että löysin itseni leffateatterin kassajonosta ja sitten vielä meni niin, että päätin samalla kun avasin suuni ostaakseni lippumme, että menenkin katsomaan jotain muuta kuin mitä piti.
Tumman veden päällä alkoi samoihin aikoihin kuin alun perin aikomani leffa, ja koska Samoilla silmillä -kirja oli niin kovin tuoreessa muistissa, ajattelin kurkata, miltä näyttää Franzénin esikoisteos elokuvana.
Näytti hyvältä: leffa oli paljon mukavampi ja positiivisempi kuin kirja. Peten lapsuus oli melkein mukavaa ja hauskaa, mutta loppua kohden elokuvakin synkistyi. Isä, tai oikeastaan isäpuoli, muuttui kännissä hirviöksi, ja kännisiä aikoja alkoi tulla koko ajan enemmän. Kun lasten ja äidin henki alkoi olla vaarassa, alkoi elokuva muistuttaa suomalaista todellista perhetragediaa niin paljon, että itketti.
Elokuvassa lapsinäyttelijät olivat aivan upeita, ja ehkä leffan, kuten kirjankin, paras hetki on, kun isoisä alkaa kertoa tarinaa, miten joutui tumman veden päälle. Voi lapset ja isovanhemmat tässä elokuvassa, mitä kaikkea joutuivatkin kokemaan ja elämään, kun aikuiset sekoilevat, eivätkä osaa elää.
Toinen asia, mikä ihastutti näyttelijöiden ohella leffassa, oli ajankuva ja sen tuominen kuvallisena silmien eteen. Erityisesti jäi mieleeni kaksi esinettä Peten kodista: liitutaulu, joka nojaili lastenhuoneen seinään ja seinälle laitettu muistivihko, jossa paperi oli rullalla ylhäällä käytettäväksi. Muistan täsmälleen samanlaiset tavarat omasta kodistani. Ja muistan myös elokuvan värimaailman: ruskeat kirjahyllyt ja iikkisen vihreät seinät asunnoissa.
Hih. Mulle osuivat silmään perheen lautaset, ovat nimittäin kovin tuttua mallia. Meillä on niitä samoja rumiluksia omassakin kaapissa, ovat nimittäin niin kestävää mallia etteivät tahdo hajotakaan, toisin kuin ne nätit lautaset...
VastaaPoistaLeffan suhteen olen aika lailla samoilla linjoilla, etenkin lapsinäyttelijoiden suhteen. Vähän alkoi kyllä hymyilyttää kun Peter Franzén tuli ensimmäistä kertaa näyttämölle, katsoinhan miehen elämästä kertovaa elokuvaa, jonka hän on itse ohjannut ja jossa näyttelee itse omaa isäänsä. Musiikki taisi olla vaimon kynästä syntyttä, kaunista kyllä sekin.
Paljon oli kaikkea vanhaa (ja hyvää! siis kestävää) löydetty elokuvaan. Kyllä niitä vanhoja tavaroita on vain niin kiva nähdä!
PoistaOlihan se Franzénin ilmestyminen vähän omituinen, mutta ehkä piti vähän etääntyä siinä vaiheessa omaelämäkerrallisuudesta =) Tähtinäyttelijän saapuminen oli kyllä melkein yhtä huikea kuin bollywoodin SuperTähtien saapuminen leffaan. Useinhan ne näyttelijät ovat vain yhdestä syystä mukana.
Mutta kaikesta tuosta huolimatta tämä leffa toi oman värinsä Suomi-tarinoihin =)
Pidin Tumman veden päällä -kirjasta todella paljon ja odotan innolla tätä elokuvaa dvd:lle! Voin kuvitella, että Franzénin näkeminen elokuvassa tuntuu erikoiselta taustat huomioon ottaen :)
VastaaPoista