Henrik Andersen: Turvavyöhyke

Henrik Andersen: Turvavyöhyke
2012, WSOY
Aikamme kertojia
alkuperäisteos: Beskyttelseszonen 2011
suom. Pirkko Talvio-Jaatinen 
448 sivua

Lainasin Andersenin Turvavyöhyke-teoksen sen kannen perusteella. Luulen, että moni jättää kirjan hyllyyn myös samasta syystä. On makuasia, haluaako, että kaunokirjallisuus kertoo jalkapallosta. 

Sinällään kannen olisi voinut tehdä toisenlaiseksikin, sillä tämä kirja ei varsinaisesti kerro jalkapallosta ja aivan turhaan ohjaa lukuodotuksia siihen suuntaan. Tai kyllähän kirja kertoo myös jalkapallosta, tarkemmin fudistähdestä, Martin Nørskovista, tanskalaisesta starasta, joka on pelannut kuningaslajia paitsi Tanskassa myös Saksan liigassa. Martin on kuitenkin vain yksi kirjan henkilöhahmoista, on makuasia, onko Martin edes kirjan päähenkilö. 

Turvavyöhyke on oikeastaan perhetarina. Siinä seurataan Martinin vanhempien: tanskalaisen Poulin ja itäsaksalaisen Ingridin elämää sodan jälkeisessä Euroopassa. Teoksessa on monta aikatasoa, joista kronologisesti kaikkein aikaisin on Ingridin vanhempien tarina sodan aikaisessa Saksassa. Kirjassa seurataan heidän elämää ja työtä BMW:n autotehtaassa Eisenachissa. Teos on siis myös sukupolvitarina Euroopasta, ja samalla se on myös tarina Euroopan historiasta, tarkemmin Tanskan ja Saksan suhteesta. 

Turvavyöhyke on myös rakkaustarina: Kun Poul tapaa Ingridin teknologianäyttelyssä, ei edes rautaesirippu pysty pidättelemään rakkautta. Teos on myös tarina maasta nimeltä DDR ja maan uskomattomasta vakoilukoneistosta. 

Turvavyöhyke on myös tarina ystävyydestä, veljeydestä, 1970- ja -80-luvun nousuvuosista. Se on tarina vanhemmuudesta ja vanhemmista, jotka haluavat lapsilleen paremman elämän kuin mitä heidän omansa oli. Samalla kirja on myös kasvutarina pojasta mieheksi. Ja jälleen kerran rakkaustarina. 

Tämä oli kerrassaan hieno kirja, jonka löysin lopultakin aika sattumalta. WSOY:n Aikamme kertojia -sarja on todella hieno, eikä sarja ole vielä tuottanut yhtään pettymystä. Andersenin Turvavyöhyke oli aivan uskomattoman hieno ja monipuolinen tarina, jonka 450 sivua ahmin todellakin intoa täynnä siitä, mitä mahtaa tapahtua seuraavaksi. Sinällään tarinan lopputulos kerrottiin heti kirjan alussa, joten jännitystä oli lähinnä siinä, mitä tapahtui kaiken välillä. Kerronta alkaa kirjassa siitä tapahtumasta, johon kirja myös päättyy. Luku toisensa jälkeen kirjassa siirytään ajassa koko ajan taaksepäin, ja minusta tämä tarinankerronta oli kirjan tarinaan sopiva. Ihmeellisintä tässä teoksessa oli varmasti DDR ja Stasi, itäisen Saksan vaiettu historia. Koska kirjassa oli niin paljon kaikkea, ei siinä pureuduttu jauhamaan samaa asiaa liiaksi, mutta toisaalta samat asiat vaikuttivat monen henkilön elämään kirjan kuluessa. 

Ja juuri kun kirjan lopussa olin vakuuttunut, ettei tämä voi enää paremmaksi muuttua, kirjassa tuli eteen kohtaus, joka oli aivan kertakaikkisen vaikuttava, ihana jälleennäkeminen. 

Tämä kirja oli yksi loppuvuoden parhaimmista lukemistani kirjoista, ja se pääsi myös vuoden parhaimpien kirjojen joukkoon. Suosittelen kaikille kirjaa, koska tässä on oikeastaan jokaiselle jotain. Ja minulle tämä oli lähes täydellinen kirja. 

Arvioni: + + + +½.

Liitän kirjan myös osaksi Eurooppa-haastetta ja tällä kertaa valtaan kirjalla maan Tanska. Kirja kertoo paitsi Saksasta myös paljon Tanskasta, ja ennen kaikkea näiden kahden maan keskinäisestä suhteesta, kuitenkin pääpaino on Tanskassa:

Kolme viikkoa myöhemmin he veivät Martinin naapureille hoitoon ja lähtivät katsomaan maaottelua Kööpenhaminan Idrætsparkiin. Kun orkesteri soitti Auferstanden aus Ruinen, DDR:n kansallislaulun, Ingrid ja Poul jäivät istumaan, ja Poul näki, ettei Ingrid edes muovannut sanoja huulillaan itsekseen. He nousivat seisomaan ja lauloivat mukana, kun soitettiin Der er et yndligt land. 

Kirjailijasta sen verran tietoa, kuin kirjan kansiliepeessä ja WSOY:n sivuilla: 

Henrik Andersen (s. 1966) on kirjoittanut useita romaaneja. Esikoisteoksensa De skyldfri hän julkaisi vuonna 1995. Vuodesta 1998 lähtien Andersen on asunut muun muassa Barcelonassa, Berliinissä ja viimeksi Tukholmassa ruotsalaisen vaimonsa kanssa.