MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Seija Vilén ja Anna Kortesalmi: Sormet sahramissa - ruokaa ja kirjoja Intiasta

Kyllähän tätä kirjaa Sormet sahramissa (2011, Avain) sai jo odotellakin,
kun siitä olin kuullut jo jonkin aikaa sitten tulevaksi.
Nyt se kuitenkin on kansissa ja käsissä ja reseptit kokeiltavissa.

Ajattelin ensin, että testaan jotain reseptiä tunnontarkasti ohjeen mukaan ja käväisen Hakaniemestä hakemassa mausteet, jotka kaapeista puuttuu. 
Mutta päätin sitten tyytyä siihen, 
mitä kaapista löytyy ja korvata osan jollain muulla. 
Tekstini lopussa käy ilmi, miten nämä korvaamiset onnistuivat ;D  




Teoksen alussa annetaan perustietoutta intialaisesta keittiöstä ja sen merkityksestä. Ruoka on keskeinen elämän osa-alue ja sen teossa vietetään kauemmin aikaa kuin täällä meillä. Ruoka on myös sen verran tärkeä asia, että ateriasta ei kieltäydytä ja sitä pitää kehua. Sormet sahramissa -teoksessa on myös Vilénin omakohtaisia kokemuksia ruoanlaitosta ja syömisestä, mikä on kivaa - ehkä hieman erikoista reseptien lomassa. Paitsi että kirja on varsin henkilökohtainen, siinä myös ruoat liitetään intialaiseen mytologiaan tai bollywoodin elokuviin - ja kaikkeen niiden väliltä. Tosin kuten itselläni tapana on, niin jäin pohtimaan Vilénin tekstiä Bhagatin romaanin ja bollywood-elokuvan yhteydestä. Vilénin tekstistä sain kuvan, että kyseessä olisi varkaus, kun taas muista yhteyksistä olen ymmärtänyt, että elokuva (3 Idiots) on aivan julkisesti ja Bhagatin kanssa keskustellen perustunut Bhagatin kirjaan.

No, mutta tuo ei liene kirjan tärkein anti, vaan itse reseptit. Koska kasvikset ovat hyviä hyvin maustettuina, päätin kokeilla kukkakaaliperunaa jogurtissa, koska vaikka olenkin tehnyt aika usein kasvisruokia, en ole koskaan lisännyt jogurttia ruokaan. Vilénin mukaan ruoan tärkein mauste on sinapinsiemenet, joten en varmaan päässyt ihan ruoan oikeaan makuun, koska juurikin se tärkein osa oli vieläkin siellä kaupassa.



Teoksen valokuvat on otettu kotioloissa aidoista ruoista, ja aivan täydessä terässä värit eivät loista kirjan sivuilta. Toisaalta tyyli sopii kirjan tyyliin, jossa on paljon henkilökohtaisuutta.

Teoksessa esitellään reseptien välissä intialaisia kirjailijoita, mikä on aika loistava keksintö, koska intialaisissa kirjoissa ruoka on melkein kuin yksi henkilö tai miljöö.
Tai se on kirjan nimenäkin, kuten Malladin teoksissa The Mango Season ja Serving Crazy With Curry.
Sormet sahramissa -teoksissa on valittu sellaisia kirjailijoita, joilta on suomennettu kirjoja, joten Malladin kirjoja ei tässä teoksessa ole mukana.
Suurimman osan teoksessa mainituista kirjoista olenkin lukenut,
mutta Sormet sahramissa antaa kirjoihin uudenlaisen näkökulman,
sillä se keskittyy kirjojen ruokakuvauksiin.
Lisäksi siinä on vielä pari itselleni tuntematonta kirjailijaa. 
Erityisesti pidin eräästä vanhemman ajan kirjailijan mainitsemisesta. 
Pitääkin etsiä käsiini!  


Tämän kirjan ansio on siinä, että se toimii aapisena Intian kirjallisuuteen ja ruokiin. Ensimmäisenä teoksena sellaiselle, jota edelliset kiinnostavat. Resepteistä on varmasti paljon iloa myös sellaiselle, joka on jo jonkun verran kokkaillut aasialaista ruokaa. Itse olen kokkaillut kotikutoista ruokaa lähestulkoon aina samalla reseptillä, mikä on välillä tylsää, mutta välillä myös hauskaa: meillä on varmaan ainoat lapset maailmassa, jotka rakastavat parsakaalia.

Seuraava, jota haluaisin kokeilla, on intialainen tee eli chai, mikä on myös teoksen kanteen kuvattu.



***

No, sitten siihen kokkailuuni.
Tein eräitä ratkaisevia muutoksia reseptiin:
unohdin ne sinapinsiemenet (ratkaiseva maku!) ja myös reseptin mustapippurijauheen, koska tässä oli jo vihreä chili. Hing-jauheen korvasin keltasipulilla. Perunaa laitoin enemmän kuin ohjeessa, ja suolaa myös enemmän kuin ohjeessa. 
Persiljan huomasin vasta tehtyäni ruoan. 
Joten voisi sanoa, että tämä oli karsittu versio ruoasta!
Ja mikä ehkä pahinta, työnsin tähän(kin) ruokaan currya, joka Vilénin kirjassa tuomitaan täyshuijaukseksi, jonka myötä ruoka maistuu aina samalta.
Oi, mä olen täysin huijattu, ja tykkään juurikin curry-ruoista...
Mausteista täytyy vielä sanoa, että kirjassa on tosi paljon korianteria,
josta en oikeastaan pidä yhtään,
mutta ehkä keksin keinon välttää/korvata sen/ alkaa pitää siitä.


Soteerata-verbiä en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta luulen tietäväni, mitä sillä kuitenkin tarkoitetaan.

Mutta itse ruokaan:
Ruoantekovaiheet ohessa kuvattuina. 





Mun ruokani on keltaista
ja kirjan kuvassa se näyttää valkoiselta.
Voi johtua valaistuksesta,
tai siitä currysta.
Mutta oli aivan törkeän hyvää mielestäni, 
ja tajusin jogurtin merkityksen: 
vaikka chili höyryää korvissa, niin 
suussa chili ei tuntunut ollenkaan, 
kun jogurtti lannisti palon... 


Aloitin kokkauksen siitä, mikä oli itselleni helpointa:
samaa ruokaa olen tehnyt monesti - ilman jogurttia.
Kirjan myötä aion kokeilla lisää ja rohkeammin mausteita
ja myös muita aineksia ruoanvalmistukseen.
Siksi kirjaa oli kiinnostavaa lukea,
ja sillä on varmasti myöhemminkin monta kertaa käyttöä.
Täytyykin myöhemmin palata kehumaan, mitä olen saanut tehtyä.

Myöskin Salla oli päässyt kokeilemaan reseptejä täällä.



(Kirja arvostelukappale Avain-kustantamolta)

13 kommenttia:

  1. Vau, tämä kirja kuulostaa just niin hyvältä kuin olin ehtinyt kuvitellakin. Tykkään itse hurjasti tuosta ideasta, että yhdistetään resepteihin kulttuurin esittelyä laajemminkin -itse haluaisin tehdä samaa italialaiselle keittiölle. :)

    VastaaPoista
  2. Hannele: =)

    Vera: kyllä, olisi kiva myös italialaisen keittiön puolelta tällainen kirja.

    VastaaPoista
  3. Kiva ja monipuolinen postaus, kiitos! Jäin miettimään tuota kuvajuttua, josta oli Sallankin blogissa puhetta. Siinä vaiheessa, kun syötävästä (ei lakalla tms. stailatusta) ruuasta otetut kuvat tuntuvat kotikutoisilta, niin vika on ehkä jossain muualla kuin valokuvissa :). Vähän sama, kuin moittisi aidon väristä mehua valjuksi verrattuna e-koodeilla värjättyyn... Enkä siis kritisoi tässä nyt sinun kommenttiasi vaan tätä systeemiä :).

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Mari! Korianterinlehdet voi korvata persiljalla - tai voi ne jättää vain poiskin. :)

    VastaaPoista
  5. Seija, =)
    Toistaiseksi mä olen jättänyt korianterin vain pois ;D Jotenkin se on voimakas maku, joka ei ole ihan mun omani.

    VastaaPoista
  6. mun mielestä on ihan loistavaa lukea teidän omista kokeiluista, siihen kirjan on tarkotuskin innostaa! tosi kiinnostavaa, olen itse nimittäin etenkin etnisen ruuan suhteen ihan feikki-kokki ja käytän usein sitä mitä kaapissa on, kun en jaksa tetsata kaikkien erikoisainesten perässä. lopputulos sitten vaihtelee.. ;) mutta tällä kertaa sitä feikkausta voi tehdä ihan luvan kanssa. ps. ja kyllä, curry tekee kaiken keltaiseksi.

    VastaaPoista
  7. Ina, joo aika monesti olen tehnyt tätä samaa, mutta ilman sitä jogurttia - laitan tomaattia tilalle ja ruoasta tulee vähän vetisempi.

    Kirjan ohjeessa oli muistaakseni kurkumaa, joka myös värjää ruoan, mutta ei ilmeisesti niin paljon kuin curry =)

    VastaaPoista
  8. Marian kommentti katosi johonkin, anteeksi en tiedä mitä tapahtui...

    Mutta Maria kommentoi kuvista. Sanoisin, että kirjan kuvat juomista olivat parempia. Ja luulen, että se ns. kotikutoisuus voi johtua jostain painoseikoista, joista en tiedä mitään muuta kuin että joskus kopioidessa hyvän kuvan siitä tulee jotenkin epäselvä... En siis tiedä noista painopuolen asioista mitään ;D

    VastaaPoista
  9. Curry-jauheessa on kurkumaa, siksi sekin värjää keltaiseksi. ;)

    VastaaPoista
  10. Seija: no niinpä onkin! Piti oikein käydä lukemassa pussin sisältö.
    Joka päivä oppii jotain uutta.

    VastaaPoista
  11. ja tässä vielä itse hevosen suusta ;)
    Eli Bhagatin omasta blogista:
    http://www.chetanbhagat.com/blog/2009/12/31/a-book-a-film-and-the-truth/

    VastaaPoista
  12. Minä tein tätä ruokaa tänään. Muuten kirjaimellisesti ohjeen mukaan smetanoineen päivineen, mutta vihreän chilin tilalle laitoin punaisia chilihiutaleita. Tuli ihan sikahyvää! Heti kun oli saanut kaiken syötyä, teki mieli lisää - pitää siis tehdä myöhemmin uudelleen...

    Olisi vaan pitänyt älytä panna kansi päälle heti sinapinsiementen lisäämisten jälkeen, sillä ne todella pomppivat kuumassa öljyssä...

    Kuvista vielä. Minusta osa kuvista näytti siltä, kuin ne olisi kuvattu liian hämärässä. En osaa analysoida valokuvia ja itse olen kuvaajana räpsijä, mutta jotain samaa niissä oli kuin omissa kuvissa silloin, kun pitää kuvata hämärässä sisätilassa eikä saa kunnon valaistusta mistään. Kun taas vaikka kirkkaassa luonnonvalossa kuvat onnistuvat kuin itsestään. Liian hämärässä otettuja kuvia en ole osannut edes photoshoppaamalla parantaa, tosin photoshoppaajana olen samalla tasolla kuin kuvaajanakin, eli hyvin vaatimattomalla.

    VastaaPoista