Ps. rakastan kirjoja Saralta kävin noukkimassa ihanan blogeissa kiertävän haasteen, jonka tarkoituksena on selittää sanoja. Jutun juoni on siis seuraavanlainen:
Jos haluat minulta seuraavan haasteen, mainitse siitä kommentissasi. Minä listaan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun. Ne voivat olla järkeenkäypiä tai täysin satunnaisia sanoja/ asioita. Sinun tulee julkaista antamani lista blogissasi ja tehdä postaus kommentoiden sinulle annettuja sanoja.
Muistot.
Muistot majailevat mulla valokuvissa.
Voisin sanoa, että mulla on valokuvamuisti.
Se ei tarkoita sitä, että muistaisin asiat valokuvan
tarkasti,
vaan että muistan asiat valokuvista.
Mulla on oikeasti ehkä maailman huonoin muisti.
Pelkään valmiiksi jo vanhuutta, kun ajattelen, että muistini tästä vielä huononee.
Mutta valokuvista muistan
paikan, tapahtumahetken ja tunnelmat sen hetken
takaa.
En voi sanoa, että muistoni olisivat tarkkoja
tai vääristymättömiä.
Olen varma, että kaikki muut henkilöt muistavat samat asiat aivan toisin.
Voi olla, että mulla on jopa virheitä muistoissani.
Äitiys
Ensimmäisenä tulee mieleen, että taistelutanner:
oikeasta äitiydestä tapellaan tukkanuottasilla,
ja aina joku toinen on enemmän oikeassa kuin toinen.
Ja aina jokaisen tulee sanoa oma mielipiteensä (se oikea)
asiasta kuin asiasta,
kun äitiys on kyseessä.
Toisaalta
on ihanaa, kun lapset alkavat kasvaa,
ja huomaa, että äitinä on ollut
joissain asioissa oikeassa
ja saanut lapsistaan kasvatettua suhteellisen normaaleja
pikkutyyppejä.
Äitiys on myös sitä, että antaa itsestään pois,
toisen - lapsen - käyttöön
itsensä, osan itsestään.
Välillä sen osan haluaisi takaisin,
mutta sitten taas suurimman osan ajasta
on ihan tyytyväinen
itsensä mene(s)tykseen.
Intia.
Kuvani Intiasta on ristiriitaisuuksia täynnä.
Toisaalla on ääretön köyhyys, likaisuus ja kaaoottisuus.
Toisaalla on taas ääretön kauneus, sopusointu ja rakkaus.
Ja sitten,
kaikki ennakkokäsitykset, jotka vain voi olla olemassa,
särkyvät ja muuttuvat.
Miksi pyhäksi luonnehdittu lehmä syö jätteitä?
Miksi eläimiä kunnioittavat hindut hakkaavat nälkäisiä kulkukoiria?
Toisaalla taas, miten köyhääkin köyhempi ihminen antaa täysin vieraille ihmisille monen ruokalajin aterian?
Värit.
Ihan lyhyesti:
maailmamme olisi iloisempi paikka, jos ihmisillä olisi enemmän värejä elämässä.
Harmaus ei viehätä ketään,
ja itse kieltäydyn ostamasta tummaa talvitakkia.
Mausteet.
Ovat melkein sama kuin värit.
Elämä on paljon iloisempaa, kun siinä on mukana mausteita.
Tai värejä.
Joskus harmittaa, että ihmisten käsitys mausteista on tulinen chili.
Itse välttelen chiliä,
koska se on tosi kurjaa vatsalle.
Käytän mausteita, että saan väriä ruokaan
ja myös makua.
Hyvä ruoka parempi mieli on niin totta
koko slogan.
Jotenkin niin sinua nuo sanasi...! Ihanat. Jään miettimään kulkukoirakohtaa, varsinkin sitä. Voih. :(
VastaaPoistaJos annat minulle omat sanani, olen iloinen. Pyysin niitä Ammaltakin, joten tämä käy kiinnostavaksi! :)
Hih, aika samoja sanojahan mä taidan toistella ;D
VastaaPoistaMun on niin vaikea vielä tottua uuteen nimeesi, mutta kyllä ensimmäinen sana ainkin on niin selvä, mikä tulee mieleen (ja neljä muutakin):
- metsä
- tee
- varpaat
- syksy
- arki
Hienoja kuvia, suloisia lapsia ja ihanat vastaukset! <3 :)
VastaaPoistaPidän hirmuisesti siitä miten kirjoitat: kauniisti, vahvasti ja silti samalla niin herkästi.
Mukavaa ja herkkää luettavaa. Opiskelin Intian asioita jokin aika sitten ja käsitykseni muuttui siitä valtavasti. Tai kenties se ei muuttunut vaan monipuolistui. Ehkä juuri vain Intia voi olla yhtä aikaa vähän kaikkea jyrkkine ristiriitaisuuksineen?
VastaaPoistaSanot tässä äitiydestä paljon: "Välillä sen osan haluaisi takaisin,
mutta sitten taas suurimman osan ajasta
on ihan tyytyväinen
itsensä mene(s)tykseen." Totta!
Peesaan Saraa, tämä tekstisi oli kuin runo :-)
VastaaPoistaSara ja Booksy, oi kiitos kovasti =)
VastaaPoistaPaula, Intia on ihmeellinen =) - ei sitä voi käsittää =)