Sergei Dovlatov: Meikäläiset

Sergei Dovlatovin Meikäläiset (2012, Idiootti, alkuperäinen teos наши 1983, suomentanut Pauli Tapio) on kirjailijan postuumsti julkaistu novellikokoelma. Dovlatov eli vuosina 1941-90 ja elinvuosinaan mm. opiskeli suomen kieltä, oli armeijassa ja työssä vankileirillä, työskenteli journalistina Tallinnassa. Dovlatov joutui hankaluuksiin lehtijutuistaan ja muutti USA:han, jossa myös julkaisi kirjojaan.


Dovlatovin teoksia on käännetty 25 kielelle, ja syksyllä 2012 julkaistaan suomeksi toinenkin Dovlatovin teos Matkalaukku, kertoo jullkaisija Idiootti sivuillaan.

Meikäläiset kertoo Dovlatovista ja hänen sukulaisistaan. Ensimmäinen novelli kertoo isoisoisästä ja isoisästä, seuraavat novellit kertovat tarinan aina jostain sukulaisesta. Novelleissa ja tarinoissa rakennetaan kuvaa venäläisyydestä ja neuvostoliittolaisuudesta, vuosista ja historian käänteistä ja niiden vaikutuksesta ihmisiin.

Tätini miehen, Aronin, elämässä kuvastuu täydellisesti valtiomme historia. Aluksi hän oli lukiolainen. Sitten vallankumouksellinen opiskelija. Sitten hän oli vähän aikaa puna-armeijalainen. Sitten, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, valkopuolalainen. Sitten hän ryhtyi taas puna-armeijalaiseksi, mutta jo tietoisemmin.

Kun kansalaissota loppui, Aron-setä pääsi työläistiedekuntaan. NEP:in aikana hänestä tuli liikemies ja hän ilmeisesti rikastui hetkellisesti. Sitten hänen omaisuutensa pakkolunastettiin. Sitten hän siivosi puolueen rivejä. Sitten hänet itsensä siivottiin puolueen riveistä. Siksi että hän oli ollut NEP-mies...

Ei ihme, että ihmisten elämät ovat värikkäitä ja osin uskomattomia, kun politiikka ja valtion rajatkin muuttuvat yhtenään.

Novellikokoelman kirjoittaminen eri henkilöiden näkökulmista on minusta aika nerokas ratkaisu, poliittisesti erilaiset näkemykset kulkevat eri henkilöissä: toinen vihaa Stalinia (äiti), toinen kunnioittaa (isä). Suvussa on ihmisiä laidasta laitaan: kun isästä tulee näyttelijä, serkku valitsee toisin ja hänestä tuleekin rikollinen. Novellien päähenkilöhahmoksi pääsee jopa perheen koira, jota naitettaessa tutustutaan erilaisiin, merkittäviinkiin,  ihmisiin.

Novelleissa siis käsitellään paljon erilaisia ihmisiä, ihmiskohtaloita, historiaa, politiikkaa - kaikkea kiinnostavasti ja mielekkäällä tavalla. Novelleista puuttuvat isännimet ja sukunimet, ja niinpä henkilöissä pysyy mukana ja selvillä, kenestä milloinkin on kyse.

Pidin novelleista, erityisesti loppukirjan novelleista, joissa seurataan kertojaminän (Dovlatov) tutustumista vaimoonsa, muuttoa Neuvostoliitosta Euroopan kautta Amerikkaan. Varsinkin vaimoon tutustuminen oli sen verran oudon jännästi kerrottu, että pidin.

Kaiken kaikkiaan kirja oli mukava lukukokemus ja varmaan luen Dovlatovin seuraavankin suomeksi käännettävän teoksen.

Arvioni + + + ½. 

***

Ja mitä yhteistä olikaan näillä kansilla, jotka niin paljon muistuttavat toisiaan? Se, että historia, joka usein historiankirjoissa kuvataan ilman henkilöitä, sai henkilöhahmot. Dovlatovin Meikäläiset on joukko, joka koostuu hänen suvustaan, sukupolvien ketjusta, johon kaikella historialla ja politiikalla on ollut vaikutuksensa; Sydänrajassa ääriliike saa henkilöt: tällaiset ihmiset me olemme.

Blogimaailmassa Hanna on lukenut ja kirjoittanut tästä.
HS on kirjoittanut myös.

Itse jatkan näiden ohuiden kesäkirjojen lukemista: