Kahdeksan

Sain Leena Lumelta tunnustuksen, kiitos!

Tunnustuksen saajan pitää kiittää tunnustuksesta antajaa, mikä on tehty. Sitten jakaa tunnustus kahdeksalle muulle blogille sekä kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Miten musta tuntuu, että mä olen ihan vasta kertonut itsestäni monta asiaa... mutta nyt jotain muuta ;D

1. Lapsena mulla oli vaaleat hiukset ja tummat silmät.

Jossain vaiheessa kävi niin, että asiat vaihtuvat: nyt mulla on tummat hiukset ja koko ajan vaalenevat silmät.

Mun on ollut elämässäni vaikeaa tajuta, että en olekaan porukan vaalein. 

2. Olen kärsinyt siitä, että näytän aina liian kiltiltä.

Toisaalta siitä oli teininä hyötyäkin, kun sain kaikista asioista syyt vieriteltyä ystäväni niskoille. Ja olin aina se, joka kulkee pahisten jalanjäljissä ja on vieteltävissä pahoihin juttuihin mukaan.

Sellanen reppana.

Nykyisin mua vaivaa lähinnä se, että en näytä tarpeeksi ikäiseltäni, enkä vissiin osaa ihan käytöksellänikään vakuuttaa, että olen ikäiseni.

3. Hiukset ovat aina olleet se mun oma juttuni. Siis niiden on pitänyt olla aina mahdollisimman pitkät. Mulla on hirveä fobia, että mua ei tunnisteta naiseksi, sillä lapsena sain uimahallissa avaimen poikien pukkariin.

Silloin oli muotia poikatukka.

Myös minulla.

Ei ole ollut sen jälkeen =)

4. Rakastan vanhoja ja kauniita ja isoja rakennuksia, joissa on kultaa ja rahaa seinissä kiinni.

Ehkä siksikin haluan kirjallisuudessa lukea maisemista ja miljöistä, rakastan kuvauksia, joissa voi tupsahtaa vieraaseen maahan, paikkaan tai aikaan.
Ympäristöä ei voi koskaan kuvata liian tarkasti ja yksityiskohtaisesti.
Ehkä siksi olen rakastanut Pietaria.

5. Olen saanut parin viime vuoden aikana loistavaa palvelua Helsingissä. 

Englanniksi. 

Kesällä kävelin Kaivopuiston rannalla, jossa mies tuli vastaan ja kysyi kohteliaasti, että excuse me, do you speak English. 

Johon kohteliaasti vastasin, että yes I do. 

Mulle selitettiin kauniisti, että nyt teidän pitää kiertää vähän matkan päästä, kun suomalainen filmiyhtiö kuvaa täällä. 

Olin että okei, jännää kun niillä on englanninkielinen vahti. 

Kunnes mies alkoi selittää samaa takana tulleelle pariskunnalle.

Suomeksi. 

Myöskin Aleksin Henkalla mulle puhutaan enkkua, ellen liiku tennareissa. 

Usein liikun. 

Ihan sen takia.  

6. En tiedä mitään epämukavampaa kuin kampaamon hiustenpesuallas.

En vain jaksa tajuta, miksei siihen niskan alle saa laitetuksi mitään pehmuketta.

Luulen, että se on maksu turhuuden

kuolemansynnistä.

Siksi käyn kampaamossa kerran kahdessa vuodessa.

Olen myös allerginen väriaineelle.

Huomasin sen perjantaina.

Ja luulen, että tämä on tuplarangaistukseni.

7. En pidä käsitöistä ja olen tosi surkea kaikessa, joka vaatii sorminäppäryyttä.

Mutta neulon mielelläni kaulaliinoja:

pelkkää suoraa puolelta toiselle - mahtavasti aikaa ajatella kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Ja kärsin kamalasti, kun tyttäreni keksi, että äiti kutoo. 

Kun sehän on neulomista. 

Selvästi.  

8. Olen maailman epäromanttisin ihminen. En ole koskaan innostunut runotytöistä, enkä ole koskaan itse sellainen ollut.

Ruusut ja kukat menevät mun suhteen täysin hudiksi.

Olen ollut ruusutehtaalla töissä, ja tiedän, millaiset ruusut ovat kalliita ja harvinaisia.

Narsisseista sain parina vuonna hirvittävät nenänvuodot ja tukkoisuudet samalla tehtaalla,

joten kevään keltaiset kukat lähinnä ahdistavat minua.

Olen vähän hidas vastaamaan haasteisiin, ja tämä haaste menee nopeasti eteenpäin.

Mutta lähetän sen näille blogeilla, menköön sitten vaikka kolmanteen kertaan.

Sannalle,

Karoliinalle,

Sallalle,

Booksylle,

anni M:lle,

Joanalle, 

Tessalle,

Jaanalle.