Onko sulla joku toinen?
Ellen oli tuijottanut hänen riidanhaluisia, vihaisia, haastavia kasvojaan mykkänä. Toinen?
Hän ajatteli itseään istumassa sohvalla perjantai- ja lauantai-iltaisin, oloasussa, naama yövoiteessa. Katsomassa televisiota. Viikonloppu toisensa jälkeen. Ajatteli arki-iltoja, töistä kotiin viiden jälkeen, ruoka, siivoukset, Ville-Petterin läksyt, oma jumppatunti kaksi kertaa viikossa, kävelylenkit korttelin ympäri, kymmeneltä sänkyyn.
- Ei. Ei ole.
Annamari Marttisen Ero ( 2011, Tammi) oli syksyn uutuuksien lukulistallani, vaikka ihan hirveästi en Marttisen Kuu huoneessa -teoksesta aiemmin innostunutkaan.
Erossa on huomattavasti vähemmän saman asian toistoa, joka vaivasi Kuu huoneessa -teoksessa, vaikka myös Ero-teoksessa Marttinen vähän sortuu jankkaamaan samoja ajatuksia, varsinkin lopussa.
Teoksen tarina on kuitenkin selvä:
Ellen on kyllästynyt avioliittoonsa, lähinnä mieheensä Kimmoon, joka ei puhu eikä pussaa.
Pariskunnan yhteinen elämä on kuivahtanutta ja kuollutta.
Ensin mies lähti yhteisestä sängystä nukkumaan sohvalle, sitten loppuivat puheenaiheet.
Ellen huokailee ja haaveilee rakkaudesta:
hän haluaisi vielä kerran kokea sen, rakkauden.
Mutta heillä on ihana talo, puutarha ja kolme lasta:
voiko niistä kaikista luopua vain rakkauden takia?
Tai rakkauden haaveen takia?
Jumala anna mulle rakastaja, Jumala sä loit seksin anna mulle seksiä.
Hitto ei mua kukaan katso eikä halua. Mä olen miehille ilmaa, varsinkin omalleni. Mä olen ilmaa kaikille muille paitsi lapsilleni.
He leikkivät yhdessä leikkiä nimeltä perhe ja juhannusaatto, se oli viatonta onnellista leikkiä, samanlaista mitä jokainen heistä oli lapsena kesän pitkinä tunteina kotikonnuillaan leikkinyt.
He uskoivat että pihvit tarkoittivat kotia, tilli perhettä, voi onnea, kukkakaali turvaa, salaatinlehdet muuttumattomuutta, kevätsipuli rakkautta, uudet perunat pysyvyyttä.
Marttisen ansio on hänen kielessään. Nautin lukiessani tätä arjen ansiokasta kuvausta.
Tekstistä tulee mieleen Anna-Leena Härkösen tyyli,
paitsi että Marttinen ei ole yhtä kiukkuinen tekstissään: kielikuvat nousevat arjen ruokapöydästä, eivätkä p-alkuisella sanalla.
Kun Härkösen kielikuvat alkavat tuntua jo hieman teennäisiltä,
niin voisi sanoa, että Marttisen taituruus on päinvastoin noususuunnassa.
Ei Marttisen Ellen tosin ole kiltti nainen, sillä hyvin samoin tavoin kuin Härkönen aiempien tekstien naiset, Marttisen Ellen antaa löylytystä muille naisille.
Kun Ellen näkee naisten raahaavan miehensä ostoksille, hän sättii näitä liioista vaatimuksista. Komentaa naisia kaventamaan vaatimuksiaan. Vähän niin kuin hän itse olisi voinut tehdä, jos vain Kimmo olisi vielä halunnut häntä,
jutellut hänen kanssaan.
Ellen liikkuu muiden eronneiden kanssa eroryhmässä ja kuulee siellä lisää tarinoita eronneista.
Ellen liikkuu vanhojen ystäviensä kanssa bilettämässä ja iskemässä miehiä.
Mutta kukaan ei ole se, joka toisi rakkauden hänen elämäänsä.
Marttisen kipupiste on se, että hänen kirjoissaan (näissä kahdessa, jotka olen lukenut) tarina jää kiertämään ympyrää, toistamaan samoja asioita, eikä lukijalle jää omaa tilaa paikkailla tarinan kohtia, joissa kaikkea ei kerrottaisi suoraan ja tarkasti.
Kirjoitukseni ensimmäisessä esimerkissä olisin esimerkiksi jättänyt tekstin tuohon Ellenin vastaukseen, koska pätkästä ymmärtää, ettei Ellenillä todellakaan ole ollut aikaa lähteä vieraisiin sänkyihin,
mutta Marttinen jatkaa ja selittää tilanteen auki.
Miksi lukijaan ei voisi luottaa vähän enemmän?
Ero-kirjassa eroa katsotaan eri puolilta,
ja kirja on jaettu osiin:
pelko, yksinäisyys, syyllisyys jne.
Näiden osien mukaan on helppo päätellä,
miten Marttinen tarkastelee eroa.
Mitään yllätyksiä kirja ei tarjoa asian tiimoilta,
ja se minua jäi harmittamaan:
miksi kirja oli kovin pintapuolinen,
kun siitä olisi voinut saada syvällisemmän?
Miksi Ellen jää pyörimään miestenvaihtoon niin kuin parhaimmat chick-lit-kirjat, eikä etene johonkin suuntaan:
Miksi naisen pitää vonkua miesten perään, eikä nähdä omia mahdollisuuksia ja huomata omaa kasvuaan?
Yhteenvetona voisin sanoa, että kirja oli viihdyttävä, mukava, hauska, kiva kieleltään ja teos
vetoaa varmasti moneen lukijaan, sen verran yleinen asia ero on.
Mutta mikään uusia ajatuksia esiintuova tämä kirja ei valitettavasti ole.
Aiemmin saman ovat lukeneet:
Susa,
Mari, luen niin vähän kotimaisia nykyään, että ilahdun aina, kun löydän jonkun josta pitää. Marttisen kuu huoneessa oli ensimmäinen blogini kirja, jossa huomasin lukijoiden kiinnostuksen oikeasti. Siis, että joku lukee minua! Se selvästi oli jotenkin kuin tuttua ja/tai muuten helposti lähestyttävää lukijoille.
VastaaPoistaSitten tuli Marttisen Mistä kevät alkaa, joka on häneltä kai minulle paras. Toivoisin monen löytävän sen. Siitä voi oppia, millaiseksi ei kannata tulle.
Luin myös sen Mustaa pitsiä, valkoista pitsiä, mutta se jotenkin ei koskettanut, vaikka omassakin elämässä mustaa pitsiä, mutta...
Tämä Ero on Marttisen oman eron purkamista, vaikka ei tietysti suoraan vaan fiktion ja faktan kautta. Paras ystäväni on tehnyt vuoden eroa ja se tuli voimaan kesällä. Olen ollut aivan järkyttynyt, miten ihan samojen asioiden TOISTOJA kuin Marttinen toistaa, on minulle purkanut ystäväni. Niitä JANKATAAN kunnes asia on selvä. Eipä mitä, ystävälläni on myös kolme lasta ja se sininen ihana talo. Myös eron syy sama...Olenkin jo toimittamassa kirjaa hänelle - pyynnöstä.
Otaksun lukevani kaikki Marrtusen tulevatkin kirjat, sillä hänen tyylissään mikään ei ärsytä minua niin että työntäisi pois ja teksti on todenmakuista eli itse elämää.
Kyllä, tämä on hyvä kirja härkösmäiseen tyyliin. Mutta se jokin jäi puuttumaan. Ehkä olen turhan vaativainen kirjojen suhteen. Mutta haluan, että kirjoittaja luottaa minuun, lukijaan, eikä avaa tarinaa aukottomaksi.
VastaaPoistaMinua häiritsi tässä se, että jankkaamisen takia Ellenin elämä jää tällaiseen etsin miestä, eroan ja taas etsin miestä, omakotitaloa ja puutarhaa -kierteeseen. Mitä jos se onni ja onnellisuus löytyisi elämästä, itsestä, eikä siitä miehestä. Tämä ajatus mua feministinä häiritsee.
Tunnistan ainakin tästä Erosta tuon jankkaamisen, mutta valitettavasti se on sen realistisinta antia! Ainakin, kun on aika monia eroja lähipiirissään seurannut. Kun ei tule mitään kasvua. Kun vaan odotetaan ja ihmetellään, miksei se suuri rakkaus tule, vaikka kuinka biletetään. Pidän Marttisen tyylistä, vaikka aika raskas kirja tämä on, juuri mainitsemistasi syistä.
VastaaPoistaKirsi, sitten mä en valitettavasti ymmärrä, miksi erotaan, jos odotetaan vain jotain pelastavaa prinssiä.
VastaaPoistaItselleni edellinen ero oli niin vapauttava kokemus, että olen jotenkin ajatellut, että ero on siksi hyväksi. Itse olin kuin häkissä, mutta kun pääsin huonosta suhteesta pois, niin pystyin tekemään mitä vaan!
Tässä kirjassa oli kyllä hetkittäin sitä voimakasta toiston makua, mutta toisaalta kuten Kirsi kirjoitti, se on hyvin realistista. Ei varmasti kaikissa eroissa, mutta muutaman ystävän eroa läheltä seuranneena tuntui kyllä niin tutulta....
VastaaPoistaEdelleenkin suosittelen sitä Veljeni vartijaa tai Mistä kevät alkaa ;)
Susa, joo voi olla, että sitä erossakin jankkaa samoja asioita, mutta jotenkin mä en ymmärrä, että 20 vuotta naimisissa ollut nainen vaipuu teinin tasolle tyyliin 'kukaan ei enää koskaan mua rakasta'.
VastaaPoistaSiksi en ehkä ymmärrä, miksi ihmiset eroavat ja miksi kirjan Ellen erosi, jos haaveena on vain löytää uusi mies ja kokea rakastumisen tunnetta. Sen ymmärrän, että ahdistavasta suhteesta haluaa pois ja sen, että eron jälkeen on iloinen siitä, että pääsi ahdistavasta olosta pois.
No joo. Jostain syystä mun lähipiirissä ei ole ollut eroja nyt aikuisemmalla iällä, ollaan kaikki koettu huonoja suhteita jo aikuisiän alkuvaiheessa, joten sitä kai tyytyy sitten vähempään, eikä lähde etsimään jotain, jota ei ehkä olekaan.
Ja ihan vaan suomennoksena (varmuuden vuoksi): pidin kirjasta pääosin, mutta loppuun ja väliin olisin kaivannut jotain syvällisempää ajatusta ;D
VastaaPoistaMinä luen tätä parasta aikaa ja tykkään tosi paljon kielestä, mutta en ole huomannut yhteyttä Härköseen. Nyt täytyy tutkia tekstiä uusin silmin.
VastaaPoistaSusa, sellainen kevyehkö, toisia naisia hieman pistelevä tyyli. Tarkoitin sellaista.
VastaaPoista