Faïza Guène: Hällä väliä huomisella

Faïza Guène: Hällä väliä huomisella 
2005, Like 
alkuperäinen teos: Kiffe kiffe demain 2004
suomentanut Reita Lounatvuori
164 sivua

Hällä väliä huomisella -kirja osui silmiini jostain englanninkielisestä kirjablogista. Huomasin, että kirja on myös suomennettu, joten etsin sen kirjastosta käsiini. 

Teos kertoo nuorista ja on nuorille suunnattu tarina. Kirjan päähenkilö On Doria, joka on 15-vuotias tyttö. Hän asuu rumassa lähiössä, hänen äitinsä on yksinhuoltaja, luku- ja kirjoitustaidoton siivooja, eikä heillä ole rahaa oikein mihinkään. Dorian isä on muuttanut takaisin Marokkoon, jossa meni uudelleen naimisiin naisen kanssa, joka todennäköisesti kykeni antamaan miehelle tämän haluaman pojan. Kyseessä on siis lähiörealismia, maahanmuuttajatarina, joka on kuitenkin tarinan tasolla hauska, ironisella tavalla. 

Ankea kohtalo. Kohtalo on todella syvältä, koska sille ei voi mitään. Teitpä mitä tahansa, niin aina tulee turpaan. Äiti sanoo, että vaikka isä nyt jättikin meidät, niin se oli kirjoitettu. Meillä siitä käytetään sanaa mektub. Kohtalo on kuin käsikirjoitus leffaan, jonka näyttelijöitä me ollaan. Sääli vaan että käsikirjoittaja on täysin lahjaton, Se ei osaa kertoa kauniita tarinoita. 

Dorian äiti on muuttanut Ranskaan asumaan 60-luvun ranskalaiset elokuvat mielessään, mutta todellisuudessa äiti elää sosiaalituen varassa ja tekee nöyränä siivoojaan työtä, kunnes pääsee kielikurssille, jossa oppii lukemaan. 

Äidin lukutaidottomuudessa on puolensa: äiti ei ymmärrä opettajien huolestuneita viestejä, joita Doria saa koulustaan, mutta toisaalta Doria joutuu maksamaan perheen laskut ja hoitamaan muut asiat. 

Dorian ja äidin ystäväpiiri koostuu samoilta seuduilta Ranskaan muuttaneista naisista ja nuorista, eikä kaikilla ole niin kovin hyvä tulevaisuus odotettavissa: pikkurikokset, huumeet ja poliisi ovat lähiöelämän arkipäivää. Vaikka kirjassa on paljon ankeita tarinoita ja elämänkohtaloita, pidän kirjaa kuitenkin enemmän selviytymistarinana kuin kurjuuskertomuksena. Doria lähtee opiskelemaan kampaajaksi ja äiti saa rohkeutta kielikurssilta niin paljon, että uskaltaa lähiökotiaan kauemmaksi. 

Koska äiti oli lomalla vielä tämän viikon, me päätettiin lähteä yhdessä Pariisiin käppäilemään. Äiti näki Eiffel-tornin ensimmäistä kertaa livenä vaikka oli asunut vajaan kymmenen kilsan päässä melkein kakskyt vuotta. 

Selviytyjiä on muitakin, esimerkiksi samassa talossa asunut Samra, jota on pidetty vankina kotona. Samra karkaa kotoa, menee yhteen sellaisen pojan kanssa kuin itse haluaa ja saa lapsenkin. Samoin selviytyjä on se tyttö, joka rakasti teatteria, mutta perhe alkoi epäillä, että teatterissa on jotain syntistä. Tyttö karkasi kotoa ja sai teatterista vakituisen työn. Toisin kuin monissa kurjuuskertomuksissa, tämän kirjan nuoret naiset elävät omaa elämäänsä juuri niin kuin itse haluavat.

Doria itse aloittaa kampaaja-opintonsa teinimäisen "innokkaasti", on epävarma omasta itsestään ja unelmoi paristakin pojasta. Kirjaa loppua kohti Dorian teiniongelmat alkavat saada ratkaisuja ja elämä näyttää niin valoisalta kuin se voi lähiöteinillä näyttää. 

***

Kirja oli minusta mukava ja näytti valoisamman puolen ankeista lähiössä sossurahan varassa elävistä ihmisistä. Vaikka moni oli kirjassa köyhä ja kokenut kovia, oli heillä haave paremmasta tulevaisuudesta.