Joskus kirja osuu juuri oikeaan hetkeen. Olen kotona sairauslomalla potemassa influenssaa ja etsin kirjakasoistani kirjaa, joka olisi tarpeeksi kevyt ja tarpeeksi iloinen nautittavaksi kuumeen ja kuuman juoman kanssa.
David Foenkinosin Nainen, jonka nimi on Nathalie
osui ja upposi juuri oikeaan paikkaan.
Ranskalaiset kirjailijat ovat jääneet syyttä epähuomioon omalla lukulistallani, sillä aina kun luen ranskalaista, rakastun.
Niin nytkin.
Nainen, jonka nimi on Nathalie
on rakkauskertomus, jossa Nathalie tapaa miehen, mutta mies jää auton alle ja kuolee.
Jotta voisi rakastua uudelleen, pitää suru käydä läpi.
Kirja on siis kevyt, mutta myös syvällinen
- ranskalaiseen tapaan.
Voiko Nathalie enää olla vapaa surusta ja voiko hän enää koskaan tuntea onnea ja rakkautta?
Kirjan juoni ei mikään ihmeitä tekevä ole, mutta pidin ihan älyttömästi tavasta kirjoittaa ja käsitellä aihetta.
Teksti oli ilmavaa, koska lukujen välissä oli aina pieniä lisähuomioita, jotka kuljettivat tarinaa eteenpäin osin itsenäisinä, mutta kuitenkin tiukasti juoneen kuuluen.
Pidin myös Foenkinosin kielestä:
Aika kuluu, kun vain hengittää. Nathalie oli työskennellyt jo viisi vuotta ruotsalaisessa yrityksessä. Viisi vuotta kaikenlaisia tehtäviä, edestakaista liikkumista käytävillä ja hississä. Lähes Pariisin ja Moskovan välimatkan verran.
Pidin myös siitä, että tarinaan kulkeutuu Markus, joka on ruotsalainen ja myös kirjailijan tavasta luoda kuvaa ruotsalaisuudesta aina Ikean työpöydästä alkaen. Vaikka välillä tuli mieleen jo suomalainen melankolinen maisema.
Hän oli lopen kyllästynyt Ruotsiin ja ruotsalaisiin. Heidän stressaavaan tapaansa pyrkiä aina pysymään rauhallisina. Heidän tapansa olla koskaan huutamatta puhelimessa. Olla zen ja tarjota työntekijöilleen hierontaa. Moinen hyvinvointi alkoi käydä hermoille. Hän kaipasi välimerellistä hysteriaa ja haaveili aina välillä tekevänsä kauppaa turkkilaisten mattokauppiaiden kanssa.
Pidin myös kirjan tavasta välihuomioissa ennakoida tapahtumia ja ohjata lukijan mietteitä - ja tarjota lukijalle ahaa-elämyksiä.
Pidin kaiken kaikkiaan tarinasta, kielestä ja sen etenemisestä.
Tämä kirja osui juuri sopivaan hetkeen.
On mahtavia ihmisiä
joita tapaamme väärällä hetkellä.
Ja on ihmisiä jotka ovat mahtavia,
koska tapaamme heidät oikealla hetkellä.
Tätä ajatusta itsekin pohdin hieman aiemmin. Oli ihastuttavaa löytää se kirjan sivuilta. Voisiko siis sanoa, että kirjassa pohdittiin vähän viistosti niitä ajatuksia, joita itsekin mietin. Ehkä siksikin osui ja upposi.
Kuka muu luki?
Ainakin Lurun luvut.
Ja kenelle muulle suosittelen?
Ihan kaikille,
en tiedä, ketä tämä kirja ei voisi viehättää.
Katsoin tätä kirjakaupassa ja vaikutti mielenkiintoiselta. Taidanpa pistää yhä pitenevälle lukulistalleni. :)
VastaaPoistaHauskaa, että luimme tämän juuri samaan aikaan! Kirjan herättämät tunnelmatkin tuntuvat olleen hyvin samansuuntaiset - jopa välimerellinen hysteria on molemmilla mukana :) Kirja oli tosiaan jotenkin ihanan kevyt ja valoisa olematta kuitenkaan siirappinen.
VastaaPoistaOlin jo ajattelut pistää tämän kevään 2011-lukulistalleni, mutta jotenkin se oli unohtunutkin. Nyt luettuani arvostelusi, olen varma, että haluan lukea tämän!
VastaaPoistaMinulla on samanlainen juttu ranskalaisen kirjallisuuden (ja usein leffojenkin) suhteen. Olen jotenkin epäileväinen, mutta kun sitten tartun kirjaan, useimmiten ihastun ja paljon.
Susa ja Kuutar: ehdottomasti lukemisen arvoinen teos!
VastaaPoistaLuru: niin, mä avasin koneen kirjoittaakseni kirjasta ja olit ehtinyt juuri kirjoittaa siitä. Tykkäsin tosi paljon, ja tosi mukavaa, että muitakin kirjoja suomennetaan, kun en sitä ranskaa osaa kolmea m-sanaa enempää..
Sain tämän kirjan jokin aika sitten, mutta vieläkään en tiedä, haluanko lukea. Ehkä suvella sitten. Pidin kovasti Siilin eleganssista ja Paul Claudelin kirjat ovat jo listallani aika korkealla, mutta ehkä tämä kirja kuuluu kesääni. Ehkä.
VastaaPoistaLeena L: voisin kuvitella tämän kirjan myös kesälukemistoon. Kirjassa muuten mainitaan Siilin eleganssi, joten ehkä tässä on jotain samaa sykettä mukana =D - se maininta on sellainen ohimenevä.
VastaaPoistaSinä ja Luru saitte minut kiinnostumaan kirjasta, vaikuttaa todella ihanalle. :)
VastaaPoistaHanna: kiva, että saatiin vaikutettua. Itse olen jo toista päivää hyvällä tuulella kirjan lukemisen jäljiltä.
VastaaPoistaAi vitsi, sinä ehdit jo tämän! Minulla on tämä tuossa pinossa mutta sitä sopivaa hetkeä ei ole tullut. Jotenkin ajattelin, että tämä on ihan höpö mutta eipä taida ollakaan. :)
VastaaPoistaKiitos!
Ja somista lainauksista myös! Tekivät vaikutuksen. Samoin kuin tuo kuva!
Ilse: on se vähän höpökin, mutta kuitenkin hyvällä tavalla höpö. Ja kirjassa oli paljon muutakin, mutta varastoin ne tällä kertaa itselleni muuten ja annan toisillekin ilon löytää kaikkea kivaa, kuten viittauksia leffoihin (myönnän, en niitä viitattuja leffoja edes kaikkia tunne).
VastaaPoistaOle hyvä vain. Toivottavasti pian tulee oikea hetki!
Luin tämän alkuperäiskielellä ja rakastuin. Nyt jännittää, että uskallanko lukea myös suomeksi, koska ranskaksi tämä oli aivan käsittämättömän kaunis, erityisesti juuri kieleltään. Mutta ehkä rohkaistun tutustumaan myös suomenkieliseen!
VastaaPoistaCathy: no mun ranskaa osaamattomana olisi mukava kuulla, että onko suomennos pilannut kielen. mä kyllä tykkäsin ihan tällaisenaan. Jotain hyötyä siitä, että ei ranskaa osaa ;D
VastaaPoistaTänään lukaisin. Kiva, nopsasti luettava välipala, ei vaadi kauhean syvällistä paneutumista. Mutta tykkäsin, kaunis rakkaustarina.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä luettavaksi :)
Luin tämän viimein ja ei osunut mulla sopivaan hetkeen. Minusta teos oli tylsä ja mitäänsanomaton. Paljon hyvää siinä oli, mutta huomasin kuitenkin, että odotin koko ajan sen loppumista.
VastaaPoista