Syksy ei ole varsinaisesti se mun vuodenaikani.
Syksyllä kasaan uusia harrastuksia,
jotta jaksaisin olla ajattelematta alkavaa pimeää vuodenaikaa,
sillä minulle syksy on se jakso,
joka kestää kevätaurinkoon asti.
Tänä syksynä olen paitsi aloittanut paljon uutta
myös nukkunut paljon.
Keväällä ja kesällä pärjään
kuuden tunnin unilla,
mutta syksyllä voin ilmeisesti nukkua kellon ympäri.
Onneksi on näitä viihdykkeitä,
ensinnäkin
syksy
ilman uutuuskirjoja
ei ole mikään syksy.
Nyt olen kasannut ison kasan kirjoja,
joita luen ahmimalla.
Osan olen aloittanut,
koska en malta lukea edes yhtä loppuun,
vaan aloitan pari-kolme kirjaa kerralla.
Toinen syksyn inspiroima harrastus on tanssiminen. Ei tarvita siihen tanssisalia, eikä sen kummoisempia esiintymisasuja tai koreografioita. Lempparitanssi on tällainen, jonka vauhdissa ei ole mitään toivettakaan pysyä. Peilinä toimii syksyllä pimenevä ikkuna.
Ja sitähän mun piti vaan markkinoida, että voit vielä reilun vuorokauden osallistua kysymyskisaan täällä, jos kaipaat syksyyn iloa!
Minä pidän syksystä. Siinä on vain yksi vika - talvi... En yhtään jaksaisi taas sitä pimeää ja kylmää ja liukasta...
VastaaPoistaHarrastukset ja kirjat ovat kyllä hyvä tapa selvitä pahimman yli. :)
Oi, minulle syksy on se kaikkein rakkain vuodenaika. Kaikki on niin lempeää ja silti uutta ja raikastakin.
VastaaPoistaSinulla on siellä hienoja kirjoja rivissä!
Minä en pidä syksystä lainkaan. Luulen, että minä käyn aurinkovoimalla ja lämmöllä, joten syksyn tullen virta melkein loppuu. Ulos ei huvita mennä, kun on märkää ja tuulista ja täytyy pistää ulkovaatteet erikseen päälle. Pimeys on ahdistavaa, eikä vähiten siksi että pelkään pimeää.
VastaaPoistaJa lähestyvä talvi. Yäk! Talvessa hyvää on vain joulu.
(Kesät ovat mahtavia, varsinkin tällaiset kuin tänä vuonna. :) Täydellinen kesäsää on aurinkoinen, lähes tuuleton ja lämpöä noin +27 minulle, kiitos.)
Minä rakastan syksyä, ja olen siitä omituinen että rakastan sadettakin. Minun päiväni ei mene pilalle jos sataa, vaan sateessa on minulle jotain äärettömän lempeää ja rauhoittavaa. Kastuminen ei tietenkään ole kivaa... :)
VastaaPoistaSyksyssä minua ahdistaa vain yksi asia ja se on sama kuin Norkulla: se että sen jälkeen tulee aina talvi, joka tuntuu iäisyydeltä. En jaksa yhtään mitään loskakelejä, liukastelua, palelemista tai lumessa rämpimistä. Tai kylmässä hikoilua, kun en vielä tähän ikään ole oppinut ettei talvella ulkoillessa tarvitse aina niin kamalasti vaatetta päälle.
Bongasin Nelikätisen soiton mahdottomuuden! Odotan sitä kirjaston kilometrin mittaisesta jonosta, ja samalla odottelen siitä lisää blogikirjoituksia. Minnan teksti oli kiehtova! Luetkohan sinä sen pian...? :)
Sara: Mulle se syksy-talvi on samaa aikaa, miellän vain ne pimenevät illat ja kylmät aamut ja märän ja kylmän. Herään eloon taas keväällä...
VastaaPoistaMulla on menossa nyt Tony & Susan, katsotaan, jos sen jälkeen tartun nelikätiseen. Toisaalta aloitin myös tuon varovaron ja Iranilaisen tytön... Ah, niin kiinnostavia kaikki!
Maija: niin samaa mieltä! Jaan myös pimeän pelon =O
Katja: no joo, mua masentaa se tuleva pimeys. En jaksa nähdä siinä mitään uutta. Ja se harmaus.
Norkku: talvi ja syksy, molempi pahempi. Syksyä seuraa ikävä ja piiiiitkä talvi. Talvessa on hyvää se, että sitä seuraa kevät. Taidan elää aina vähän nykyhetkeä kauempana, kun se tuleva ahdistaa...