Joulukuun iloksi: Vuoden 2012 parhaat - osa I

Koin pakokauhua, kun ajattelin, että ryhtyisin listaamaan kuluvan vuoden  parhaimpia kirjoja. Siis parhaimpia kirjoja, joita olen itse sattunut lukemaan. Tuntuu, että maailmassa on niin paljon mahtavaa kirjallisuutta, että on täysin mahdotonta ehtiä löytää kaikki hyvät ja hienot kirjat. 

Ensin listasin kylmästi viisi parasta kotimaista ja viisi parasta käännösromaania, jotka minulle on vastaan tullut lukuvuoden aikana. Mutta huomasin, että kymmenen joukosta karisi pois aivan liikaa hienoja kirjoja pois. Ja mihin jäisivät kaikki muut kuin kaunokirjalliset teokset, jotka olen vuoden aikana lukenut. 

Niinpä päätin tehdä kaksi postausta. Tässä ensimmäisessä ovat kaikki ne muut kirjat ja toisessa postauksessani listaan vuoden parhaat kaunokirjalliset teokset. 

Nämä kaksi postaustani ovat pelkkää mutuhuttua, mutta perustelen kuitenkin, miksi otin nämä teokset mukaan. 

Aloitan itselleni niinkin vieraasta kirjallisuudenlajista kuin runoudesta. Olen lukenut vuoden aikana hävettävän vähän runoteoksia: Niitä on kokonaista viisi kappaletta. Nostan esiin kaksi teosta: 

Paul Polansky: Kosovon mustarastaat (tekstini), koska jos jotkut ovat unohdettuja, niin Itä-Euroopan romanit. On järkyttävää, että joku ihmisryhmä on niin poljettu kuin romaniväestö sellaisessa sivistysmaanosassa kuin Eurooppa. 

Heli Slunga: Orjan kirja (tekstini), koska joka vuosi kaipaa mukaan jonkun naiskirjan, jossa ei kumarreta ketään, mutta ollaan kuitenkin pienesti nöyriä. 

Runoteoksista jatkan sellaisiin kirjoihin, jotka ovat vaikuttaneet lukuovuoden aikana tavalla tai toisella, minuun tai moniin muihinkin. 

Maarit Korhonen: Koulun vika? (tekstini) on kiinnostava kirja siitä, minkälainen on koulun arki ja se nosti monen pohtimaan, mitä koulussa oikeasti tapahtuu. 

Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli (tekstini) oli mieleenpainuva ja yllättävä teos, jolle toivoisin enemmän lukijoita. Se kertoo minkälaista on pakolaisen elämä, ja se kertoo kaiken omaperäisellä tavallaan. 

Conor Grennan: Little Princess (tekstini) oli hieno kirja, joka englanninkielisenä on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle, mutta jota monessa englanninkielisessä kirjablogissa on luettu (onneksi). Tämä kirja on jäänyt voimakkaana mieleeni: pystyykö yksi ihminen tekemään hyvää maassa, jota on riepotellut sisällsisota ja jota riepottelee vielä enemmän korruptio, siitä johtuva köyhyys ja kaikki muu. Oli suloista lukea, miten tavallisen amerikkalaispojan muuttaa se, että on ihanien lasten seurassa. 

Katherine Boo: Kätkössä kauniin ikuisen (tekstini) oli myös kiinnostava kirja. Se näytti, minkälaista on niiden toisten elämä. Niiden toisten, jotka mieluiten unohdamme. 

Olen lukenut aika monta samanaiheista kirjaa, joissa kuvataan selviytyjiä. Joku voisi kuvata näitä kirjoja kurjuuskertomuksiksi, mutta minusta ne eivät ole sitä, vaan päinvastoin selviytyjien kertomuksia. Kirjoja, joiden sankarit ovat kertoneet samaa tarinaa: kaikista ongelmista ja huonoista hetkistä voi selviytyä. Fabio Gedan kirjasta jäi mieleeni erityisesti se, miten päähenkilö oppi italian kielen supernopeassa ajassa ja jatkoi elämäänsä uudessa maassa, uskomattoman matkan jälkeen. Tämä kirja kertoi minulle, että tärkeintä on olla hyvä ihmisille, eikä kysellä heidän taustoistaan.  

Amelien luvaton norjalainen taas kyseenalaisti suhtautumiseni lakeihin ja laittomiin maahanmuuttajiin. Nämä kirjat vaikuttivat ajatuksiini ehkä eniten kuluneen vuoden aikana:

Nais Mason: Toivo (tekstini molemmista)

Fabio Geda: Krokotiilimeri 

Maria Amelie: Luvaton norjalainen (tekstini)

Koska kirjalista alkaa näyttää kovin kurjalliselta, siirrytään postauksen toiseen osioon: sarjiksiin, lanuihin ja muuhun sellaiseen kevyempään kirjallisuuteen.

Tänä vuonna löysin sarjakuvat uudelleen. Olen niin iloinen näistä sarjis-löydöistä, joita kirjablogit ovat tuoneet minulle: Delislen kirjoista olen nauttinut täydestä sydämestäni ja Habibi oli aivan uskomaton elämys. Nämä kirjat eivät koskaan unohdu - ja millainen voima sarjakuvassa onkaan!

Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista (tekstini)(toinen tekstini)

Craig Thompson: Habibi (tekstini)

Välillä pitää päästä myös maailmalle. Satu Rommi vei Moottoripyörällä Himalajalle (tekstini) ja näytti tavalleen uskollisena, minkälaista on niillä teillä, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Rommi on loistava kirjoittaja ja tämä kirja oli elämys.

Aika usein törmään uusiin kirjailijoihin, joiden kirjat on pakko ahmia yksi toisensa jälkeen. Tänä vuonna kirjailija oli Jaana Taponen (tekstini), jonka uutuus Stockan herkku sai minut lukemaan koko hänen tuotantonsa. Kun on lukenut maailmantuskaa, kaipaa rentoutusta ihan parhaan chick litin parissa. Tai ainakin minä teen. Tykkäsin! 

Luin myös vuoden 2012 aikana nuortenkirjallisuutta ja pidin erityisen paljon Emmy Abrahamsonin Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä (tekstini) -teoksesta, joka on kevyt ja hauska, mutta tai ehkä siksi todella mukava kirja lukea. 

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä lastenkirjallisuutta, jota luen melkein päivittäin lasteni kanssa. Nostan esiin yhden kirjan, vaikka muitakin hienoja olisi:

Stian Hole Hermannin salaisuus (tekstini)

Tässä kirjassa on vain niin hieno kuvitus, että tikahdun! 

Huomenna sitten vuoden parhaan kaunokirjallisuuden pariin!