Olen muuttanut kirjoineni hieman liian usein,
ja muutoissa olen karsinut kirjoja kovin ottein.
Välillä tulee mietittyä, että onko jotain kirjaa kenties ikävä,
kun se ei omassa kirjahyllyssä ole mukana?
Täytyy myöntä että Sota ja rauha tekisi sivistyneen vaikutelman,
Dostojevskin tiiliskivet samoin.
Ne ovat kuuluneet kirjahyllystööni,
mutta karsiutuneet jossain vaiheessa pois.
Jotenkin kirjahyllyyn ovat jääneet satunnaiset seuralaiset,
pahojakin kolhuja kärsineet antiikkiset opukset,
joista ei ole ollut mitään syytä luopuakaan.
Kirjaharrastajan varmaan kuuluisi kerätä lukemistoaan hyllyyn, ja aika ajoin olenkin saanut herätystä keräilyyn, aloin kerätä suomalaisia klassikoita ja sainkin sinne mm. Runebergin Vänrikki stoolin ja Waltarin Sinuhen - näissä vanhoissa kirjoissa (jos ne ovat vanhoja painoksia) on vain se vika, että ne meinaavat hajota käsiin. Eihän niitä ole luettavaksi tarkoitettu, eikä ainakaan jokajaksoisen suomen kirjallisuushistoria -kurssien käsittelyyn.
Toisaalta aika moni kirjoista on hyllyssäni siksi, että tiedän kirjalla olevan jatkokäyttöä, en millään haluaisia ostaa kirjaa, jonka luen vain kerran läpi, kirjahyllyyn pölyyntymään. Siksi esim. viime vuonna suosin uusia kirjoja, joita pakotin muidenkin luettavaksi. Jotkut kirjat jäävät hyllyyn odottamaan sitä hetkeä, että saan ne vihdoin luetuksi, esim. Econ Ruusun nimi on tehnyt sitä kymmenisen vuotta.
En tiedä, millä muulla perusteella ostaisin kirjoja; kirjasta kun ei tiedä kansien perusteella, onko se sisältäkin hyvä. Suosin toki joitakin kirjailijoita, esim. Anja Kauranen / Snellman on sellainen, joka lähtee kaupasta kotiin, vaikka joskus minua suuresti ärsyttää kirjailijan näppiksenjälki.
Yksi ongelmatilanne syntyy siitä, että ostan usein kirjan pokkarina: kevyempi kuljettaa mukana, halvempi ostaa. Mutta kirjahyllyssä pokkarit näyttävät b-luokan kirjoilta. Siispä: pitäisikö ne eristää omalle pienemmälle hyllylleen, jossa ne näyttäisivät isommalta. Vai upottaa muiden väliin?
Ja vielä pitää ihmetellä, että miksi tiettyjä värejä hyöjeksitään?
Paljon tyhjää tilaa siis tuli, muutossa karsiutuneet ovat jääneet mikä minnekin, mutta hyvä asia tässä on se, että voin huoletta kurkistella divareiden ja kauppojen tarjoamia kirjoja. Kun vain vielä keksin, mikä on se syy, minkä takia hankin jonkun kirjan itselleni, enkä vain nauti kirjaston suomista eduista.
Ps. Sota ja rauha lähti kiertoon, koska se alkoi ahdistaaa minua niin paljon. Luin sen eräänä joululomana, kun ulkona paukkui -30 ja opiskelupaikkakuntani ulvoi tyhjyyttään. Jotenkin se kirjan lukutilanne (ellei vähän sisältökin) jäi kalvamaan mieltä: kylmä ja hyinen talvi harmaan betonitalon neljännessä kerroksessa...
Ps. II - valkoinen kirjahylly jäi mieleeni tästä. Värien mukaan järjestäminen on minun mielestäni se ainoa oikea järjestys hyllyissä. Jotkut suosivat aakkostenmukaista järjestystä, esimerkiksi kirjastoissa siinä on etunsakin, mutta mitä jos onkin keltaisen kirjan olo - miten sellaisen löytää kirjastosta?
Ps. III - tähän on siis matkaa,
täytyykö kirjoja paljon tai kohtuullisesti lukevalla olla kirjahylly täynnä
kirjoja, että kirjaharrastuksen voi ottaa vakavasti?
Vai riittääkö ahkera juokseminen kirjastoissa?
Kauniit hyllyt! Ihailen tuota värinmukaista järjestystä, mutta se ei onnistuisi meillä, kirjahyllyt eivät ole standardikokoa nähneetkään :-)
VastaaPoistaOlen toivoton kirjahamsteri - mutta asunkin nyt varmaan elämäni isoimmassa kämpässä... jonain päivänä täytyy aloittaa karsinta. Huoh.
Tsemppiä! Olet jo voiton puolella, näemmä! :-)
VastaaPoistaHyllyt näyttävät hienoilta värien mukaan järjestettyinä. Vaikka rakastankin kirjojen katselua, siis pelkkää katselua ;-), meillä kirjahylly on maitolasiovien takana, joten sikäli on sama, miltä hyllyt näyttävät. En ole kamala kirjahamsteri, mutta silti muutoissa on aina ollut liikaa raskaita laatikoita kannettavana, vaikka olen kantanut kirjoja divariinkin joka välissä :-D. Onneksi nyt ei ole muuttoa piiiiitkään aikaan näköpiirissä.
Minä olen myös Kauranen/Snellman-fani. Ehdoton. Snellman on minulle ehkä tärkein kaikista kirjailijoista.
Booksy: kirjojen kerääminen olisikin paaaljon helpompaa, jos ei tarvitsisi muuttaa niitä koko ajan... Nyt en keksi, mitä kirjoja ehdottomasti haluaisin. Mutta ehkä joku teema, Finlandia-palkitut tai Otavan sarja voisi olla hyvä ;D Tekee mieli aloittaa joku inspiroiva keräilyharrastus.
VastaaPoistaPaula: taisin kyllä yhden Kaurasen kirjan hylätä lähikirjastoon muuttaessan, muuten ovat pysyneet matkassa =O
Ihanat värien mukaan järjestetyt kirjat! Minäkin tykkään eniten siitä tavasta. Meillä vain sattuu olemaan sellainen kirjahylly, joka on niin syvä ja kapea, että siihen on pakko laittaa kirjat kahteen riviin, joten värijärjestys ei oikein kannata ;--( Kirjahyllyssä on myös alakaappi, jonka sisällä on kaksi tasoa. Ylemmät esillä olevat hyllyt ovat nyt jo niin täynnä, että minun täytyy ottaa joku päivä ruuvimeisseli käteen ja ruuvata tuo kaapinovi irti! Haaveilen kuitenkin tuollaisista ihanan valkoisista kirjahyllyistä kuten teillä.
VastaaPoistaOnpa ihana postaus - kuvia tulen vielä myöhemmin läppärillä kurkkimaan, niin saan paremman käsityksen hyllyjen sisällöstä :).
VastaaPoistaItsekin olen miettinyt tuota, että millä perusteella ostan kirjoja - ja millä perusteella säilytän useimpia niistä hyllyssäni vuodesta toiseen. Harvemmin ostan uutuuksia vain lukeakseni ne kerran läpi; mieluummin varaan kirjastosta tai odotan suosiolla. Sen sijaan saatan ostaa jo lukemani kirjan, koska se on koskettanut minua niin paljon, että haluan sen hyllyyni - vaikka en välttämättä lue sitä toiste.
Laura: valkoinen on ainakin parempi kuin tumma, mikä meillä oli aiemmin. Kyllästyin siihen pölynnäkymiseen, ja nyt jotenkin kuvittelen, että pölyjä ei tule kun niitä ei näy =)
VastaaPoistaMaria: =) Mulla taitaa olla kriteerinä sekin, että kirja on mieluusti alessa JA se on hyvä. Mulla on ollut tapana ostaa hirveesti niitä alekirjoja, joita en koskaan edes lue. Mutta siitä tavasta olen ainakin päässyt yli.
Ihanaa nähdä toinenkin värijärjestelijä! :)
VastaaPoistaValkoinen kirjahylly on upean näköinen, se tuo kirjat oikein kunnolla esiin.
Minä en ole koskaan karsinut kirjojani, ja nyt kärsinkin siitä, että minikokoisen opiskelija-asuntoni joka nurkka pursuaa kirjoja. Ja monta monituista yksilöä majailee vielä lapsuudenkodissanikin.
Minä ostan ihan intuition perusteella. Yleensä alesta, kohtalaisella hinnalla ja kovakantista.
Peikkon: valkoinen sisustus on aina kuulunut listaani ei koskaan, mutta ilmeisesti tämä ympäristö on vaikuttanut piilotajuisesti =O
VastaaPoistaHeh, mullakin opiskelija-asunnossa oli niitä kirjoja enemmän. Sitten muutin toiseen kaupunkiin ja välillä hylkäsin kirjoja esim. siskon varastoon, jossa osa vahingoittui. Ja nyt nämä muutot, milloinkahan loppuvat? Sitten alan kasata kirjoja hyllyihin, ellei sähkökirja helpota ongelmaa.
Kovakantiset ovat kyllä kivempia, kun ne säilyvät parempina.