MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Jonas T. Bemgtsson: Submarino

Luin talvilomalla Tanskan-matkallani Jonas T. Bengtssonin teoksen Olipa kerran (2012, Like), joka oli erittäin lohduton kirja pojasta, joka kasvaa työkseen varastelevan isänsä kanssa Kööpenhaminassa. 



Submarino (2015, Like) on edellistä teosta vielä astetta masentavampi ja lohduttomampi kirja. Tarina jakautuu kahteen osaan: alun kertoja on Nick, juuri vankilasta vapautunut nuori mies, joka on istunut tuomionsa pahoinpitelystä loppuun. Elämästä on vaikea saada kiinni, Nick muistelee kaiholla entistä tyttöystäväänsä ja roikkuu tämän veljen kannoilla. Elämässä järjestystä luovat kuntosalilla käynnit ja naapurissa asuvan naisen luona vierailut. Käännekohta Nickin elämässä on, kun hän näkee exänsä. En nyt spoilaa tarinaa tässä kertomalla, mihin suuntaan tapaaminen elämää vie. 

Teoksen toinen, sen jälkiosan, kertoja on Nickin veli. Martin-nimisen päiväkoti-ikäisen pojan yksinhuoltajaisä. Martinin äiti on kuollut huumesekoilujen seurauksena, ja myös pikkuveli (, jonka nimi ei tule kirjassa esille) on syvässä koukussa. Hän alkaa myydä huumeita taatakseen Martinille elämän, tivolikäynnit, polkupyörän ja kauko-ohjattavat autot. Joka päivä hän kuitenkin pelkää, että tapahtuu jotain: hänet otetaan kiinni ja Martin joutuu pois, hänelle sattuu jotain ja Martin otetaan pois tai Martin löytää huumekätköt kotoa ja Martin otetaan pois. 

Teoksessa kurkistetaan myös veljesten lapsuuteen, jossa ei hurraamista ollut. Äiti oli alkoholisti ja laiminlöi lapsiaan täysin. 

Kun vertaa edellisten postauksen Hausfrauta ja Bengtssonin Submarinoa, niin ei voi kuin ihmetellä, miten erilaisia ihmisiä ja todellisuuksia maailmassa elääkään rinnakkain. Äärimmäisen keskiluokkainen Hausfrau ja nämä veljekset, joilla ei ole tietoa paremmastakaan elämästä jättivät lukijana minut jotenkin aivan sanattomaksi. Bengtssonin kirja oli niin surullinen ja ahdistava, ja oikeastaan koko lukemisen ajan toivoin, että jotain sattuisi, että Martin pääsisi pois ja poika saisi mahdollisuuden muuttaa elämäänsä, sillä sukupolvien ketjussa hänen elämänsä vaikutti jo kovin ennakoidulta päiväkoti-ikäisenä. 


Kirjan on lukenut ainakin Kirjakarusellin anette. 

Osallistun kirjalla Pohjoismaat-lukuhaasteeseen. 

Jonas T. Bemgtsson: Submarino
2015, Like
Submarino, 2007
suomentanut Päivi Kivelä
447 sivua




8 kommenttia:

  1. Tästä tehty elokuva oli myös todella vaikuttava.

    VastaaPoista
  2. Luin tämän myös ihan vasta. Kypsyttelen postausta vielä mielessäni. Rankka kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankka on. Pitääkin käydä lukemassa, mitä ajatuksia kirja herätti sinulla!

      Poista
  3. Tämä oli todella hurja kirja. Lastensuojelulla oli molemmissa sukupolvissa silmät kiinni. Tämä oli oikeasti yhteiskunnallinen hätähuuto lasten puolesta ja siitä mitä lapsista voi tulla alkoholistin/huumeidenkäyttäjän kasvattamana/heitteillejättäjänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta. Järkyttävää tosiaan, että lapset eivät saa parempaa mahdollisuutta.

      Poista
  4. Eikä tämä ollut edes irti todellisuudesta. Tänään(kin) Itä-Helsingissä näin vastaavanlaista meininkiä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näitä valitettavasti on tiedossa. En osaa sanoa, onko hyvä vai huono asia, että lapsia kannattelevat sivusta elämää seuraavat. Kyllä lasten pitäisi saada koti, jossa vanhemmat pitävät huolta.

      Poista