MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Huhtikuun luetut ja huhtikuun haaste

Huhtikuussa onkin tullut luettua tämän vuoden ennätykset. Johtuu varmaan siitä, että olen tehnyt erityisen laiskasti töitä. Tiedän, että pitäisi juurikin tämänikäisenä tehdä töitä aivan hulluna, säästää rahaa vielä hullummin ja huokailla, miten aikaa ei riitä mihinkään. Pienen loppuunpalamisen takia olen kuitenkin kieltäytynyt ylimääräisistä töistä ja sinnitellyt vähemmällä rahalla. On jäänyt aikaa niihin itselle tärkeisiin asioihin: lapsiin ja omaan aikaan, jota olen käyttänyt myöskin lukemiseen. On ihan eri asia elää lasten kanssa, kun aikaa ja energiaa on muutenkin kuin rättiväsyneenä töiden jälkeen ruoantekoon. 

No, tässä ne, ennätykselliset 12 (!) kirjaa. Osa tosin oli kesken jo viime kuussa, joten tulivat nyt tämän kuukauden listoille. Osasta en ole vielä kirjoittanut mitään. Huhtikuun parhaimmiston valinta oli helppo: kirjat, joita suosittelen kovasti muillekin, on sinisellä: 

Daphne Kalotay: Bolshoin perhonen
Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet
Irene Némirovsky: Tanssiaiset
Cecilia Samartin: Nora & Alicia
Renate Dorrestein: Lainaa vain
Kreetta Onkeli: Kutsumus
Iida Rauma: Katoamisten kirja
Francesca Marciano: Matka kuvien taakseDeborah Rodriquez Kabulin kauneuskoulu
Peter Franzén: Tumman veden päällä
Annakaisa Iivari: Tyttöministeri
Kamila Shamsie: Poltetut varjot

Luin vielä ns. tietokirjoja, tai elämäkertoja muutaman:

Muuttuva Intia
Satu Rommi: Kahvia ja guruja eli kolme vuotta Intiassa
Reetta Kurjonen: Minä, adoptoitu
Anna-Lena Laurén: Hulluja nuo venäläiset

Aika hyvä saalis, vai mitä? En ole vieläkään sellainen säännöllinen lukija, välillä katselen kateellisena, kun joiltakin tulee lukupostaus niin tasaiseen tahtiin. Itse voin lukea kolme kirjaa kahdessa päivässä, mutta sitten voi yhtäkkiä olla monta päivää, etten lue yhtään mitään. Useimmiten kuitenkin luen joka päivä vähän: bussissa työmatkoilla. Riippuu siis ihan kehän ruuhkasta, miten paljon luen päivässä ;D Omalla autolla en enää suostu ajamaan, kun keskinopeus on se 20 km/h ja bussikaistalla mennään kaikkien ohi. Välillä taas luen iltaisin, kun lapset ovat nukkumassa, mutta aika usein olen itsekin aika aikaisin unilla.

Huhtikuun haaste oli vuoden alun kiinnostavin haasta, sillä sen takia tuli postattua enemmän kuin muiden kuukausien aikana. Omat pohdintani löytyvät mm. tuosta sivupalkista klikkaamalla ja myös tästä klikkaamalla.

Itse muuten huomasin, että olen lukenut paljon säärikirjoja ja myöskin nutturakirjoja. Ihan muuten rupesi kiinnostamaan nämä kansikuvat, joissa kuvataan naisia. Melkein tekisi mieli palata graduntekoon, olisi monta uutta ja kiinnostavaa aihetta, joita tutkia. Kovasti kiinnostaisi myös tutkia muslimi-kuvaa, joka on kirjoista rakennettu. Maailmanmaineeseen kohonneet naistenalistamiskirjat ovat tehneet aika paljon pahaa muslimien yleiselle kuvalle. Onneksi meillä on vapautunut maailmamme, jossa voimme keskittyä sääriimme.

 

Huhtikuun aikana on tullut kirjoitettua myös hieman lisää Bollywoodista, joista tein osan haastevastauksistani. Bollywood-teksteihin pääset mm.
 tästä klikkaamalla. Samasta aihepiiristä vastaan myös huhtikuun haasteen viimeisiin päiviin, jotka tuossa menivätkin nopeasti kaikenlaisissa mukavissa puuhissa. Mutta vastaukset siis:

Day 29 – A book everyone hated but you liked - voisin vastata muutamalla kirjalla, mutta vastaankin, että noin yleisesti bollywood-leffat kuuluvat tähän aika hyvin. Bollywood on sen verran erilainen, että siihen on vaikea päästä sisään tai innostua elokuvista. Itsekään en innostunut ihan hirveästi, kun minut istutettiin katsomaan ensimmäisiä leffoja, mutta kun näin tarpeeksi modernin, vähän länsimaisen Chalta chalten, niin olen alkanut ymmärtää, ettei se maailma niin erilainen olekaan. Näitä leffoja muuten voi katsoa mm. youtubesta, siellä on osassa english subtitles, Chalte Chalte näkyy täältä.

Day 25 – A character who you can relate to the most

Jatkan tähänkin samaa linjaa ja vastaan samalla elokuvalla. Siinähän Raj (SRK) ja Priya (Rani M.) rakastuvat toisinsa. Tarina on kuitenkin enemmän ylä- kuin alamäkeä, sillä pariskunnalla on liiankin erilaiset taustat. Vaikka aikomus on hyvä, niin käytännössä melkein kaikki päätyy tappeluun. Tähän on helppo jokaisen, joka miettii partnerinsa outoja tapoja, samaistua. 

Day 30 – Your favourite book of all time - siis, en kuitenkaan pystyisi vastaamaan y h d e l l ä kirjalla, enkä edes yhdellä elokuvalla, ja vähällä on, että joutuu tappelemaan lauluistakin, mutta nyt on vain tällainen fiilis ja valitsin yhden parhaimmista bollywood-lauluista, joita olen nähnyt /kuullut.  



Huhtikuu oli tapahtumia täynnä, ja koska vaalit aiheuttavat pientä mielipahaa, niin tällä kertaa mukana on iloisempaa asiaa. Miehen kotimaassa juoruillaan, että William & Kate olisivat suuntaamassa häämatkalle Nepaliin, mitä tosin hieman epäilen. Kuka haluaisi olla häämatkalla maassa, jossa ilmastointia ei ole? Veikkaan kyllä jotain merenrantaa kohteeksi. Mutta, kuka tietää? Kävihän Leonardo DiCapriokin pelastamassa nepalin tiikereitä... No, tässä iloisin kuva häistä. Tässä on jopa vähän rentoutta verrattuna hieman jäykkään hääjuhlaan, lapset osaavat! 



Nyt kiireesti vastaanottamaan toukokuuta! Hyvästit huhtikuulle ja huhtikuun haasteelle. Mikä haastattaa toukokuussa?

11 kommenttia:

  1. Minun mittapuullani olet lukenut todella paljon :).

    Kivaa kansipohdintaa. Nuo nutturakyvat ovat todella kauniita, ja koska kaksi muuta ovat tuttuja, kiinnostuin keskimmäisestä. Oletko postannut siitä tai haluaisitko muuten kertoa lyhyesti, mistä Kwokin kirja kertoo ja millainen se on?

    VastaaPoista
  2. Heh, olipa hauska kansikuvakollaasi. Sääriä ja nutturoita. Olet lukenut tässä kuussa monta tuttua ja hyvää teosta ja sain myös monta hyvää lukuvinkkiä.
    Mukavaa vappupäivää!

    VastaaPoista
  3. "Onneksi meillä on vapautunut maailmamme, jossa voimme keskittyä sääriimme" Hihii! Erittäin hyvin kiteytetty :D

    VastaaPoista
  4. Oih, miten monta kommenttia näin nopeasti!

    Booksy: eikös se menekin vähän näin, onneksi meillä ei ole paineita niistä sääristä, vaan voidaan nauttia kesästä paksuhpohkeisinakin...

    Hanna: kiva, että sait lukuvinkkejä. Mulla on nin monta vinkkiä blogeista, että on taaskin kirjapinoja ihan niidenkin perusteella vaikka naapurustoon jakaa.

    Emäntä: no on se munkin mittapuulla, aika moni noista kirjoista olikin hieman normaalia ohuempaa ja nopeampaa luettavaa. Kwokin kirjan olen nyt jopa aloittanut, mutta se on vielä kesken. Siinä on toistaiseksi vasta muutettu Hong Kongista USA:han, äiti ja tytär. Mulla on muutama muukin kirja kesken ja kun kirjasto alkaa ahdistella, että joku pitäisi palauttaa (parin uusimisen jälkeen), niin alan niitä lukea ;D Taitaa ehtiä suomennoskin ennen kuin ehdin lukemaan loppuun. Ajattelin kuitenkin lukea enkuksi kirjan, ja muutenkin voisi petrata tuota englishtä.

    VastaaPoista
  5. Tosi paljon olet saanut luettua, minulla huhtikuu oli aika laiska lukukuukausi, kun oli niin paljon juhlia jne.

    Hauska kansikollaasi! Jonkin aikaa sitten oli amerikkalaisissa kirjablogeissa juttua, kuinka siellä on suuressa muodissa laittaa "naisten kirjojen" kanteen "päätön" nainen, siis kaulasta alaspäin kuvattu, tai selin jne. Kai siinä haetaan samastuttavuutta, muttei haluta henkilöidä kuitenkaan kirjaa oikean ihmisen yksittäisiin kasvoihin. Samaa lienee takana näissä säärissä ja nutturoissa? :)

    VastaaPoista
  6. Karoliina: mulla oli maaliskuu se laiska kuukausi, oli kerta kaikkiaan liikaa töitä. Nyt sitten vähän rennommin - ja jotenkin tuo oma ammattini - - no, en tunne suurta intohimoa sitä kohtaan...

    Tuossahan onkin hyvä selitys, jos osaa sitten samaistua niihin sääriin - sääret viittaavat kepeään chick litiin, ja nuttura syvempään kirjallisuuteen. Heh, aika helppoa.

    VastaaPoista
  7. Oho, miten paljon olet lukenut! Mullakin oli huhtikuu harvinaisen hyvä lukukuukausi (yhdeksän kirjaa). Tosiaan työt ja muut toimet ja menot säätelee paljon sitä, miten paljon ehtii lukemaan. Olen joskus miettinyt, että kun olisikin sellainen työ, missä saisi vain lukea ja sitten kirjoittaa lukemistaan kirjoista (tavallaan tutkijana sitä saankin tehdä, mutta kun tutkimuskirjat ei ole läheskään niin kiinnostavia kuin kaunokirjallisuus!!!).

    Hienoa pohditaa sääristä ja nutturoista. Onko teille muuten tullut vastaan kirjoja, joissa olisi kuvattu lettipäisen naisen niskaa? Mie en muista kuin yhden tieteellisen opuksen, mutta on jotenkin sellainen tuntuma, että niitäkin kansikuvia on myös romaaneissa.

    VastaaPoista
  8. Voi että oli virkistävän hauska kansikuvakollaasi! Miten onkin noin sattunut nutturoita ja sääriä paljon ;)

    Ja mielenkiintoinen ajatus siitä, mitä ne kuvastavat kansissa!!

    VastaaPoista
  9. Oih, ennätysmäärä kommentteja!

    Susa: no joo, eikös ne mene vähän noin? Itse ainakin tiukennan nutturaa, kun pitäisi näyttää fiksulta ;D

    Anna E: no niinpä, ja siitä kun saisi vielä ruhtinaallista palkkaa! Taitaa olla vaan hieman väärä yhteiskunta ja aika, jossa elää...

    Paljain käsin -romaanin kannessahan on ne letit.

    VastaaPoista
  10. Huikea lukusaalis! Olen erittäin iloinen puolestasi siitä, että olet päättänyt rentoutua ja vähentää töitäsi. Elämä on elämistä varten, rahan kasaaminen on toisarvoista! Näin voimme ainakin kepeästi tuumata täällä yltäkylläisyyden Pohjolassa. :-)

    Mitä pidit tuosta Kahvia ja guruja -teoksesta? Olen lukenut sen myös itse. Minusta se oli erittäin kiinnostava, arjenmakuinen kuvaus "vähän" tavanomaista eksoottisemmasta kahviloinnista. Minussa kirja herätti paljon ajatuksia.

    Voinko kysyä, mikä kytkös miehelläsi on Intiaan? Ymmärrän, jos et halua vastata näillä turuilla ja toreilla.

    VastaaPoista
  11. Paula: no joo, kyllähän sitä huomaa, että yltäkylläisyydestä saa luopua, jos vähentää työntekoa. Pitää vetäistä välillä henkeä ja sitten kohta taas jatkaa, rahanperässä juoksemista. Huoh.

    Kahvia ja gurua -teoksesta kirjoitin hieman aiemmin, oli ihan mukaansatempaava kirja. Tosiaankaan kahvilan pitäminen ei ehkä ollut helpoin asia yhdistää maassa, jossa jääkaapit eivät toimi ja vaativat joogit haluavat vain parasta ;D

    Mies on kotoisin Intian kulttuuripiiristä, ei Intiasta, mutta kulttuuri (ja uskonto) kuitenkin sama - tietyillä eroilla.

    VastaaPoista