A-alkuisiin kirjailijoihin tutustuminen alkaa
Rajaa Alsanean Riadin tytöt (2008, Atena) -teoksella.
Samalla pääsen matkateemassa vierailemaan Saudi-Arabiassa.
Riadin tytöt kertoo neljästä nuoresta tytöstä:
Gamra, Michelle, Sadim ja Lamis.
He ovat maansa rikkaita ja menestyviä naisia,
ystävyyssuhteetkin solmitaan maassa omien piirien sisältä.
Tytöt käyvät yksityiskouluja, lähtevät USA:han tai Englantiin opiskelemaan tai töihin.
Heillä on mahdollisuus kouluttautua, mutta samalla se on heidän kompastuskivensä: saudiarabialainen mies tuntuu haluavan vain naisen, joka ei ole näin pelottava.
Rohkein tytöistä on Michelle, jonka äiti on amerikkalainen ja joka on saanut muita vapaamman kasvatuksen kotoaan. Jo kirjan alussa hän tapaa Faisalin, kun tytöt ovat kauppakeskuksessa viettämässä eräänlaisia polttareita.
Amerikkalaisuus on Michellen etu mutta myös ongelma:
vaikka Michelle on kotonaan vapaampi kuin muut tytöt,
ahdasmielinen yhteisö ei hyväksy häntä morsiameksi:
häneltä puuttuu tärkeä suku ja sen tuomat yhteydet äitinsä puolelta ja hän on tietenkin epäilyttävän vapaasti kasvatettu.
Michelle ei saa Faisalia, sillä vaikka nuoret ihastuvat,
rakastuvat ja haluavat elää toistensa kanssa,
avioliitolla ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä;
avioliitosta päättävät sukulaiset.
Gamra ja Sadim ovat taas tahoillaan menossa naimisiin,
mutta Gamran USA:ssa asuva aviomies onkin löytänyt jo länsimaisen tyylisen suhteen, aasialaisen naisen kanssa ja Gamra palautuu kotiinsa, raskaana.
Sadim taas kuvittelee avioliittosopimuksen takaavan läheisemmän suhteen miehen kanssa, mutta koska hän on ns. liian helppo tapaus, peräytyy sulhanen avioliitosta.
Ainoastaan Lamis tuntuu pelaavan pelinsä oikein.
Lamis oli ainoa tytöistä, joka oli saavuttanut kaiken sen, mistä he kaikki uneksivat: onnistuneen avioliiton, hyvät paperit, tunne-elämän tasapainon ja vielä taatun urakehityksen. Vain Lamis oli päässyt tavoitteeseensa joutumatta kärsimään niin kuin kaikki muut ystävyksistä. Ylistys Hänelle, joka määrää kohtalot!
Kirja rakentuu niin, että kertomukset tytöistä ja niiden osat lähetetään sähköpostina ihmisille. Kirjoittaja pysyttelee anonyyminä ja kommentoi saamiaan palautteitaan: osaa kertomukset tyttöjen elämästä kiukuttavat ja osaa riemastuttavat. Kirjoittaja nostaa itsensä Martin Luther Kingin rinnalle, sillä hän kirjoittaa asioista, joista on totuttu vaikenemaan.
Kertomukset ja tarinat keskustelevat lukujen alkujen Koraanin, arabialaisten laulujen sanojen, tunnettujen henkilöiden mietteiden,
milloin minkäkin tekstin kanssa.
Maassa, jossa nainen ei saa ajaa autoa, tämäntyylinen kirja on radikaali, eikä kirjaa saanut heti siellä julkaistakaan, vaan se oli ensimmäisenä julkaistu Libanonissa.
Kirjaa on pidetty myös feministisenä, sillä se nostaa esiin sellaisia ongelmia, joita saudinainen kohtaa elämässään.
Rikkaat nuoret naiset pääsevät kyllä opiskelemaan, mutta naisten elämäntehtävänä tuntuu koulutuksen ja uran sijasta olevan naimisiinpääsy. Siinä asiassa heitä kohtaa kaksi ongelmaa: avioliitosta päättävät sukulaiset, eivätkä ne, jotka toisiaan rakastavat, pääse elämään toistensa kanssa. Toinen ongelma on se, että viime kädessä avioliitosta päättää mies. Jos mies yhtäkkiä päättääkin, että ei haluakaan naista, niin jonkun verukkeen perusteella mies luikertelee pakoon.
Ja pahimmassa tapauksessa vielä muuttaa mielensä.
No, emmehän me länsimaat eroa tästä jälkimmäisestä muuten kuin että myös naisilla on oikeus päättää ja muuttaa mieltään.
Wiki kertoi, että ainoastaan yhdessä saudilaisessa yliopistossa naiset ja miehet voivat tavata toisiaan yliopiston ulkopuolella; kirjassa nuoret joutuvat vaikeuksiin, kun ovat liian uskaliaita tapaamisten suhteen. Juurikin yliopistossa he pääsevät toistensa kanssa tekemisiin.
Toinen paikka kohdata vastakkaista sukupuolta on häissä, ja siksipä häät ovatkin niin kovin suosittuja.
Toisaalta, miksi nähdä vaivaa tavata ketään,
kun sen haluamansa kanssa ei kuitenkaan pääse naimisiin?
Kirjasta jäi kuva, että opiskelu ja tuleva työura on toissijainen asia naisen elämässä, ja ainoastaan avioliitto on naisen oikea ura.
Mutta, monessako chick lit -kirjassa ei tulisi sama olo?
Kirja on siis sitä itseään eli chick litiä, vaikka tytöt opiskelevat, heidän huolenaiheitaan on sen oikean nappaaminen.
Sinkkuelämään viitataan monessa paikassa ja myös kirjassa itsessään,
kun Michelle katsoo suosikkisarjaansa Sex and the City USA:ssa ollessaan.
Koska minulle on vain se yksi oikea,
niin pakko sanoa, että tämä kirja ei päässyt lähellekään Sitä Oikeaa.
Toinen asia, mikä tietysti ärsytti, on kirjan keskittyminen vain aviolittoon ja rakkauteen.
Toisaalta, koska olen sitä mieltä, että viihdekirjoissakin voidaan kyseenalaistaa ympäröivää maailmaa, niin todettakoon, että tämä kirja tekee sen viihdekirjojen rajojen puitteissa.
Kirjaa on luettu mm.
täällä,
täällä,
täällä, ja
täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti