Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

Kuinka monta muuria yksi kansa voi rakentaa ja

pitää pystyssä, Ali mietti.

Onko mahdollista kiertää yhden muurin ympäri

törmäämättä toiseen? 

Kuinka monta nuotiota me sytytämme, 

kuinka paljon ruusupuuta poltamme tuhkaksi, 

jotta haaveidemme hehku säilyisi? 

Kuinka monelle tulikärpäselle me käännämme selkämme, 

kun luulemme niitä kipinöiksi?

Kamila Shamsien Kartanpiirtäjä (2011, Gummerus, suomentanut Kristiina Drews) on kirjailijan kolmas teos: Kartography on julkaistu jo vuonna 2002. Ihastuin toukokuussa Shamsien Poltetut varjot -teokseen, ja siksi odottelin innolla Shamsien uutta suomennosta. Ja kyllä kannatti odotella! Jostain syystä molemmat Shamsien teokset ovat vaatineet alun lukemisen kahteen kertaan minulta. En ole varma, johtuuko se siitä, että Shamsie pääsee vauhtiin vasta alun jälkeen vai siitä, että Shamsien kirjojen maailmat ovat itselleni tuntemattomia seutuja. Niihin ei voi hypätä samalla tavalla kuin aiemmin tuttuun miljööseen.

Kartanpiirtäjässä miljöö on Pakistanin Karachi, jossa kirjailija itsekin on syntynyt ja viettänyt lapsuutensa. Teoksessa Karachissa elävät Raheen ja Karim, ystävykset, joiden vanhempien suhteet liittyvät paljolti maan vuoden 1971 tapahtumiin, jolloin Pakistanista syntyi toinen valtio, Bangladesh. Raheenin on melkein liian vaikea antaa isälleen anteeksi tämän tekoja aikana, jolloin ihmisiä eroteltiin ja jaoteltiin etnisen taustan takia.

Kun olot Karachissa taas muuttuvat huonommiksi, pakenee Karimin perhe Lontooseen. Ystävykset, jotka kohtalo on yhdistänyt, ovat yhteydessä toisiinsa vain kirjeitse, joita he kirjoittavat toisilleen. Raheen, joka elää Karachissa, haluaa ummistaa silmänsä maailmalta, jossa ammutaan päivittäin ihmisiä, kun taas Karim kerää jokaisen tiedonjyväsen, jonka kotikaupungistaan saa, ylös ja muistiin - ja sijoittaa Karachin kartalle. Kaupunki, jonka kadut ovat molemmille lapsuudesta tuttuja, merkitsevät aivan erilaisia asioita heille: Raheenille ne ovat arkipäivän katuja, joilla voi tulla tapetuksi ja Karimille ne ovat katuja, jotka näkyvät sanomalehtien uutisten kuvissa. Kun Karim ja Raheen muiden ystävien kanssa jälleen tapaavat, joutuvat he miettimään, pystyvätkö heidän eriytyneet maailmansa enää kohtaamaan toisiaan.

Samoin kuin Poltetuissa varjoissa myös Kartanpiirtäjässä tarina rakentuu eri aikoihin ja eri paikkoihin. Teoksen alussa kuvataan Karimin ja Raheenin elämää 13-vuotiaina, ja jostain syystä tämä alku oli minulle vaikea pala luettavaksi. Shamsien teoksissa pitää olla kuitenkin erityisen kärsivällinen, sillä tarinan merkitykset rakentuvat vasta myöhemmin teoksen sivuilla. Toinen aika, jota teoksessa kuvataan hyppyinä menneeseen, on 70-luku: verhoja tähänkin aikaan raotellaan vähän kerrassaan, niin että lukijana melkein hermostuu, kun verhot pysyvät vain vähäsen raollaan. Ja kun verhot lopulta aukeavat ja menneisyyden tapahtumat näyttäytyvät kokonaisuudessaan, on kyllä lukijan työ palkittu: Koko tarina ja sen merkitykset selviävät vasta teoksen loppumetreillä. Ja kun kaikki selviää, on se jotenkin niin surullisen kaunista - tai kauniin surullista. 

Teos liittyy vahvasti Pakistaniin, mutta alun lainaukseni sopisi mihin tahansa maailman kolkkaan ja kansaan. Sen verran voimakkaasti teos kuitenkin sijoittuu Pakistaniin ja Bangladeshiin, että on syytä kirjaa lukiessa ottaa selvää, mitä vaikkapa bengalilainen tarkoittaa (ja kerrata Intian, Pakistanin ja Bangladeshin historiaa, vaikka osin historia tuleekin selväksi myös kirjan sivuilta). Karachissa vallitsevasta tilanteesta kirjassa sen sijaan ei kerrota paljonkaan, koska tarinassa Shamsie hyppää Karimin ja Raheenin lapsuudesta siihen aikaan, kun väkivaltaisuuksia Lontooseen (ja USA:han) paennut Karim jälleen kohtaa Raheenin. Nämä useita kuolleita (päivässä) vaatineet väkivaltaisuudet tulevat esiin lehtijutuista, joita teoksessa on lainattu ja keskusteluissa, joissa Raheen katsoo elämää taaksepäin.

Teos ei kuitenkaan yllä vain Pakistaniin, eikä siinä kerrota vain yhden alueen tapahtumista, Shamsien ansio on paitsi muuten tuntemattomiksi jäävien maailmankolkkien esiintuomisessa myös hänen ajatuksissaan, jotka kirjan sivuilta voivat koskettaa jokaista, ajasta ja paikasta riippumatta:

Aba oli aina sanonut, että oli helppo tuomita; mutta tuomitseminen on omahyväistä, eikö niin? Eikö se kumpuakin varmuudesta, että et itse ikinä tekisi sellaista, mistä tuomitset jonkun toisen? Mutta kuinka kukaan voi arvostella toista - paitsi jos osaa livahtaa sisälle toisen ihmisen sieluun, katsella ympärilleen ja nähdä millaisia kavalia käärmeitä ja ammottavia kuiluja siellä piilee? Kuinka voi sanoa mitään, jollei tiedä, mistä käärmeet ja kuilut ovat syntyisin, ja millaista on elää niiden kanssa joka ainoa päivä?

Teoksen yleismaailmallisuus ja myöskin sen sanoma rakentuu ajatukseen ihmisten yksilöyden ja taustan asettamisesta toisensa poissulkeviksi seikoiksi. Siksi tämä kirja ja sen sisältö olisi jokaisen ihmisen tärkeä lukea tai jotain muuta kautta oppia. Että maailma olisi parempi paikka, eikä jokainen yksilö ja henkilö edustaisi vain jotain ryhmää. 

Kolmetoistavuotiaasta lähtien olen kuullut sinun puhuvan ihmisten etnisestä taustasta; sinä ja Asif-setä opetitte minut ensimmäisen kerran luokittelemaan sen mukaan ja kutistamaan heidät yksilöistä jonkin sellaisen ryhmän edustajiksi, jonka kanssa meidän ryhmämme ei tule toimeen.

Pidin kirjasta todella paljon, enemmän kuin Poltetuista varjoista, koska tässä kirjassa henkilöhahmot pysyivät paremmin kasassa ja tapahtumat sijoittuivat rajatummalle alueelle. Tai ehkä ne pysyivät siksi kasassa, koska miljöönä säilyi kutakuinkin koko ajan Karachi (toki välillä käytiin Atlantin takana). Pidin teoksesta siksi, että se sisälsi paitsi hyvää kieltä myös sanomaa, joka mielestäni on tärkeintä maailmassa. Voi tietysti olla, että minun oli helppo pitää kirjasta, koska olen niin samaa mieltä sen sanoman kanssa. Mutta erityisesti pidin vielä siitä, että tarina oli kuin elokuva, sellainen lopussa itkettävä.

Teoksen musiikkia.

Ja pidin siitä niin paljon, että mun on pakko lukea myös nämä loput, joita ei ole vielä suomennettu.

In the City by the Sea (1998)

Salt and Saffron (2000)

Kartography (2002)

Broken Verses (2005)

Burnt Shadows (2009)

Kirjan on lukenut myös anni m.

(Kirja arvostelukappale)