Jukka Pakkanen: Jalkapallotaivas

- Älä ole taas pateettinen.

- Minusta tuli pateettinen sinä yönä kun silmäsi loistivat sateisella kadulla raitiovaunun valossa.

Aina joskus osun sellaiseen kirjailijaan, jonka tuotantoon tekee mieli tutustua enemmän kuin yhden kirjan verran.

Ehkä tämä nyt on tämän hetken teemani:

luen sellaisia kirjailijoita, jotka ovat jääneet mieleen

ja joilta olen etsinyt vanhempaa tuotantoa

- tämän jälkeen on tulossa nimittäin myös toinenkin kirjailija ja kirja samoin perustein.

Luin Jukka Pakkasen Elena Damianin kirjeet keväällä ja ihastuin kirjassa mm. Helsinki-kuvaukseen:

Pakkanen vetäisee muutamalla lyhyellä virkkeellä tunnelman Helsinkiin,

joka on usein hänen kirjojensa miljöönä,

myös teoksessa

Jalkapallotaivas (2001, Like).

Pakkasen kirjallisessa tuotannossa keskeiseksi on kuvattu

juuri kaupunkiin sijoittuvaa tarinaa,

muita teemoja ovat jalkapallo, Italia, menneisyys.

Nämä kaikki kohtaavat Jalkapallotaivas-teoksessa.

Teos rakentuu jalkapallon, siis pallon, ympärille.

Aluksi on Mikael Sten, joka ostaa jalkapallon, nahkaisen pallon, johon kirjaa nimikirjaimensa: MS.

Pallo päätyy käytettyjen tavaroiden liikkeeseen, josta sen noukkii mukaansa,

sodan jälkeiseen maailmaan,

Antero,

kirjoituskonekauppias. 

Aina kun pallo matkaa henkilöltä toiselle, 

se kohtaa myös entisen omistajansa, 

Mikael Stenin.

(Tässä voisi nykäistä esiin realismi-kortin: 

Kuinka uskottavaa on, että Mikael Sten osuukaan kaikkien niiden kanssa 

yksiin, joita pallo liikuttaa elämässä. 

Voisi, mutta en tee sitä kovin vahvasti, 

koska en ole muutenkaan realismin ystävä.) 

Ja pallo matkaa. 

Villin 60-luvun jälkeen pallo matkaa aina Italiaan asti. 

Oikeastaan teoksessa on paljon samoja teemoja kuin Elena Damianissa: 

tässäkin teoksessa on Elena-nainen (tosin ei kovin pääosassa), 

mies, joka sai alkunsa Helsingin olympialaisissa. 

Niin, ja ne Helsingin ratikat, 

jotka välillä tuntuvat tunkevan jokaisen luvun alkukappaleeseen. 

Kun pallo matkaa, tarina palaa Mikael Stenin myöhempään elämään, 

miehiseen maailmaan, jossa ongelmia luovat naiset:

vaimo ja se toinen.

Pohtiessaan naisongelmia Mikael matkustaa Italiaan tapaamaan 

pallonsa nykyisiä omistajia ja sen Italiaan kuljettanutta miestä: 

miehiä yhdistää 

se yksi yhteinen: 

rakkaus jalkapalloon. 

****

Teoksessa on monta pientä välähdystä erilaisten ihmisten elämään, 

eikä siitä oikein voi kertoa yhteenvetomaista tarinaa. 

Tarinassa on kyse miehisestä maailmasta, 

ja jalkapallosta. 

Kysymys kuuluukin, mitä tällainen naislukija saa Pakkasen teoksesta?

No, juuri tällä hetkellä tuntuu siltä,

että on vähintäänkin valaisevaa tutustua mieskirjailijan kirjoittamaan teokseen miehistä. 

Jos siitä ammentaisi jotain syvempää tietoa 

miesten maailmaan.

Kovin mystinen se ei tunnu olevan, 

kun vain tunnustaa avoimesti 

jalkapallon merkityksen,

pärjää jo pitkälle.

Toinen Pakkasten teoksissa minua innostava piirre on kaupunki. 

Ihmisiä syntyy ja kuolee ja rakennukset pysyvät, hän ajatteli. Ihmiset rakastavat ja vihaavat toisiaan ja häpeävät itseään ja katuvat tekojaan ja tekevät uusia tekoja joita katuvat ja häpeävät. 

Olen aina rakastanut kaupungin rakennuksia ja voin nähdä saman ihastuksen Pakkasen kirjoissa. Pakkaselle täkein paikka kaupungissa on stadionin torni, jonka lähistölle liittyvät ihmisten elämät ja kohtalot hänen kirjoissaan. 

Minulle se on joku toinen paikka kaupungista. 

Sellainen paikka, jonka äärellä voi kuvitella loputtoman virran ihmiselämiä,

tekoja ja niiden seuraamuksia. 

Ja samalla voi muistaa, että ihmiset tulevat ja menevät. 

Samoin teot. 

Asettaa omat tekonsa, ja myös toisten teot, toisenlaisiin

mittakaavoihin kuin on tottunt tekemään.

Lisäksi vielä pidän Pakkasen vähäeleisestä tyylistä kertoa ja kuvata ihmisten elämää

ja luoda tunnelmia.

*****

Valitsemani kirjat tuntuvat kävelevän 

käsi kädessä 

oikean elämäni kanssa. 

En tiedä, onko sattumasta kyse, vai tartunko alitajuisesti niihin kirjoihin, 

joiden aihepiiri liippaa elämääni läheltä. 

Jossain määrin voi olla sattumasta kyse, 

esimerkiksi kun luin Timo Saarron kirjaa Vaitelias poika, 

en voinut aavistaa, että pian liikun samoissa miljöissä, 

Al-Aswanin Chicagolaisittain oli jo tietoisempi valinta, 

ja nyt tämä Jalkapallotaivas. 

Tuntuu, että luen ymmärtääkseni elämääni ja sen ympärillä tapahtuvia asioita, tai käsitelläkseni ympäristön mysteerejä. 

Lukupäiväkirjasta alkaa tulla oman elämäni päiväkirja.